Invasion U.S.A. (1985)
- Tuotantovuosi:
- 1985
- Ohjaajat:
- Joseph Zito
- Pääosissa:
- Chuck Norris, Melissa Propeth, Richard Lynch
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 103 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (40):
Oma pikatuomio
KGB-kätyri Rostov (Lynch) päättää lämmittää reaganilaisuuden viilentämää Kylmää Sotaa lämpimän tuolle puolelle polttavaksi ja sen tehdäkseen on liittoutunut erilaisten latinoganstereiden ja vastaavien kanssa. Lisätään vielä se että vodkaa siemova valkotukkainen kelmi tekee niin vielä joulun aikaan jolloin kaikki rajavartijat ja muut ovat lomalla. Se on syy siihen että tyyppi ohjaa vakuuttavan tulivoimansa ihan vain siviiliväestöön eikä sellaisiin kohteisiin joihin iskeminen olisi tehokkaampaa. Mutta minkäs teet kun kätyreinä on vain ö-luokan jengiläisiä. Piikkinä lihassa on kylläkin Matt Hunter (Chuck Norris) joka jouduttuaan hyökätyksi itsekin pistää kovan kovaa vastaan. Luvassa on veristä überväkivaltaa, stereotyyppisiä konnia ja Chuck Norris joka pistää lihan tummaksi israelilaisilla konepistooleilla ja myös singolla.
Tässäpä käsittämätön elokuva. Juoni on poikkeuksellisen tönkkö ja kliseiden puhkoma, käsikirjoitus on luettu tuuman terällä ja sama pätee kaikkeen muuhunkin. Onneksi Golan & Globus tietävät mitä Chuck Norris actionleffa reaganin ajalta kaipaa: räjähdyksiä, ammuskelua, tappeluita ja veripärskettä. Järki romukoppaan ja toiminta esille ja käytetään siihen myös rahaa. Meno on typeryydessään jotain mittarien ulkopuolella olevaa.
Chuck Norris ei ole mikään RADAn tai Actor's Studion kasvatti, mutta osaa hommansa tappokoneena ja pahis Richard Lynch on mielenkiintoisen ilmiselvästi ja tarpeellisesti huolissaan Chuck Norriksen überkovuuden teilaamisesta. Valitettavasti kuten kaikki tällaisten leffojen superkoulutetut pahikset hän on tietyn käytännön järjen suhteen pahasti hakoteillä.
Tätä elokuvaa ei pidä ajatella. Se pitää katsoa aivot nollille käännettynä ja mieluiten päihtyneenä jolloin sen käsittämiskyvyn reunoilla olevat hölmöydet pääsevät vaikuttamaan täysillä. Elokuvana kammottavaa roskaa reaganismin ajalta, mutta juurikin sellaisena uskomattoman viihdyttävä roskaelokuva. Viisi plus yksi on kolme.
Pisteet:
Arvosteltu: 20.07.2008
Katsottu: Kotona
Invasion U.S.A on yksi vuoden 1985 ns. suurista lahtausleffoista, Chuck Norriksen toisiksi paras elokuva ja eräs kaikkien aikojen rankimmista actionpätkistä. Yritin aluksi kirjoittaa elokuvasta samanlaista revikkaa kuin kaksi edellistä elokuvasta kirjoitettua tykitystä, mutta tajusin pian, että siitä tulisi vain Missing in Action-arvosteluni pikauusinta. Jotenkin meikäläisellä on silti pakottava tarve päästä purkamaan tuntojaan tästä(kin) roskaklassikosta, joten seuraavassa 10 pettämätöntä argumenttia siitä, miksi Invasion U.S.A on kiistatta mahtava elokuva. HUOM! SPOILERIVAARA!
1. Invasion U.S.A:ssa joukko kommunisteja (neuvostoliittolaisia, etelä-amerikkalaisia, arabeja, mustia… mitä vain, kunhan vihaavat yhdysvaltalaisia ja palvelevat komukkajohtajiaan uskollisesti) nousee maihin Miami Beachilta. Rannikkovartioston on mahdotonta huomata kymmeniä maihinnousualuksia, nehän saapuvat yöllä. Yöllä on pimeää.
2. Invasion U.S.A näyttää, että Chuck Norris ON tehokkaampi kuin koko Yhdysvaltain armeija.
3. Invasion U.S.A todistaa, että Uzit eivät tyhjene. Pick-up-autoissa on aina bensaa. Aina.
4. Invasion U.S.A todistaa kaikenmaailman käsikirjoittajille ja juonenkuljetuksesta öriseville nipottajille, ettei elokuva tarvitse yhtenäistä juonta. Riittää, kun se sisältää tarpeeksi toisiinsa kytkemättömiä kohtauksia, joissa Chuck Norris estää terroristeja tappamasta siviilejä. Mielellään Uzilla. Ja pick-upilla, sillä niissä on aina bensaa. Aina.
5. Invasion U.S.A näyttää, että vyötiäiset ovat kiistatta söpöimpiä mahdollisia lemmikkieläimiä, mitä miehellä voi olla. Ja että kommunistit vihaavat vyötiäisiä. Roistot.
