Kauriinmetsästäjä (1978)
- Alkuperäinen nimi:
- Deer Hunter, The
- Tuotantovuosi:
- 1978
- Ohjaajat:
- Michael Cimino
- Pääosissa:
- Christopher Walken, Chuck Aspegren, George Dzundza, John Cazale, John Savage, Meryl Streep, Robert De Niro
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 183 min
- Genret:
- Draama, Sota
Vietnam. Tuo maanpäälilinen sotahelvetti on saanut monen monta versioita elokuvina. Tämä on välittömästi se paras filmatisointi.
MIchael, Steven ja Nick ovat kolme tehdastyöläistä, jotka alun häääosion jälkeen menevät Namiin. Namissa pojat sotivat ankaraa sota, joka ei ole kovinkaan eeppistä. Miehet vangitaan ja pakotetaan pelaamaan maailman ehkä vaaralliista peliä, venäläistä rulettia! Sodan jälkeen miehet ovat eri paikoissa. Michael palaa kotiin, jossa hän tapaa Nickin vaimon Lindan, jotka rakastavat toisiaan salaa. Steven on halvaantunut eikä tahdo tavata vaimoaan. Mutta missä on Nick?
Elokuva on yksi niitä elokuvia, joka saa itkemään monessa eri kohtaa. Lopussa itkeminen menee luonnostaan. Chris Walken vie elokuvan parhaan roolin ja tekee sen niin upealla tyylillä, että tuntee kaikki hänen tuskansa. Bob De Niron Michael on täydellinen. John Savagen Stevenin tuskat ovat rankkoja, ja ne voi tuntea. John Cazale tekee riipaisevan roolityön. Mery Streep ansaitsisi Oscarin myös tästä, koska Streep on kieltämättä koskettava.
Hyvä esimerkki niille elokuvankatselijoille, jotka tahtovat välttämättä katsoa parasta mahdollista draamaa, sitten Kummisedän ja Rita Hayworthin.
"One Shot?"
Vihdoin sain käsiini sotaelokuvan, jossa ei tähtilippu heilu. Kauriinmetsästäjä on propagandaton elokuva Vietnamin sodasta ja elämästä sitä ennen ja sen jälkeen. Micheal Vronsky (De Niro) on yksi heistä, jotka lähtevät Vietnamiin kavereidensa kanssa. Kotiin jäävät ystävät Stanley (Cazale), Axel (Aspegren) ja Stevenin (Savage), joka lähti myös Vietnamiin, vaimo, Linda (Streep). Kotiin palattuaan kukaan ei ole enää entisensä, mutta palaaminenkaan ei ole varmaa.
Vaikka Vietnamia kuvataankin elokuvan pituuteen nähden vähän, ovat kohtaukset senkin edestä jännittäviä. Venäläistä rulettia pelataan pienessä vietnamilais hökkelissä, ja tuo kohtaus onkin jo todellinen klassikko. Kauriinmetsästäjä on näyttelijöiden elokuva, ei efektien, kuten moni nykypäivän massateinituote. Aitoa tulkintaa De Nirolta, joka on aina yhtä loistava. Lisäksi elokuvassa teki viimeisen roolinsa, vuonna 1978 luusyöpään kuollut, John Cazale, jonka poismeno oli valitettavan aikainen. Kaikki elokuvat, joissa hän näytteli, ovat klassikoita. Kummisetä, The Conversation, Kummisetä 2, Hikinen iltapäivä ja Kauriinmetsästäjä, siinä Cazalen tähdittämiä elokuvia, joista on vaikea valita parasta, koska kaikki ovat siis todellisia klassikoita. No niin, takaisin Kauriinmetsästäjään. Kauriinmetsästäjä on mielestäni tähän asti näkemistäni Vietnam-kuvauksista ehkä paras. Monen monta viritelmää Vietnamista olen nähnyt, mutta Kauriinmetsästäjän tasoista näyttelijöiden riemujuhlaa en ole nähnyt. Kauriinmetsästäjä, kuten moni muukaan parhaista sotaleffoista, ei saanut tukea Pentagonilta. Tuen saamiseksi vaaditaan käsikirjoituksen muuttamista Amerikalle ystävällisemmäksi. Hyvä, ettei tukea herunut, sillä siinä olisi pilattu klassikkoelokuva. Tosin se, ettei tukea saatu, näkyy tehosteiden määrässä. Muutamat räjähdykset ovat tämän elokuvan anti fyysisen sodan osalta. Todellinen taistelu käydään oman pään sisällä. Miksei sitten ihan täysiin pisteisiin päästä? No, elokuva on hieman liian pitkä, mutta aika kuluu katsellessa yllättävän nopeasti. Elokuvan hääkohtaus on kyllä pisimpiä näkemiäni Kummisedän ohella. Kuitenkin, pituus on vain pieni miinus verrattuna siihen, millaisen katseluelämyksen Kauriinmetsästäjä antaa. Elokuva on kaunistelematon, realistinen ja jopa paikoin koskettavakin. Tälle elokuvalla klassikkomaine ei ole turha, eikä sen katsomista sen lähes kolmituntisen pituuden takia kannata välttää, sillä kyseessä on vangitseva elokuva, jota katsellessa voimme nauttia myös John Cazalen (R.I.P) viimeisestä roolisuorituksesta.
