Kaksipäisen kotkan varjossa (2005)
- Ohjaajat:
- Timo Koivusalo
- Käsikirjoittajat:
- Timo Koivusalo
- Pääosanäyttelijät:
- Anneli Saaristo, Esko Nikkari, Helena Vierikko, Kai Lehtinen, Mikko Leppilampi, Tapio Liinoja, Vesa-Matti Loiri, Vesa Vierikko
- Maat:
- Suomi
- Kielet:
- suomi
Arvostelut
Vaivaannuttava historiallinen sillisalaatti.
Timo Koivusalon, tuon ei-niin-suuresti arvostamani ohjaajan, elokuvat ovat yleensä olleet vioistaan huolimatta ihan viihdyttäviä, tai vähintäänkin katsottavia tapauksia. Kaksipäisen kotkan varjossa ei ole niistä kumpaakaan. Se on sekava, järjetön ja dramaturgisesti täysin epäonnistunut kohtausten sarja, jossa ei ole juonta nimeksikään - saati sitten järkeä.
Koivusalon ansioksi voidaan ainakin laskea se, että hänellä on taito muotoilla typerinkin juoni kuulostamaan syvälliseltä ja vähintäänkin upealta: "elokuva toivosta joka on yhtä väkevää kuin rakkaus ja yhdessä niitä on vaikea nujertaa. Tarina pienen kansan päättäväisyydestä, jonka hiljainen voima teki mahdottoman mahdolliseksi." Voiko mikään olla niin kaukana todellisuudesta kuin tuo? Katsomalla elokuvan huomaa, miten äärettömän vaikea noita sanoja on keksiä tällaisesta elokuvasta. Suurinpiirteinhän tarina on siinä, että Mikko Leppilammen esittämä runoilija ei ole ilkeiden venäläisten suosiossa, joten kirkkoherra varastetaan ja tämän tytär jää tätä suremaan. Sitten mennään eteenpäin, tanssitaan, laulellaan, ja ilkeillään venäläisille. Mukana myös ammuskelua ja sanotaanpa elokuvassa myös sana "huora". Uskaliasta Timo Koivusalolta, mutta riittääkö se tekemään pätkästä edes katsottavaa? - Hei, vakavissaan nyt...
Siinä missä Koivusalon hyvät elokuvat eivät ole tahtoneet aivan pysyä kasassa, muistuttaa Kaksipäisen kotkan varjossa niihin verrattuna lähinnä kaaosta. Koivasalo on jopa epäonnistunut niissä asioissa, joissa ennen on onnistunut: elokuvassa ei ole juuri minkäänlaista meininkiä, saati sitten onnistunutta huumoria. Jopa sinänsä ihan hyvien musiikkien kuvittaminen on yllättävän innostamatonta. Outoa sinänsä, sillä tällä kertaa ne ovat Koivusalon omasta kynästä lähtöisin, mikä olisi mahdollistanut paljonkin toimivampia esityksiä. Johtuneeko se sitten siitä, ettei lauluja ole pystytty jäsentämään minkäänlaiseen katsojalle helposti hahmotettavaan kaavaan, vaan laulut tuntuvat alkavan vähän milloin sattuu. Lisäksi on äärimmäisen naurettavaa, että yhden ainoan elokuvan aikana esitetään musiikkia useilta eri aikakausilta, rempseistä kapakkalauluista isänmaalliseen marssimusiikkiin ja iskelmällisiin duettoihin.
Yleensä Koivusalon elokuvissa hyvin reilassa ollut näyttelijätyökin on KKV:ssä päin metsää. "Pääosassa" (ja silti välillä vartinkin kameralta piilossa) oleva Mikko Leppilampi ei taida mitään muuta kuin hölmön patsastelun, vaikka luulisi hänen vanhempaa väkeä miellyttävänkin - nätti poika kun on. Tuskin kukaan kuitenkaan pystyy kehumaan Helena Vierikon pökkelömäisyyttään jo ihan omat mittasuhteensa saavaa suoritusta (Jeesus, onko sillä ilmeitä ollenkaan?) joka on harvinaisen kova rasite muutenkin vaikeaselkoiselle elokuvalle. Vesa-Matti Loirillakaan ei oikein ole tilaisuutta loistaa, mutta häneltä sentään nähdään perusvarmaa työtä. Ainoa vain, ettei hänellä itselläänkään ole tuntunut olevan selvää kuvaa, millainen hänen tulisi elokuvassa olla. Yksipuolisesti kiltiksi ja hyväksi kirjoitettu ukko jää täysin vaille persoonallisuutta. Mukaan laulujen vuoksi otettu Anneli Saaristo hoitaa hommansa lavalla, mutta niin kuin usein ennenkin on todettu, harva vanhentunut iskelmätähti on oikea näyttelijä. Valopilkkuna elokuvassa nähdään - jälleen kerran - Esko Nikkari pienessä roolissaan. Tapio Liinoja taas on Venäläisen upseerin roolissaan lähinnä sietämätön.
Kun ajattelee elokuvan idea-asteelle kuollutta juonta ja pajun juuristoa muistuttavaa rakennetta, herää kysymys, miksi tämä elokuva yleensä piti tehdä? Rahastusta? Toimii aina, mutta tässä tapauksessa se ei yksin edes riitä selittämään tapahtunutta. Jospa Koivusalo on välttämättä halunnut saada Mikko Leppilammen ja Vesa-Matti Loirin samaan elokuvaan, ja halunnut vieläpä sijoittaa sen itsenäistymisen alkuaikoihin? Kuulostaa jo uskottavammalta. Mutta ehkä syy onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että Koivusalon kynästä on erään kauniin kesän aikana irronnut herran itsensä mielestä huikean hienoja lauluja, jotka on kaikki pitänyt ahtaa samaan elokuvaan. Lopputuloksena on oikea suomalaisen iskelmämusiikin ja rillumarei-elokuvien surkuhupaisa pastissi, jonka veroista sillisalaattia harvoin näkee.