6. Invasion U.S.A todistaa, että kaikki pelkäävät Chuck Norrista. Maihinnousua ei voi aloittaa, jos Norris elää.
7. Invasion U.S.A:n jälkeen tajuat, että ammuskelukohtaukset ovat parhaimmillaan urbaaniolosuhteissa, ja ennen kaikkea kauppakeskuksissa. Takaa-ajokohtauksista saadaan hienoja, kunhan ne toteutetaan kahdella pick-upilla. Niistä ei koskaan lopu bensa. Ei koskaan.
8. Invasion U.S.A:ssa ammutaan eniten harhalaukauksia koko toimintaelokuvan historiassa; terroristit ampuvat lopussa tauotta, tyhjällä kadulla ja tyhjissä taloissa. Myös taistelukohtauksissa voidaan ampua kymmeniä luoteja, ennen kuin joku osuu.
9. Invasion U.S.A:ssa ammutaan (todennäköisesti) eniten ihmisiä koko toimintaelokuvan historiassa, lopullinen bodycount on 172. Kyllä, laskin.
10. Invasion U.S.A ei ole viihde-elokuva, se on varoitus: Tehkää Chuck Norriksesta miljonääri, tai Norris ei pelasta teitä invaasion tullessa. Onneksi Chuckin leffat olivat tuottoisia, ja mies esti invaasion ennen kuin se ehti alkaakaan.
Loppusanoina todettakoon, että Invasion U.S.A on omalla, pirullisen oudolla tavallaan nerokas filmi. Sen ansiot ovat tahattomassa huumorissa, nihilismissä, superviihdyttävässä actionissa ja siinä, että Chuck Norris vaan on niin perhanan kova jätkä. Todennäköisesti tämä on vain ”kundi-juttu”, leffa toimii vain kaksilahkeisille, kunhan siihen osaa asennoitua oikein. Useita, useita katselukertoja kestävä, melkein sympaattinen pläjäys. Go, Chuck, GO!
Pisteet:
Arvosteltu: 25.02.2006
Katsottu: DVD
Pysäyttäkää painokoneet, kommunistit ovat tulleet varastamaan joulun! Invasion U.S.A:ssa käy 40 vuotta vanha uhkakuva toteen, kun venäläinen terroristi Mikhail Rostov(Lynch) kerää kimpsut ja kampsut, liittoutuu latinojen kanssa, ja päättää kerralla lämmittää Kylmää Sotaa parilla sadalla asteella. Tietenkin terroristimme on sen verran kaukaa viisas, ettei missään nimessä edes uskaltaisi unelmoida Valkoisen Talon valtauksesta, saati kongressin tuhoamisesta, ehei! Rostov hyökkää joukkoineen summittaisesti Jenkkilän keskiluokkaisen väestön kimppuun, ja niin koko maailman mahtavin sotilasvaltio on murentuva. Mutta ei ole kuitenkaan mitään, mitä ei voitaisi selvittää kahden uzin, lava-auton ja Chuck Norrisin hurmaavan olemuksen voimin.
Lapsenomaista fantasiaa parhaimmillaan, kun esitetään miten helppoa olisi valloittaa Yhdysvallat. Vainoharha saavutti huippunsa poliitikkojen mielissä valitettavasti jo 50-luvulla, mutta vasta 80-luku toi lähes yli-ihmismäiset lihaskimput vapaan maailman viimeisiksi pelastajiksi. Chuck Norris erittäin ansiokkaana erakkoagenttina, joka kuitenkin laittoi pillit kuitenkin pussiin jo kauan aikaa, onkin mies sataprosenttisen onnistuneesti paikallaan. Ilmeikkään näyttelemisen riemuvoittoa ei hän missään nimessä edusta, mutta kuka voisi tuomita miestä, jolla on vyötiäinen lemmikkinä? Samaten kärjistetty tunteettomuus kaikkia Yhdysvaltain ulkopuolelta olevia kohtaan on varsin ihastuttavaa. Valitettavasti on kaksin verroin sietämättömämpää seurata sivuhenkilöiden saippuasarjamaista dialogin heittoa, ja elekieltä.
Mutta eihän näitä leffoja katsellakaan elokuvallisten ansioiden vuoksi, vaan veri ja aseenpauke on se, mikä ratkaisee. Sen osalta Invasion U.S.A saakin lähes täydet pisteet, jos ei oteta lukuun keskivaiheen episodimaisuutta. Tällöin turhan iso osa kohtauksista turhautuu kaavaan 1. Terroristit hyökkää 2. Chuck tulee 3. Chuck tappaa, vailla mitään edistystä itse "juonen" kanssa. Televisiosarjaan jako saattaisi jopa sopiakin, mutta leffassa se ilmentää vain käsikirjoittajien mielikuvituksettomuutta. Loppurymistely sentään vetää vertoja jopa Tali-Ihantalan pamauksesta selvinneiden kauhukertomuksille.