Future Filmin julkaisema dvd on kuvanlaadultaan paikoittain todella onnistunut. Kauniit kuvat metsästä toistuvat selkein värein. Dolby Digital 5.1 on pienoinen pettymys, mutta sallitaan se, koska kyseessä on vuonna 1978 valmistunut elokuva. Extroina näyttelijäesittelyt ja traileri.
Nimimerkki: Viisas
Enpä ole ennen tutustunut Kauriinmetsästäjään kuin nyt. Monelta suunnalta on kehuttu, joten piti tutustua ja katsastaa ja pakko sanoa, että pirun hyvä elokuva olikin. Ei turhaan ole kehuttu.
Elokuva on jaettu kolmeen osaan: alkuesittelyyn, sotaan ja sodan jälkeiseen elämään. Itse alkuesittelyllä on tunnin verran pituutta, jossa esitellään kaikki henkilöt prikulleen niin hyvin, että tietää lähes kaiken heistä. Toisella osalla eli itse sodalla on noin puolen tunnin verran pituutta mutta sitä enemmän tavaraa. Venäläinen ruletti jäi päähän sellaisella voimalla, johon vain mm. Kummisetä ja Scarface ovat tehneet omilla kohtauksillaan. Pienessä ajassa sotaosa teki selväksi, että sota on helvetti maan päällä. Ei mitään kaunistelua tai ylipatrioottista toimintaa, vaan helvetti maan päällä. Viimeinen osa kuvaa Vietnamin sodan jälkeistä elämää, joka selvittää millaisia traumoja voi saada. Yksi hepuista mieltyi venäläiseen rulettiin, että jäi pelaamaan sitä. Ei mitään kaunista elämistä.
Entäpäs Kauriinmetsästäjän näyttelijätyö? Sanoinkuvaamattoman loistavaa. Robert De Niro, Christopher Walken, John Cazale ja Meryl Streep hoitavat kaikki pisteet kotiin. Tässä elokuvassa kaikki toimii: näyttelytyö, ohjaus, käsikirjoitus ja musiikki on kaunista kuunneltavaa. Mutta pakko on nalkuttaa kestosta. Kolme tuntia on tällä kertaa hieman liian pitkä, mutta se ei pisteitä vähennä kuin korkeintaan puoli pistettä.
Kauriinmetsästäjä nappasi paikan minun klassikkoelokuvien paikalle, hyvä suoritus, kun kaikkea en hyväksy klassikoksi. Pituutta liika tai ei, Kauriinmetsästäjä on hyvä elokuva…muuta ei voi sanoa.
Jenkeissä '60 luvulla pieni kaveriporukka elelee rauhallista elämäänsä ja käy vuorilla metsästämässä kauriita. Sitten, kolme miehistä joutuu Vietnamiin.
Miehet jäävät vangeiksi, ja heidät pakotetaan pelaamaan venäläistä rulettia. Kohtaus on kaikenkaikkiaan helvetillisen jännittävä ja piinaava, kuka seuraavaksi maalaa seinää aivoillaan?
Tämä ei ole Kauriinmetsästäjän "juttu". Kun miehet pääsevät sodasta, on yksi heistä saanut hermoromahduksen ja istuu pyörätuolissa sairaalassa, toinen on jäänyt Vietnamiin pelaamaan venäläistä rulettia. Kolmas on ainoa joka on vielä täysjärkinen. Kolmas lähtee hakemaan toista vietnamista.
Elokuva on visuaalisesti mahtava. Cimino ohjaa erinomaisesti, ja näyttelijäntyökin on toimivaa, varsinkin Christopher Walkenilta. DeNiro vetää myös ihan hyvän suorituksen, mutta parempiakin on mies tehnyt. Elokuvan ainoa ongelma on sen pituus. Tunnin lyhyempänä se toimisi hiton kovana, mutta nyt se pitkittyy aika turhaan, eikä tapahtumiin saada pontta. Hyvä leffahan Deer Hunter on, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta pituus vie siitä suurimman särmän. Esimerkiksi alun tunnin mittainen hääkohtaus on auttamattomasti liian pitkä.
