Aikoinaan viisi oskarin pystiä napannut sotadraama, mm. paras leffa. Muistoja ei pläjäyksestä ollut, muuta kuin venäläisen ruletin pelaaminen Vietnamissa jokivarressa.
Kauriinmetsästäjä on synkkä fiilistelypätkä, jossa ns. tavallisen pienen jenkkiläisen teollisuuskaupungin äijäremmi lähtee vietnamiin sotimaan ja kannuhan siinä sekoaa. Kun varsinainen aktiivipalvelus tantereella on ohi niin namissa käyneet kaverukset taaplaavat omia polkujaan, jotka eivät ole enää yhteisiä kuten ennen. Ystävyyttä ja elämää yritetään viritellä entisenlaiseksi, mutta huonolla menestyksellä.
Henkilöhahmoista on saatu niin syviä ettei pohjaa näy. Tuo on arvostettava juttu ja toimintaleffahan tämä ei missään tapauksessa olekaan. Draamoista pitävänä on yllätys se, että leffa tuntuu välillä jostain syystä aavistuksen verran pitkäveteiseltä. Yllätys oli myös se, että sotasceneä ei ollutkaan niin paljoa kuin kuvittelin.
De Niro on tässä ykkösukkona ja heppu heiluu tapahtumien pääarkkitehtinä. No, leffa sijoittuukin De Niron huippuvuosiin, jolloin ukko oli ihan kuningas. Nykyään mieheltä tulee vähän kaikennäköistä pätkää.
Kauriinmetsästäjä on ehdoton klassikkofilmi ja tunnusmusa ei kuole koskaan.