Kasaritoiminta ei kuitenkaan olisi kasaritoimintaa ilman hulppeaa järjenvastaisuutta. Invasion U.S.A esittää terroristit harvinaisen epätaitavina, mitä tulee maan valloittamiseen ja Yhdysvallat naurettavan voimattomana. Ottaen huomioon, että 80-luvun puolivälissä Valkoisen Talon pukumiehet suunnittelivat miljardien arvoista Tähtien Sota – puolustusjärjestelmää, mikä pysäyttäisi ydinohjukset avaruudesta käsin, niin raa’asti arvioiden 1000 miehen pikkuarmeija rökittää USA:n kyllä helposti. Toisaalta, heillä oli maihinnousualuksia Normandian ylijäämävarastosta, eikä jenkeillä nähtävästi ole rajavartiolaitosta. Mutta ei siinä mitään, kunhan vain pääsee minkä tekosyyn nojalla tahansa pamauttelemaan kommunisteja tuhannen palasiksi, niin hyvä tulee. Yhteen summattuna, Invasion U.S.A tarjoaa keskiverron viihdyttävää toimintaa, jos ei vain ajattele liikaa, mikä on tässä tilanteessa yhtään.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.01.2006
Katsottu: DVD
Aina välillä tulee eteen leffoja, joita katsoessa jopa minä hirnun ylivedetylle jenkkipaatokselle. Invasion U.S.A. on sellainen leffa. Tämä filmi kuvaa täydellisesti Amerikan ja varsinkin sen asukkaiden pelkoa Neuvostoliittolaisia ja muita mahdollisia uhkia kohtaan. Siinä suhteellisen kansainvälinen joukko terroristeja tai vastaavia rynnii Jenkkeihin ja päättää valloittaa koko maan murhaamalla normikansalaisia sekä kylvämällä tuhoa singoilla. Kuten aina ennenkin, vain yksi jätkä voi tappaa kaikki ja se hemmo on Norriksen esittämä Hunter!
Tämä arvostelu on kirjoitettu kolmannen katsomiskerran jälkeen ja hyvä niin, sillä vasta nyt ymmärrän Invasion U.S.A:n erinomaisuuden. Se on loppujen lopuksi perin hämmentävä että hulvaton kokemus, jota suosittelen kyllä melkein kaikille. Yksi jännittävimmistä seikoista on se, että pääpahis Rostov pelkää tosissaan sankaria. Hän näkee tästä vähintäänkin kiintoisia painajaisia ja kohtaamisissa tämä on aivan paniikissa. Sitten taas itse sankari Hunter. Norriksen roolisuoritus on oikeastaan aika pätevä. Väkivaltakohtauksissa tällä on naamallaan tyhjä ilme ja katse kuin seinähullulla. Psyko tahi ei, ainakin Hunter on piristävän nihilistinen ja tarjoaa muutaman hauskan ja julman tempun.
Tästä päästäänkin itse asiaan. Invasion U.S.A on propagandaa ja todella ilmeistä sellaista. Henkilökohtainen lempikohtaukseni, jossa räjäytellään ydinperheonni helvettiin visualisoi täydellisesti amerikkalaisen peripelon vieraasta uhasta ja kodin tuhosta. Kumma ettei Michael Moore käyttänyt tätä leffaa esimerkkinä Bowling for Columbine-dokkarissaan, sillä leffan aihe ja yleisasenne olisi sopinut dokkariin täysin ja on yhä edelleen ajankohtainen. Satiirina tämä filmi olisi täydellinen, mutta kun se on tehty niin kuolemanvakavissaan niin ei sille sitten mitään voi. Mutta onhan tämä silti erittäin hyvä tahaton farssi.
Joseph Ziton ohjaus on tälle leffalle sopivan keskinkertaista ja käsis aivan mieletön. Siitä on Norrista osaksi syyttäminen. Pituutta on kyllä valitettavasti aivan liikaa ja se alentaa jonkin verran arvosanaa, mutta lohdutuspisteitä voisi periaatteessa heittää Hunterin kahdesta Micro-Uzista. Siinä missä muuta 80-luvun action-äijät räiskivät miehekkäillä konekivääreillä on hällä ne kahdet pienet söpöt konepistoolit. Hunter on siis asennemiehiä!
Kannattaa todellakin katsoa tämä hupileffana kavereiden ja kaljan kera. Suurta toimintaspektaakkelia ei kannata odottaa sillä itse actionia on yllättävän vähän ja suurin osa vasta loppupuolella. Mutta siinä vaiheessa heitetäänkin näppäriä toimintakohtauksia koko ajan toisen perään ilman sen suurempia taukoja. Mainitaan vielä leffan eduksi se, että se täyttää kunnon leffan kolme tärkeää vaatimusta. Eli Invasion U.S.A:ssa on verta, tissejä, että räjähdyksiä. Ja räjähdyksiä nyt ainakin riittää.
nimimerkki: Ale
Pisteet:
Arvosteltu: 21.06.2005
Katsottu: DVD