Henkilöhahmot ovat tosiaan syvät ja hyvin kirjoitetut. Vietnam kohtaukset ovat mahtavat. Loppuratkaisu on loistava, ja hienosti, hienosti kuvattu. Ohjaus, kuvaus, leikkaus, kaikki nuo hyviä. Pituus, tuo kavala piru, tiputtaa pisteitä, samoin muutama tylsä hetki.
Sotaelokuvahan tämä ei ole, ja leffa kuvaa hyvin sitä mitä sota ihmisille tekee. Miten se vaikuttaa yksilöihin. Suosittelen draamafaneille ja historiafriikeille.
Loppuratkaisu onkin jo oma lukunsa. Se on todella kova ja tinkimätön. One shot. Katsokaa itse.
Kauriinmetsästäjä kertoo pennsylvanialaisesta terästehdas-pikkukaupungista, josta lähtee miehiä sotimaan Vietnamiin. Elokuvan ensimmäinen puolisko esitteleekin päähenkilöt: Mike(Robert de Niro) ja tämän metsästyskumppani Nick (Christopher Walken), juuri naimisiin mennyt Steve (John Savage, nalkuttava Stan (John Cazale, joka esiintyi lyhyen uransa aikana vain viidessä elokuvassa, mutta lista on melko vaikuttava, mm. Kummisetä I-II.), sekä Nickin ja Miken välillä tasapainoileva isänsä hakkaama Linda (Meryl Streep).
Elokuvan ensimmäinen tunti saattaa olla hieman pitkitetty ja itseään toistava, mutta henkilöhahmot ainakin rakentuvat loistavasti eikä kukaan ole erityisen turha. Ja sitten äijät lähtevät Vietnamiin,jossa he kokevat noin. 20 minuutin aikana sodan julmuuden ja häikäilemättömyyden, kammottavan eloonjäämistaistelun, joka huipentuu legendaariseen kohtaukseen, jossa vietnamilaiset pakottavat amerikkalaiset sotavangit pelaamaan venäläistä rulettia keskenään vartijoiden lyödessä vetoa lopputuloksesta kuin ravikisoissa.Tähän kammottavaan kohtaukseen huipentuukin elokuvan poliittinen sanoma: oliko jenkkien paikallaolo Vietnamissa neljännesvuosisadan ajan vain pelkkää venäläistä rulettia pahimassa tapauksessa juuri koulusta päässeiden nuorten isänmaan toivojen hengillä? Pelottava ajatus nykypäivääkin ajatellen, ja niin on myös kohtaus, joten en viitsi spoilata lopputulosta elokuvaa näkemättömille.
Joka tapauksessa miesten päästessä kotiin kaikki on muuttunut. Mike kykenee juuri ja juuri arkipäiväisiin askareisiin, mutta Steve makaa veteraanien sairaalassa sekä ylä- että alapää vahvasti ruuvien kiristämisen tarpeessa ja Christopher Walkenin koskettavasti tulkitseva Nick menettää viimeisetkin aivosolunsa sodan ikävän realistiselle utopistisuudelle ja...no, näette sitten. Elokuva ei siis todellakaan käsittele sodan syitä ja varsinaista sotaakin kuvataan melko vähän (mutta ikimuistoisesti), vaan Vietnamin sodan vaikutuksesta pikkukaupungin asukkaisiin.
Roolisuoritukset ovat aivan huippuluokkaa, mutta kahdesta loistavasta pääosan esittäjästä valitsen silti Walkenin loistavan jopa sivuosa-Oscarin arvoisen suorituksen taistelun paineessa järkensä menettävänä tavallisena miehenä, mutta myös Robert de Niro jäi mieleen hiljaisena "kauriinmetsästäjänä". Myös John Cazale ja Meryl Streep heidän ystävinään ovat mainitsemisen arvoisia. Elokuva on hyvin symbolinen. Muunmuassa kauris, joka ammutaan yhdellä laukauksella joka jää maahan korisemaan viimeisillä voimillaan, merkitsee sodan viattomia uhreja ja avuttomuutta herrojen suurten liikkeiden edessä. Myös venäläisestä ruletista luodaan poliittinen ikoni, vaikka elokuva ei kovin poliittinen olekaan. Mahtipontinen teos pursuaa traagisia ihmiskohtaloita ja pitkästä kestostaan huolimatta vangitsee ja varmasti palkitsee intensiivisen katsojan.