Kaksipäisen kotkan varjossa on pöyristyttävän rönsyilevä ja kummallisuudessaan jopa hieman ajatuksiakin elokuvasta taiteenlajina herättävä pätkä, jossa mikään ei oikein toimi. Pökkelöt roolisuoritukset ja naurettava juonentapainen yhdistettynä epäluontevaan historialliseen jazz-musikaaliin ja koko jutulta maton pois alta vetävään loppuratkaisuun tekevät KKV:stä viime aikojen vaivaannuttavimman elokuvan. Jos elokuvalla jotain annettavaa jollekin on, niin musiikkihan on varmasti iskelmäfaneille toimivaa tavaraa. Senkin nauttiminen tosin vaatii jo räikeää sormien läpi katsomista. Oikeaa elokuvaa Kaksipäisen kotkan varjosta ei kuitenkaan saa tekemälläkään.
Dekabristi
Tähtääjä, 172 arvostelua
Arvosteltu: 07.03.2008
Katsottu: Kotona
Käsittämättömän nolo tuotos.
Elämäni hirvein kokemus oli joutua katsomaan Kaksipäisen kotkan varjossa elokuvateatterissa. En alunperinkään uskonut sen olevan mikään hyvä leffa, mutta jo ensimmäiset sekunnit valkokankaalla kertoivat totuuden. Kaksipäisen kotkan varjossa on kertakaikkiaan brutaalia kidutusta, joka ei ikinä unohdu.
Elokuvassa on huonoa kaikki. Juonta ei ole. Juoni on korvattu suurella määrällä Koivusalon tekemää keskushermoston lamaannuttavaa iskelmälässytystä, joten katsomiskokemus on hirveä vaikka tuijottaisi lattiaa. Kuvamateriaali ei ole sen parempaa. Näytteliöiden touhu on niin lapsellista, että hävettää koko kuvausryhmän puolesta.
Kaksipäisen kotkan varjossa kertoo Venäjän vallan ajasta, mutta Timo Koivusalo ei ole ottanut tätä ihan tosissaan. Elokuvan aikana näkee paljon historiaan liittyviä virheitä, jos vain viitsii edes katsoa. Venäläiset ovat muutenkin elokuvan mielyttävimpiä henkilöitä.
Kaksipäisen kotkan varjossa on käsittämättömän nolo tuotos. Geneven sopimus kieltää sen esittämisen julkisilla paikoilla. Tuhoaisin sen jokaisen kopion, jos se olisi mahdollista. En suosittele kenellekään.
Jubdu
Käyttäjä, 1 arvostelu
Arvosteltu: 08.01.2009
Katsottu: Teatterissa
Kasa sekalaisia otoksia joita ei edes yritetä loogisesti sitoa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.
On olemassa elokuvia, jotka kyseenalaistavat lahjakkaasti ylimaallisella sieluttomuudellaan koko elävän kuvan mielekkyyden taiteenlajina. Koko kansan auteurin Timo Koivusalon megalomaaninen selluloidipäästö Kaksipäisen kotkan varjossa toimii tästä malliesimerkkinä. Niin tunnetusti korkealentoisista Pekoista kun kulttuurihistoriamme suurmiesten pompööseistä elämänkerroista tunettu Tuttu juttu-mies on tällä kertaa tuonut iloksemme musikaalisen epookin viime vuosisadan alun sortovuosilta, jolloin Suomi-neito taisteli itsenäisyytensä puolesta keisarillisen Venäjän esivaltaa vastaan. Ja kun mukaan lyödään näyttelijäkaarti aina Mikko Leppilammen ja Helena Vierikon kaltaisista noviiseista Vesa-Matti Loirin ja Esko Nikkarin (RIP) tapaisiin vanhoihin konkareihin niin kansan syvät rivithän taputtavat karvaisia kätösiään Koivusalon kaltaisen popul...aarikulttuurin ammattiosaajan edessä.
Olen vakaasti sitä mieltä että onnistuakseen hyvällä elokuvalla on oltava punaisena lankana selkeä ja vakuuttava viesti ja sen on tehtävä lähtemätön ja kouraiseva vaikutus katsojaan. Koivusalo onnistuu näistä ainakin jälkimmäisessä erinomaisesti sillä ensi reaktio spektaakkelin jälkeen on hämmennys. Kaksipäisen kotkan varjossa kun sattuu olemaan uskomattoman pinnallinen, infantiili, absurdi ja perverssi kasa sekalaisia otoksia joita ei edes yritetä loogisesti draaman keinoin sitoa johdonmukaiseksi elokuvalliseksi kokonaisuudeksi. "Käsikirjoitus" yrittää lyödä yhteen kasaan kansallishenkisen runoilijan (Mikko Leppilampi) nousun Suomen kansan messiaaksi, muutaman rakkaustarinan sekä rillumarei-traditiolle kumartavan leppoisan kansanomaisen musikaalin joka on kuorrutettu avoimella venäläisvihan lietsonnalla sekä pieruhuumorilla. Tässä vaiheessa jo pitäisi hälytyskellojen soida vähääkään kriittisemmän kaukosäätimen kuluttajan päässä. Ja jäävuoren huippuna Timo Koivusalo, tuo Porin toiseksi paras lahja maailmalle (heti Dingon jälkeen), on oman käden oikeudella ohjannut, käsikirjoittanut ja leikannut teoksen sekä säveltänyt siihen myös musiikin.
