Kun historiallisten epiikkien erikoismies Ridley Scott sai toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ristiretkiaikaan sijoittuvasta elokuvasta, oli tuloksena kunnianhimoinen Kingdom of Heaven. Nimekkäällä näyttelijäkaartilla varustettu suuren budjetin leffa jaksaakin pitää otteessaan loppuun asti.
Tarina kertoo seppä Balianista (Orlando Bloom), joka isänsä Ibelinin paronin (Liam Neeson) innostamana jättää kotinsa lähteäkseen Jerusalemiin, jossa hän voi teoillaan parantaa itsemurhan tehneen vaimonsa asemaa helvetissä. Matkan aikana, johon kuuluu taisteluja sekä haaksirikko, paroni kuolee saamiinsa vammoihin ja ennen kuolemaansa nimeää Balianin uudeksi Ibelinin paroniksi. Jerusalemissa Balian nousee nopeasti spitaalisen kuninkaan (Edward Norton) ja hänen siskonsa (Eva Green) suosikiksi, mutta saa vihamiehekseen tulevan kuninkaan Guy de Lusignanin (Marton Csokas), joka yhdessä Raynald de Chatillonin (Brendan Gleeson) kanssa haluaa lähteä mielettömään sotaan Saladinin (Ghassan Massoud) kanssa. Taistelussa Jerusalemin herruudesta Balian nousee kaupungin puolustajien johtajaksi ja onnistuu panemaan kampoihin Saladinin ylivoimaisesti suurempaa armeijaa vastaan.
Hyviltä näyttelijöiltä on lupa vaatia hyviä rooleja. Niistä unohtumattomin on Nortonin suoritus spitaalia sairastavana, mutta rauhanhaluisena kuninkaana, joka esiintyy lähes koko ajan kasvonsa naamiolla peittäneenä. Myös Massoudin rooli Saladinina on hienoa katseltavaa. Bloomkin tekee Balianina uransa parhaan roolin, vaikkei onnistukaan tekemään hahmostaan täysin uskottavaa. Neeson ja Jeremy Irons hoitavat roolinsa rutiinilla, mikä ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia; Neesonille rooli nuoren sankarin opettajana on jo ties kuinka mones.
Taistelukohtaukset ovat hienoa katsottavaa, eikä niitä voi kuin ihailla. Kingdom of Heaven ei ehkä ole samanlainen mestariteos kuin Scottin Gladiator, mutta on silläkin hetkensä. Eikä tekijöitä voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää!
Suosittelen katsomaan elokuvan ohjaajan version ja skippaamaan kokonaan välistä 45 minuuttia lyhyemmän teatteriversion. Ohjaajan versiossa yksikään lisätty minuutti ei nimittäin ole turha, vaan juoni syvenee ja hahmotkin avautuvat paremmin. Kun olet nähnyt sen, et voi ymmärtää, miten näin täydellistä pakkausta voisi lyhentää.