Elokuvan lopussa sotilaan hautajaisten jälkeen kuultava "God bless America" auttoi varmasti ilmestysajankohdan huomioon ottaen umpeuttamaan jenkkien sodan jättämiä arpia. Varsinainen sota-elokuva tämä ei siis ole, mutta se piilee jokaisen henkilön kulman takana. Tarinan mukaan tästä elokuvasta saatiin idea Washingtonissa sijaitsevaan Vietnamin sodan muistomerkkiin,johon on kaiverrettu kaikkien kaatuneiden nimet. Se on sen arvoinenkin.
nimimerkki: John lennonjohto
Kauriinmetsästäjä on eeppiset mitat saavuttava sotaklassikko, jossa osuvasti suolataan Vietnamin sodan jättämiä haavoja amerikkalaisten iholla. Elokuva jakautuu selkeästi kolmeen osaan: kotioloihin ennen sotaa, sotajaksoon ja sodanjälkeisen elämään. Ihmiset joutuvat tekemään uhrauksia joka saralla taistellessaan vapaan maansa puolesta. Tämä ristiriita iskee vasten kasvoja kun puhutaan Vietnamin sodasta. Vieraalla mantereella käyty hävitty sota on amerikkalaisille vieläkin se yksi historian suurimmista fiaskoista. Tässä tapauksessa onnistutaan loistavasti pureutumaan pienen amerikkalaistyöläisihmisen näkökantaan.
Ensimmäisessä osassa seurataan työläisporukan sodanlähtötunnelmia omassa pikkukylässään. Pääosin tapahtumat sijoittuvat yhden kaverin hääpäivään ja -juhliin. Samalla bileet ovat kaverusten viimeiset ennen sotaan lähtöä. Uho on kova ja metsästysreissullekin vielä sen viimeisen kerran lähdetään. Toisessa osassa hypätään suoraan sotatantereelle jossa kaverukset ovat joutuneet sotavangiksi sadistisen vihollisen pieneen leiriin. Jälkimmäisin osa kuvaa rankalla otteella sodan jälkimaininkeja.
Robert De Niro, John Savage, Christopher Walken ja Meryl Streep, siinä kastia joka heittää sellaista roolityötä että parempaan tuskin kukaan pystyisi. De Niro ja Walken etenkin ovat elämänsä vedossa. Elokuvan hienosti toteutettu sotavankikohtaus ja leiriltä pako ovat elokuvahistorian helmiä. Itseasiassa elokuvan suora vaikutus venäläisen ruletin suosion kasvuissa näkyi aina kun leffa pyörähti teatterikierroksella kultaisella 80-luvulla. Muuten elokuvan kerronta etenee verkkaiseen tahtiin aina kuhunkin tilanteeseen sopien. Tämä saattaa aiheuttaa pitkästymisreaktioita mutta tämän katsojan silmissä pitkät jaksot vain syventävät roolihahmojen kuvausta.
Michael Ciminon ohjaamaa Kauriinmetsästäjiä on jopa pidetty yliarvostettuna sotakuvauksena. Se lunastaa paikkansa yhdestä parhaista sotakuvista koskaan. Tämä johtunee juuri ihmishahmojen onnistuneesta kuvauksesta. Samoihin mittoihin yltää vain harvat ja nekin omilla hieman erilaisilla näkökannoillaan. Esimerkkeinä mainittakoon Ilmestyskirja Nyt!, Full Metal Jacket ja Saving Private Ryan. Synkkä elokuva synkistä asioista pureutuen ihmismieleen pimeyksiin Coppolan Ilmestyskirjan tavoin.
Aikoinaan viisi oskarin pystiä napannut sotadraama, mm. paras leffa. Muistoja ei pläjäyksestä ollut, muuta kuin venäläisen ruletin pelaaminen Vietnamissa jokivarressa.
Kauriinmetsästäjä on synkkä fiilistelypätkä, jossa ns. tavallisen pienen jenkkiläisen teollisuuskaupungin äijäremmi lähtee vietnamiin sotimaan ja kannuhan siinä sekoaa. Kun varsinainen aktiivipalvelus tantereella on ohi niin namissa käyneet kaverukset taaplaavat omia polkujaan, jotka eivät ole enää yhteisiä kuten ennen. Ystävyyttä ja elämää yritetään viritellä entisenlaiseksi, mutta huonolla menestyksellä.
Henkilöhahmoista on saatu niin syviä ettei pohjaa näy. Tuo on arvostettava juttu ja toimintaleffahan tämä ei missään tapauksessa olekaan. Draamoista pitävänä on yllätys se, että leffa tuntuu välillä jostain syystä aavistuksen verran pitkäveteiseltä. Yllätys oli myös se, että sotasceneä ei ollutkaan niin paljoa kuin kuvittelin.
De Niro on tässä ykkösukkona ja heppu heiluu tapahtumien pääarkkitehtinä. No, leffa sijoittuukin De Niron huippuvuosiin, jolloin ukko oli ihan kuningas. Nykyään mieheltä tulee vähän kaikennäköistä pätkää.
Kauriinmetsästäjä on ehdoton klassikkofilmi ja tunnusmusa ei kuole koskaan.























