On olemassa mestarillisia elokuvantekijöitä. Valitettavasti Timo Koivusalo ei heihin lukeudu. Tästä toimikoon todisteena KKV joka on dramaturgialtaan yhtä luonteva kuin Pävi Räsänen pornomessuilla. Mielettömiä leikkausvirheitä sekä suoranaisia juoniaukkoja vilisevät kohtaukset vyöryvät kankaalle ilman sen kummempaa rytmitystä koska elokuvan punainen lanka ei todellakaan selviä kaivelemallakaan: ehkä totuus piilee jossain hävyttömästi Disneytä plagioivien tragikoomisten musikaalinumeroiden (jazzia 1900-luvulla?!) takana. Ehkä ei. Venäläiset miehittäjät kuvataan raakalaismaisina raiskaajina joita vastaan iloinen ja rahvaanomainen Suomen kansa käy yhtenä rintamana (ironista kyllä, tekeleen huonoista Suomi-Filmeistä kopioituun "tematiikkaan" suhteuttaen yllättävänkin sosialistinen ajatus).
Toki löytyy myös intellektuellin edustajia, esimerkkinä Mikko Leppilammen patsastelema runoilija joka latelee käsittämättömiä pseudofilosofioita vähintään yhtä pökkelölle Eloveena-tytölleen (Helena Vierikko). Siinä vasta valkokangaspari, joiden kohtaamisessa on samaa sensuellia vetovoimaa kuin Bilteman akkuporakonekuvastossa. Jonkinlaisina pelastusrenkaina kaiken kaaoksen keskellä löytyvät Loirin sinänsä raflaava roolisuoritus huolestuttavia navanalus-ja viinaviisauksia laukovana Vernerinä sekä kuvassa vilahtavat veteraanit Paavo Liski sekä Esko Nikkari: on sääli, että molempien hienojen teatteriveteraanien joutsenlauluksi valkokankaalla jäi Koivusalon teoksen kaltainen muotopuolisuus. Lapinlahden Linnnut-diggarina piristi myös nähdä Tapio Liinoja, joka saa parhaansa irti paperinmakuisesta venäläisroiston roolistaan.
On vaikea ymmärtää millaisille ihmisille Koivusalo elokuviaan tekee. On myös vaikeaa ymmärtää (ja vielä vaikeampaa hyväksyä) se että moisille mielipuolisille latteuksille löytyy Suomen kokoisesta valtiosta myös rahoittajia. Oli onni että satuin tutustumaan teokseen juuri tipattoman tammikuun aikana sillä muuten käsi olisi väkisinkin hamunnut Dalwhinnietä epäsäännöllisin väliajoin. Siinä missä Aki Kaurismäki värittää koskettavalla humanismillaan omaa Suomi-kuvaansa, Koivusalo levittää banaalia ja ennen kaikkea katsojan älykkyyttä arrogantisti aliarvioivaa populismia omansa päälle. Siksi suomalaisena elokuvan ystävänä olenkin suuresti harmissani, jos maasta, jossa on edellä mainitun Kaurismäen kaltaisia elävän kuvan suvereeneja osaajia, joku saa negatiivisen kuvan tutustumalla Timo Koivusalon kaltaisen ruotsinlaivalla itseoppineen (!) viihteen monitoimimiehen toilailuhiin elävän kuvan saralla. Siinä missä Hitlerin Saksa tai Kim Jong-Ilin Pohjois-Korea, Timo Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjolla on pelottava osoitus siitä mitä yksi mies voi saada aikaan.
John Lennonjohto
Käyttäjä, 106 arvostelua
Arvosteltu: 07.01.2007
Katsottu: DVD
Ryssät on pahoja, trallallaa. Ja silti meitä kaikkia laulattaa!
Kummallisista yhdistelmistä puhuttaessa mieleen tupsahtaa ensimmäisenä mansikkasoppa silakoilla ja chilillä. Toisena aatoksena onkin vuorossa Kaksipäisen kotkan varjossa, iloisesti lauleskeltu tarina sortoajasta.
Ok, se on siistiä, että suomimusikaali elää ja voi hyv… tai siis, että se elää. Korisee nimittäin hengityskoneessa. Kaksikielisen sotkan raakkuvia varjoja katsellessa vain tulee tunne, että nyt on menty vähän väärään suuntaan. Varsinkin siinä kohdassa, kun elävä legenda Loiri tanssahtelee baarissa Vernerinä ja joikaa oluttuoppi kätösessä olutlaulua. Siinä sitten odotellaan, että taivaasta laskeutuisi salama ja pistäisi telkun palasiksi. Ei laskeutunut muuten edes sitä two-headed eagleakaan ruudun ylle varjoineen. Siksipä jatkoin.
Hienointa suuntansa ennätysmäisen monesti hukkaavassa elokuvassa ovat musiikkikohtausten laulutulkinnat. Itse laulut eivät niinkään toimi, perusiskelmäkliseet on poimittu oivasti ja säveltäjäpari Koivusalo & Palin on saanut aikaan tasaisenlattean harrastelijateatterimusikaalin. Itse asiassa sellaisena tämä toimisikin jotenkin. Siis jos lopputuloksen voisi tarkastaa lähimmästä teatterista muutaman eketeriuksen tikettiä vastaan ja nauraa tyyliin "Hoh, eipä tuo naapurinpoju vielä osaa, mutta ehkä joku päivä!" tai "Yritystä riittää!", niin tämähän olisi melkein hauska. Mutta kun kehissä on ammattiohjaaja ammattinäyttelijöiden kanssa, ja onnistunut Rillumarei-kumarrus (oikeasti komea Kulkuri ja joutsen) on jo nähty ajat sitten, niin miksi ihmeessä nyt kansallishenkisen runoilijan ja sortoajankuvauksen on saatava trallallaa-kuorrutus?
