Aina välillä tulee eteen leffoja, joita katsoessa jopa minä hirnun ylivedetylle jenkkipaatokselle. Invasion U.S.A. on sellainen leffa. Tämä filmi kuvaa täydellisesti Amerikan ja varsinkin sen asukkaiden pelkoa Neuvostoliittolaisia ja muita mahdollisia uhkia kohtaan. Siinä suhteellisen kansainvälinen joukko terroristeja tai vastaavia rynnii Jenkkeihin ja päättää valloittaa koko maan murhaamalla normikansalaisia sekä kylvämällä tuhoa singoilla. Kuten aina ennenkin, vain yksi jätkä voi tappaa kaikki ja se hemmo on Norriksen esittämä Hunter!
Tämä arvostelu on kirjoitettu kolmannen katsomiskerran jälkeen ja hyvä niin, sillä vasta nyt ymmärrän Invasion U.S.A:n erinomaisuuden. Se on loppujen lopuksi perin hämmentävä että hulvaton kokemus, jota suosittelen kyllä melkein kaikille. Yksi jännittävimmistä seikoista on se, että pääpahis Rostov pelkää tosissaan sankaria. Hän näkee tästä vähintäänkin kiintoisia painajaisia ja kohtaamisissa tämä on aivan paniikissa. Sitten taas itse sankari Hunter. Norriksen roolisuoritus on oikeastaan aika pätevä. Väkivaltakohtauksissa tällä on naamallaan tyhjä ilme ja katse kuin seinähullulla. Psyko tahi ei, ainakin Hunter on piristävän nihilistinen ja tarjoaa muutaman hauskan ja julman tempun.
Tästä päästäänkin itse asiaan. Invasion U.S.A on propagandaa ja todella ilmeistä sellaista. Henkilökohtainen lempikohtaukseni, jossa räjäytellään ydinperheonni helvettiin visualisoi täydellisesti amerikkalaisen peripelon vieraasta uhasta ja kodin tuhosta. Kumma ettei Michael Moore käyttänyt tätä leffaa esimerkkinä Bowling for Columbine-dokkarissaan, sillä leffan aihe ja yleisasenne olisi sopinut dokkariin täysin ja on yhä edelleen ajankohtainen. Satiirina tämä filmi olisi täydellinen, mutta kun se on tehty niin kuolemanvakavissaan niin ei sille sitten mitään voi. Mutta onhan tämä silti erittäin hyvä tahaton farssi.
Joseph Ziton ohjaus on tälle leffalle sopivan keskinkertaista ja käsis aivan mieletön. Siitä on Norrista osaksi syyttäminen. Pituutta on kyllä valitettavasti aivan liikaa ja se alentaa jonkin verran arvosanaa, mutta lohdutuspisteitä voisi periaatteessa heittää Hunterin kahdesta Micro-Uzista. Siinä missä muuta 80-luvun action-äijät räiskivät miehekkäillä konekivääreillä on hällä ne kahdet pienet söpöt konepistoolit. Hunter on siis asennemiehiä!
Kannattaa todellakin katsoa tämä hupileffana kavereiden ja kaljan kera. Suurta toimintaspektaakkelia ei kannata odottaa sillä itse actionia on yllättävän vähän ja suurin osa vasta loppupuolella. Mutta siinä vaiheessa heitetäänkin näppäriä toimintakohtauksia koko ajan toisen perään ilman sen suurempia taukoja. Mainitaan vielä leffan eduksi se, että se täyttää kunnon leffan kolme tärkeää vaatimusta. Eli Invasion U.S.A:ssa on verta, tissejä, että räjähdyksiä. Ja räjähdyksiä nyt ainakin riittää.
nimimerkki: Ale