Entistä kauheammaksi kaksimielisen potkan väljähtäneen maun tekee Arsin itsensä tekemä erhe: kombo, jossa heti kärsimysnäytelmän perään nautitaan mahtiannoksellinen alkuperäistä Täällä pohjantähden alla –leffaa, ja sitten kädet täristen pelätään, että voi hyvä jumala, mitä tuon leffan Koivusalolainen remake nyt sitten tulee olemaan. Sehän se on vuorossa seuraavaksi.
Maksimaalisesti varjoihin jäävä suomileffa saa vähemmän miellyttävän kunnian olla elokuva, jossa mestarismiehet Loiri ja Lehtinen tuntuvat väsähtäneiltä (kiitos "käsikirjoitus", kiitos), Leppilampi näyttää väärän leffan dialogia lukevalta koristeelta ja Koivusalo taantuneen takaisin Pekko-asteelle. Sori vaan. Anneli Saaristo sentään on hyvä, mutta näin joulunaikaan asetettuna Kaksipäisen kotkan varjossa on lähinnä joulumielen päälle sylkevä ansa, joka alkaa uhrinsa kituessa rallattamaan.
Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 813 arvostelua
Arvosteltu: 29.12.2007
Katsottu: Kotona
Isosti toteutettu kotimainen musikaali, jossa ainakin musiikki on hyvää.
Aaro Manner (Leppilampi) on äitynyt kirjoittamaan niin kovaa tekstiä, että Venäjän vallan varjossa värjöttelevä kansa saattaisi sitä luettuaan nousta peräti kapinaan. Näin tuumaa Venäjää paikallisissa oloissa edustava upseeri (Liinoja) ja yrittää keinoja kaihtamatta napata Mannerin hanskaansa. Hän pidättää salassa kirkkoherran (Vesa Vierikko) ja pistää liikkeelle huhun, jonka mukaan Aaro olisi kirkonmiehen mennyt surmaamaan. Vaan sitäpä ei usko edes kirkkoherran oma tytär (Helena Vierikko), saati sitten kauppamies Verneri (Loiri), jonka entinen rakastettu, kapakkalaulaja Saara (Saaristo), on juuri palannut kaupunkiin. Tähän tapaan alkaa Timo Koivusalon jo viikkoja ennen ensi-iltaa radiossa lähes puhkisoitettu musikaali.
Kun ensimmäiset viisitoista minuuttia oli Kaksipäisen kotkan varjossa -leffaa kulunut, kirjasin kokemuksen olevan kuin istuisi katsomassa rahakkaasti tehostettua koulunäytelmää. Vain kaikkein karismaattisimmat näyttelijät saavat oikeasti eloa kirjakielellä puhuttuun dialogiin. Lisäksi Koivusalo tahtoo edelleen tiukasti lainailla elokuviinsa suurten ohjaajaedeltäjien keksimiä juttuja, latistamalla ne entistäkin kuluneemmiksi kliseiksi. Tästä ja hänen kertomiensa tarinoiden positiivisesta vireestä sekä tönkeröstä dialogista on tullut jo sellainen joukko tavaramerkkejä, että miehen elokuvista ei voi erehtyä. Oikeuttaisikohan tämä nostamaan Koivusalon peräti auteuriksi (huh!)? Hän on vähän kuin elokuvamaailmaan rellestämään päässyt ITE-taiteilija. Ja kaikkihan tietävät, ettei ITE-taiteilijoita voi mennä sydämettömästi haukkumaan. Itsehän he ovat tiensä valinneet ja laittaneet kunnolla oman taidekouluja käymättömän persoonansa taiteeseensa.
Elokuvan musiikista on vaikea olla pitämättä. Mutkikkaita ja hankalia nousuja ja laskuja sisältävät kappaleet esitetään mitä hienoimmalla ammattitaidolla. Tosin, kun elokuvan pääparin olettaisi esittävän biiseistä isoimman osan, näin ei kuitenkaan käy. Koivusalo & hänen apulaisohjaaja-laulunkirjoittajakumppani-puolisonsa Susanna Palin ovat ilmeisesti halunneet pelata varman päälle ja antaneet isoimman osan leffan lauluista Anneli Saariston ja Vesa-Matti Loirin tulkittaviksi. Tilanne on vähän sama kuin Laulavissa sadepisaroissa sateeseen olisi päästetty laulamaan Gene Kellyn sijasta Donald O’Connor. Sitä paitsi Koivusalo ei selvästikään ole halunnut tinkiä yhtään siitä ilosta, että on saanut Saariston elokuvaansa. Vaikka laulaja onkin maamme parhaimmistoa, leffasta olisi hyvin voinut tiputtaa pois pari hänen esittämäänsä kappaletta. Näin vältettäisiin turtumisen tunne, joka alkaa saavuttaa katsojaa mahd. hiukan leffan puolivälin jälkeen.
Kirjoittajana Koivusalo taitaa huumorin. Sitä löytyy sopivasti kauppias-Verneristä, mistä kiitos kuuluu tietysti myös Vesku Loirille. Häntä katsellessa tulee mieleen Alec Guinness Tähtien sodassa. Hyvä näyttelijä saa kankeankin tekstin lentämään. Sama pätee ratkihauskan isäntäroolinsa jälleen kerran tekevään Esko Nikkariin. Elokuvan naisilla on hankalampaa. Esimerkiksi Helena Vierikko on rooliinsa kaikin puolin omituinen valinta muuten kuin sukunimensä vuoksi. Jos kerran kirkkoherraksi on nimetty Vesa Vierikko, tottahan hänen tyttärenään pitää olla Helena Vierikko? Siis siitä huolimatta, ettei neitokaiselta ole filmille tallentunut kuin pari-kolme ilmettä.
Paikalliselle elokuvakeskukselle Kaksipäisen kotkan varjossa on hyvä mainos keskinkertaisesta dramaturgiasta huolimatta. Puvustus, lavastus ja teknisempi puoli vaikuttavat laadukkailta. Leffaa varten rakennettu kaupunkilavaste lienee Suomen suurimpia ellei peräti suurin. (Ja se oli vaikuttava myös luonnossa.) Aitojakin miljöitä elokuvaa varten on käytetty (mm. paikallinen kirkko) ja tietysti leffassa vilisee paikallisia avustajia ja teatteripuolen taitureita (esim. pienen puheroolin vankina tekevä Vesa ”Beatle” Haltsonen) uskomaton määrä tunnetumpien kasvojen joukossa. Yleisesti ottaen Kaksipäisen kotkan varjossa on musiikillisesti ja osittain visuaalisestikin vakuuttava raina, josta varmasti edes kaikki muidenkin Koivusalo-leffojen fanit pitävät. Muita voi piristää sanomalla, että ainakin tässä tapahtuu enemmän kuin Sibeliuksessa, vaikka musiikki vie mukanaan lähinnä vain päähenkilöitä ja statistit jäävät jähmeähköksi massaksi heidän ympärilleen.
Söpö
Ylläpitäjä, 752 arvostelua
Arvosteltu: 02.09.2005
Katsottu: Teatterissa
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
EdvardH
Käyttäjä
A-JStorm
Käyttäjä
omarakas
Käyttäjä
stranger in this town
Käyttäjä
Arvostelut
Vaivaannuttava historiallinen sillisalaatti.
Sano mitä sanot 07.03.2008 22:36
Käsittämättömän nolo tuotos.
Jubdu 08.01.2009 20:37
Kasa sekalaisia otoksia joita ei edes yritetä loogisesti sitoa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.
John Lennonjohto 07.01.2007 00:27
Kuvat
Kommentit
EdvardH
Käyttäjä
26.12.12 klo 13:07
Pisteitä tulee hyvistä musiikeista, ja Vesku Loirin näyttelijäntyöstä. Ei oikein muusta. Kerran katsottava..
A-JStorm
Käyttäjä
27.10.12 klo 15:55
Tällä kertaa sitten suuri Koivusalo sortui anakronismiin
Tämä käy ilmi esimerkiksi elokuvassa soitetuista lauluista, jotka eivät ole elokuvan ajan mukaisia
Pitää antaa tunnustusta poisnukkuneille Nikkarin Eskolle ja Liskin Paavolle (Y)
omarakas
Käyttäjä
02.08.12 klo 03:44
Joo, siis olinhan mä Mulholland Driven nähnyt, mutta Kaksipäisen kotkan varjossa taisi olla se elokuva, joka sai minut kiinnostumaan surrealismista*. Tästä syystä kaksi tähteä.
*Lue Kurkkuharjan kommentti.
stranger in this town
Käyttäjä
21.07.12 klo 01:17
Yksinkertaisesti HUONO! Timo Koivusalon ainoa huono elokuva. Elokuvassa ei toimi kertakaikkiaan mikään! Roolitukset totaalisen epäonnistuneita, juoni surkea, musikaalinumerot useimmiten turhia ja naiiveja. Leikkaus huonoa. Sijoittuu hkäpä jopa Suomessa kautta aikain surkeimpien elokuvien top vitoseen.
.
rolaattorimies
Käyttäjä
17.05.12 klo 18:09
Timo Koivusalon huonompia elokuvia. Olisi pitänyt jättää tekemättä. Vihaan tätä!
kurkkuharja
Tykittäjä
17.02.12 klo 23:59
Surrealistinen mestariteos. Tarinasta ei ota yhtään vitun mitään tolkkua, Vesku Loirin esittämä Verneri on täysin turha, ainoastaan Koivusalon "synkkään" tarinaan laulukohtauksillaan "kevennystä" tuova hahmo ja tämän sidekicki, kuten aika liian moni muukin leffan hahmoista, käväisee ruudussa vain kerran pari hölmöilemässä ja katoaa sitten jonnekin ties minne.
Musikaalikohtaukset saavat vaivaantuneiksi, mutteivat tietenkään yhtä vaivaantuneiksi, kuin "eräät" käsikirjoitukselliset ratkaisut. Näistä parhaina voi mainita Mikko Leppilammen esittämän hyypiön täydellisen WTF-salakuljetuksen venäläisupseerin luo, jonka jälkeen tämä mm. elelee paksuksi laittamansa muijan kanssa satoa korjaten noin vuoden jossain aukiolla olevassa mökissä, eivätkä venäläiset bongaa tätä ennen juudaan kavallusta. Sitten kun sotilaat tulevat paikalle, he tietysti ensimmäisiksi rikkovat kiväärinperillä ikkunat, vaikka ovi on siinä vieressä.
Omasta ulottuvuudestaan ovat myös lapset, jotka teloitusyrityksen nähtyään vain kihertelevät ja tanssivat ympäriinsä. Ai niin ja olihan mukana vielä ne panemiselle kikattelevat naisetkin... Ja mites kummassa venäläistämistä niin hemmetisti puoltavilla tsaarin joukoilla jopa keskenään soljuu suomi kuin iloinen tunturipuro?
Ei mutta tätä listaa voisi jatkaa aivan liian pitkään, aivan liian pitkään... Pelottavintahan Kaksipäisen kotkan varjossa on se, että Koivusalolle on jostain aivan käsittämättömästä syystä annettu asiansa osaava ammattilaistiimi. Lavastus ja puvustus ovat hienoa, eikä tekniseltä puoleltakaan toteutuksessa ole moitittavaa. Siis mitä vit... MIKSI??? Oikeutta tai Jumalaa ei ole.
Elokuvanahan tämä on aivan kamalaa paskaa, jonka surkeutta ei voi sanoin kuvailla, mutta onneksi se juuri vakavuutensa takia on niin helvetin hauska komedia, jollaisena se ansaitsisi kaikkine tarjoamine nauruineen ehdottomasti täydet pisteet. Tälläistä en kuitenkaan Koivusalon synneille voi suoda, joten kompromissina sitten kolme tähteä. Odotan jo innolla viisituntista Täällä pohjantähden alla -maratonia.
Sgt.Rane
Käyttäjä
10.07.11 klo 20:14
Kaksipäisen kotkan varjossa on eräs vaivannuttavimmista, epäloogisimmista ja elokuvallisesti köyhimmistä elävän kuvan tuotoksista, joita olen katsonut. Koska historialliset elokuvat ovat elokuvan lajeista se kaikista riskialttein genre (ontuva historiallinen tarkkuus sekä lukuisat virheet tunnetuimmissakin historiallisissa elokuvissa), niin jostain syystä Suomen "ULTIMATE!!11!!!" auteur Timppa Koivusalo on päättänyt tehdä rempseän-vakavan-historiallisen-rakkauselokuvan. Joo, mää haen mun takin.
Elokuvan suurin ongelma (niitä on vielä paljon enemmän, uskokaa pois) on se, että se ei tiedä mitä se yrittää olla. KKV on turhauttava, ylitunteellinen, ylinäytelty, yliohjattu, yliyritetty sekametelisoppa, jossa poukkoillaan vakavien teemojen ääreltä olutlasien ja eloveenatyttöjen leipomoihin. Ja näyttelijät ovat sitä rahaa-mulle-kun-lausun-pari-hassua-repliikkiä -lajia, niin KKV:n saa suoraan tuomita elokuvien alimpaan limboon.
hebbu
Käyttäjä
05.02.10 klo 10:29
hebbu
Käyttäjä
02.01.10 klo 21:50
Skeidaa,mutta tulipa katsottua. Ainoa Postiivinen asia elokuvassa oli ammusvaraston räjähdys,muuten oli puuduttava leffa. Ja eikö itänaapurin vallan aikana Suomessa ollut ainuttakaan autoa?! Lisäksi Leppilammen pallinaama alkoi vituttamaan,anteeksi kielenkäyttöni,mutta asia on näin.
IronMaiden
Käyttäjä
08.09.09 klo 18:35
Jouduimme tämän koulussa kattomaan ja oli yhtä kidutusta.
Dekabristi
Tähtääjä
10.03.08 klo 20:42
Haluan korostaa, etten arviossa halua millään tavalla loukata suomalaisen iskelmän ystäviä, sillä monet heistä ovat ihastuttavia ihmisiä
Dr.Horror
13.01.08 klo 04:48
EI tota Leppilammen naama voi katsoa. ei vaan pysty.
Sarka
07.01.08 klo 18:38
Älköön kukaan enää päästäkö tuota karmeaa Helena Vierikkoa kameran eteen tahi varsinkaan taakse. Myös Leppilammelta tulee kieltää "näytteleminen". Tämä sikatilan vävy kun on hieman yliarvostettu sillä saralla. Ja toivotaan myös, että Koivusalon rahoittajat suuntaavat pääomansa tästä lähtien hyväntekeväisyyteen Afrikkaan. Eivätpä rahat ainakaan mene hukkaan. Kaksipäisen peniksen varjossa on sitä, mitä peräsuolesi sisältää ripulitaudin kourissa.
Lacoste
07.01.08 klo 18:25
Tällast se varmaa oli sit niiku sillo joskus, et välil laulettii ja sit niiku venäläisetki viel puhu suomee. Ja sit istuttii vaa jossai baaris ja laulettii yhes. Siis ihanaa ku kellää ei sillon ollu kiire ja kaikki sai vaan hengailla! Mut kaikist mahtavinta on, et Vesa Vierikko tekee kaksoisrooliin!! Toisaalt, oli se aika hassuu ku se pussaili Mikko Leppilammen kanssa. Ja mä kyl vähä itkin lopus, ku ne oli siel kirkos siis ne kaikki ihmiset (kirkko oli ennen ihmisille niiku H&M, sielki on aina kaikki) ja sit se Ellaki itki ku se sen mies tuli sinne. Must se oli nii ihanaa!
musikaaleista kiinnostunut
04.01.08 klo 23:05
kirjoitan lyhyesti, että Kaksipäisen kotkan varjossa elokuvamusikaali on omasta mielestäni hyvä hyvää musiikkia sisältävä kertomus Suomen historiasta. Se kertoo karun totuuden siitä millaista elämä täällä tuolloin "kaksipäisen kotkan" hallinto kautena oli. On toki totta että elokuvaa on joissain kohdissa hieman bliisu, mutta voisiko sitä joku parremmin tehdä.
FINMAN
26.12.07 klo 20:44
Aivan käsittämättömän huono elokuva, en olisi uskonut ennen katsomista. Aivan kamala, pakko sanoa, mutta ennenkaikkea ohjaajan työ on tehty päin persettä.
leffafani
26.12.07 klo 01:49
Ziisus mikä pohjanoteeraus Koivusalolta! Olen tykännyt Koivusalon elokuvista, mutta tässä ei toiminut mikään. 2/3 elokuvasta pystyin katsomaan vaivoin, sitten petti itsekuri ja kääntyi kanava. Juoni oli kevyt ja sekava. Monologi paikoitellen todella mitäänsanomatonta. Näyttelijävalinnat metsässä. Toi Helena Vierikko ei osaa tän perusteella näytellä. Mikko Leppilampi todisti olevansa oikeasti surkea näyttelijä. Tätä tosin vahvasti epäillyt kahden muun elokuvan perusteella. Kiva, että se varmistui. Tapio Liinoja saisi opetella artikuloinnin, jos kerran pääosia näyttelee. Skeidaa, skeidaa, skeidaa. Yhden tähden annan siitä, että lavastajat osaavat asiansa.
Rankaisija
26.12.07 klo 01:11
Itselläni on tapana katsoa (lähes) kaikki leffat loppuun asti mutta puolen tunnin jälkeen emäntäni sanoi:" Onko pakko tuhlata elämäänsä tämän kanssa yhtään enempää kun oikeitakin elokuvia olisi tarjolla?" Ja siihen lopetettiin tämän roskan vahtaaminen. Yksi sana riittää kuvamaan tätä "elokuvaa": PÖKÄLE.
Matti Mörkö
25.12.07 klo 19:36
Aikamoista jöötiä, ei voi muuta sanoa.Tekisi nyt mieli ottaa jonkilainen ryyppyputki että lähtis muistikuvat tosta.Mikko Leppilampi on suomen yliarvostetuin ihminen.Pekko Aikamiespoika pitäisi hirttää
Henkisesti kuollut
05.10.07 klo 17:20
Elämäni hirvein kokemus oli joutua katsomaan tämä elokuva.
laatu kunniaan
26.04.07 klo 05:11
Käsikirjoituksen dramatisointi, elokuvan leikkaus, musiikki yms. kannattaisi jättää sellaisiin käsiin jotka sen todella osaavat, eikä yrittää tehdä kaikkea itse...
Järkevä ihminen
23.02.07 klo 17:16
Varmasti maailman surkein elokuva. Ei keksi kertakaikkiaan mitään hyvää sanottavaa. Musiikki on elokuvahistorian huonointa, jos sitä voi musiikiksi kutsua. Käsikirjoitus on syvältä. Ohjaus on päin mäntyä. Elokuvatehosteet ovat saparon alta. Rekvisiitta on 50 vuotta etuajassa. Ei realistisuuden häivääkään. Kaikenlisäksi koko raina on sanoinkuvaamattoman ääliömäinen. Tämän elokuvan katsoja ansaitsee kärsimyksensä.
Ding
18.02.07 klo 17:16
Tää on Koivusaloa hyvässä ja pahassa. Hieman tsemppiä viimeistelyyn niin voisi tulla todella upeaakin jälkeä vaan ei ole odotettavissa, että mies muuksi muuttuu. Toivon silti ja uskon että kaveri jatkaa. Jostain syystä en yleensäkään voi sietää musikaaleja, kaikkein vähiten suomalaisia musikaaleja. Studio vaikuttaa hyvältä ja tuo ammattimaista otetta. Hyviä näyttelijöitä saa mukaan
Taaperohinuri Rontti
13.01.07 klo 12:55
Itkettää, että Koivusalo tekee Pohjantähdestä uusintafilmatisoinnit. Pelkään pahoin, että tuloksena on jotain vielä hirveämpää kuin tämä bajamajan sisältöä muistuttava elokuvan irvikuva. Revin hiuksia päästäni ja levitän tuhkaa ylleni.
Jorma
04.09.06 klo 14:50
Tekisi mieleni ampua itseni, koska tämä leffa on kuvattu kotokunnassani. Mutta yritetään nyt sinnitellä eteenpäin luottaen siihen, että tämä on pelkkä tikku elon takapuolessa, ei seiväs.
E.N.
10.06.06 klo 14:19
elokuva vailla vertaa.. katsonut sen jo neljä kertaa enkä kyllästy!! kaikki asiat kohdallaan mutta enhän ole mikään kriitikko vaan hyvien elokuvien parissa viihtyvä... Kiitos Timo
Leffafriikki
26.04.06 klo 00:06
Surkeaa ja tylsää...hohhoi. Vesa-Matti Loirille pisteet kuitenkin pisteet.
Maxjatko
15.03.06 klo 06:19
Miksi kukaan ei ota pojalta (Timo Koivusalo) pois kameraa tai rahapussia.
Tämä kaveri on pilanut niin monta
elokuvaa. Nyt on aika sanoa seis
ja näkemiin.
Maxjatko
12.03.06 klo 04:42
Miksi ei kukaan ota pois
rahat ja/tai kameran Timo Koivusalolta.
Hän tekee samaa jälkeää kun Ere Kokkonen.
RockLikeFuck
25.01.06 klo 22:36
Hyvä yritys. Lopputulos on kaunis mutta tökerö.
Tuikku
16.10.05 klo 15:06
Järkyttävää epähistoriallista, sentimentaalista mössöä. Säälittää, jos joku pitää tätä fakta-aineistona Suomen oloista 1900-luvun vaihteessa. Näyttelijäkaarti koettaa tehdä parhaansa, mutta ei sekään paljon voi tällaisen itkettävän käsikirjoituksen edessä. Musiikki ei sovi lainkaan aikakauteen.
katsoja
28.09.05 klo 18:34
Erittäin lämminhenkinen elokuva mun mielestä.
Upea musiikki ja loistavat näyttelijät.
Kanntaa ehdottomasti käydä katsomassa, ette taatusti häviä mitään.
Tää on tavallista Koivusalon tyyliä, jos tykkää hänen elokuvistaan, ja vaikkei olis aikaisemmin tykännytkään, nyt kannattaa todella mennä katsomaan ja arvioda vasta sitten mielipiteensä.
En uskonut että olisin tykännyt, mutta pakko oli mennä kattomaan ja hyvä että menin.
Veski
26.09.05 klo 14:01
Mahtava elokuva, parasta antia olivat huippuhyvät musiikkipätkät sekä Loirin ja Nikkarin näyttelijätyöskentelyt, jotka sisältävät mahtavia letkautuksia.
Lisäksi Koivusalo on niitä harvoja täysipäisiä elokuvantekijöitä, jotka pystyvät/uskaltavat tehdä aikuisille suunnatun elokuvan, jossa joka toisessa kohtauksessa EI näy jonkun trendikkään nuoren naisnäyttelijän tissit. Jo siitä annan pari tähteä.
mr.kite
22.09.05 klo 12:06
En ole koskaan itkenyt suomalaiselle elokuvalle. Nyt itkin, enkä siksi, että se olisi ollut huono.
TK
17.09.05 klo 11:51
Hyvin irtonainen elokuva. Hyvä kohtauks jne, mutta kokonaisuus ei lähde pelittämään. Ehkä Koivusalon pitäisi pysyä huumori puolella?
Juuso
15.09.05 klo 13:26
Juuri kuten oletin. Vaikka tiesin saliin astuessani tämän olevan kaikkea muuta kuin klassikko, niin silti teki mieli mennä hakemaan rahat takaisin heti alkuvartin jälkeen. Musiikki oli pöyristyttävää, ja suurin osa näyttelijöistä tekee suorituksen jota saavat hävetä vuosikymmeniä. Ne henkilöt (tälläkin sivustolla) jotka tälle rainalle antavat 2 tähteä tai jopa sitä enemmän, ovat joko itse olleet mukana tämän kammotuksen teossa/markkinoinnissa tai eivät paljoa elokuvalta vaadi. Ja itsekin olen maalta! Voiko antaa alle yhden tähden?
Mäksä
14.09.05 klo 20:56
Jokapaikassa tätä on haukuttu, mutta pakko se oli käydä katsomassa. Loiri veti jälleen loistavan roolin ja kaiken kaikkiaan elokuva oli todella hyvä. jos jotain huonoa täytyy etsiä niin se oli sen Aaronin muijaa näytelleen suoritus...mutta sekin oli pientä, eli kaiken kaikkiaan hyvä elokuva jota suosittelen myös muille kuin genreen faneille...neljä tähteä
lady
12.09.05 klo 10:47
Loistava kotimainen! Hyvä musiikki, tarina ja musiikki vievät mukanaan!
Minä_vaan
10.09.05 klo 00:47
Minusta elokuva oli todella hyvä!! Se oli minusta juonellesesti ehkä liian täyteen ahdettu, mutta todella mukava. Henkilöt olivat antoisaa katsottavaa (Varsinkin vesa matti loiri.. :)), ja he huvittivat aika ajoin, kun taas pisti itkemään. Välillä koko elokuvateatteri istui hiljaa, ja välillä nauroivat. Pidin lauluista ja musiikista, vaikka en kuulukkaan ikä ihmisiin.. x) elokuva oli historialliseltakin kannalta todella näyttävä: lavastuksiin, pukuihin ja ajan kuvaamiseen oli käytetty paljon rahaa ja vaivaa, niin että elokuvaa oli mukava katsoa. Romantiikkaakaan ei elokuvasta puutu.. en ole kyllä kovin musikaalien ystävä, ja alussa se tuntuikin naurettavalta kuunella musiikkia, joka ennemminkin sopisi jenkki-elokuviin. Mutta piean koskettavat sanat tekivät vaan elokuvatsa nautittavamman.
IdigN1
09.09.05 klo 16:07
Musiikki oli hienosti sävellettyä, mutta lavasteissa ja yleistunnelmassa oli feikki fiilis. Muutama näyttelijä oli todella huonoja ja muutenkin elokuva oli melko pitkäveteinen. Enkä tiennytkään että 1900-luvun alussa oli jo suomalaista iskelmää... Pisteet Nikkarille ja Loirin lutkautuksille..
Ilari
08.09.05 klo 08:38
Meidän verorahoilla vrt elokuvasäätiö ja Yle rahoitetaan tällaista suuruudenhulluutta. Tämä on "keisari ilman vaatteita" 2005. Surku ja unohdus.
Hellcat
07.09.05 klo 08:18
Näin kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan eilen ennakkossa ja pettymys oli suuri. Tarinallisesti Koivusalolla on hyvin vähän sanottavaa vaikka elokuvan kesto on lähes kaksi tuntia. Miljöö on historiallisesti luotu hyvin onnistuneesti, mutta miksi venäläiset puhuvat suomea? Elokuva, joka tähtää edes jonkinlaiseen historiaan pohjautuvaan faktaan voisi tehdä asiat loppuun asti kunnolla. Hieman jäi myös harmittamaan tapa jolla hyviä lavasteita ei pääse kunnolla näkemään, koska lähikuvien vyörytys on niin intensiivistä. Eniten kuitenkin hämmästyttää musiikkikohtausten rytmittäminen tarinaan. Vaikutti lähes siltä, että Koivusalon oli ollut pakko saada mukaan uusia sävelmiä vaikka niiden tarkoitusperät elokuvassa jäävät täysin tuntemattomiksi. Yht'äkkiä alkava t musikaalikohtaukset myös loppuvat kuin seinään, jonka jälkeen tarina taas jatkaa kulkuaan.
Positiivista sanottavaa sen sijaan on joistain näyttelijävalinnoista. Vesa-Matti Loiri on hyvä roolissaan ja ei pysty pettämään tälläkään kertaa. Hyvän suorituksen tekee myös Esko Nikkari ja Anneli Saaristo. Eniten tahatonta naurua saa aikaan Helena Vierikko, jonka näyttelijän taidot ovat täysin hukassa.
Lopetukseen voidaan sanoa, että Koivusalon parhaana elokuvana säilyy "Rentun ruusu", joka kertoo paljon ohjaajan tasosta.