Happiness - Onni (1998)
- Alkuperäinen nimi:
- Happiness
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Todd Solondz
- Pääosissa:
- Dylan Baker, Jane Adams, Jon Lovitz, Justin Elvin, Lara Flynn Boyle, Philip Seymour Hoffman
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 132 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (115): 
Oma pikatuomio
Vuonna 1998 valmistunut Happiness - onni poikkeaa todella paljon valtavirran Hollywood-elokuvista. Se käsittelee mustan huumorin avulla sellaisia aiheita kuin aviokriisi, yksinäisyys, pedofilia ja muutenkin seksi on paljon tapetilla. Koko homma saadaan kätevästi tehtyä episodielokuvan muodossa. Happiness muistuttaa monella tapaa seuraavana vuonna valmistuneita Magnoliaa ja American Beautyä.
Elokuvassa useampi päähenkilö, mutta kaikki nivoutuu kolmeen sisarukseen. He ovat hyvinkin erilaisia ja heillä on erilaiset tavoitteet ja toiveet. Yksi sisaruksista on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Aviomiehellä sattuu kuitenkin olemaan varsin kyseenalaisia haluja. Toisella sisaruksella on itsetunto-ongelmia, eikä hänen ihmissuhteensa oikein toimi. Kolmas sisko on yksineläjä, johon naapuri on iskenyt silmänsä. Siinä sivussa seurataan naapurin omaa elämää. Sisarusten vanhemmilla on puolestaan avioliittokriisi.
Happiness - onni herätti ilmestyessään ainakin jonkin verran kohua. Eikä mikään ihme, sillä elokuva lähestyy vakavia aiheita ronskin mustan huumorin sävyttämänä. Joihinkin tämä toimii ja joihinkin ei. Minuun Happinessin lähestymistapa tehosi. Happiness ravistelee niin katsojaa kuin elokuvan hahmojakin. Jokainen pyrkii onneen millä keinolla tahansa, mutta saavatkin huomata, ettei se niin yksinkertaista ole. Joku myös voi joutua kärsimään siinä sivussa ja myös itsekin on kärsittävä tavoitteen saavuttamiseksi.
Elokuvan tapahtumat etenevät erinomaisesti episodimaisen kerronnan avulla. Hahmoja on paljon, mutta heitä saadaan kehitettyä todella hyvin reilun kahden tunnin aikana. Jokainen hahmo myös saa tarpeeksi ruutuaikaa. Tämän parissa viihtyy erinomaisesti koko elokuvan pituuden ajan. Myös dialogi on nasevaa.
Kaiken kaikkiaan Happiness – onni on erinomainen elokuva erilaisista ihmisistä ja heidän toiveistaan. Onnen tavoitteleminen ei koskaan ole helppoa. Elokuva antaa lukuisia rankkoja hetkiä mustan huumorin sävyttämänä.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.08.2008
Katsottu: Kotona
Solondz osaa nähtävästi kuvata ihmisiä moniulotteisella tavalla. Tästä kertoi jo hauskasti kerrottu pläjäys Tervetuloa nukketaloon, jossa seitsemäsluokkalaisen tytön ajatuksiin sukellettiin raikkaasti. Ohjaajan seuraava tekele Onni onnistuu kuvaamaan yksinäisiä ja säälittäviä henkilöitä vähintäänkin yhtä etevästi: ihmiselo on kurjaa, kaikilla menee huonosti ja vain katsojalla on hauskaa.
New Jerseyssä asuu kasa siskoja, joiden elämässä on jotain vikaa. Vanhemmat ovat eronneet. Trishin (Stevenson) psykiatrimies (Baker) on pedofiili. Psykiatrimiehen nörttipotilas (Hoffman) kuolaa ja fantasioi toisesta siskosta (Boyle). Kolmas sisko (sympatiapointsit keräävä Adams) ei löydä koskaan itselleen elämänkumppania. Tässä vaiheessa katsojalle lienee jo selvää että titteli on sarkastinen.
Onni on niitä leffoja, joissa nauraa pyydellen samalla anteeksi. Sen hahmojen kohtalot on kuvattu niin julmalla tavalla, ettei voi kuin hihittää ja tuntea itsensä siten huonoksi ihmiseksi. Pedofiilitarina on kuitenkin jo sen verran rankka, ettei hymy enää nouse suunpielille. No, hyvä niin, ettei sorruta liiallisuuksiin sen mustan huumorin kanssa.
Näyttelijät ovat lähes poikkeuksetta helmiä. Muun muassa Adams on uskottava heiveröiseksi, elämän hylkäämäksi Joyksi, joka ei osaa laulaa hyvin. Hoffman tekee tässäkin leffassa loistavan roolisuorituksen säälittävänä nörttinä. Herkullisia sivuhahmoja on runsaasti.
Leffa katsoo ihmisen sisälle realistisella, raa'alla ja hillittömän hauskalla tavalla. Kun kamerankäyttö ja ulkoasukin ovat harvinaisen bueno, on tämä pläjäys jo lähellä mestariteosta. Juujuu, Onni on ylipitkä, mutta aika kuluu sukkelaan. Näin kiehtovia ihmisakvaarioita ei näe usein.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.05.2003
Katsottu: Kotona
Onni on musta elokuva kolmen sisaren ja heidän läheistensä ympärillä pyörivästä elämästä. Jokaisen elämään kuuluu jonkinasteista kieroutunutta ihmesakkia ja näiden edesottamuksia sitten seuraillaan. Jokaisen sisaruksen tarina on oma kokonaisuutensa. Elokuva onkin rakenteeltaan episodimainen, jokainen tarina kulkee omia polkujaan lomittain toistensa kanssa.
Aiheet joiden ympärillä pyöritään ovat rankkaa kamaa. Pedofiliaa, masturbointia, henkirikosta ja vastaavaa. Näiden aiheiden parissa katsoja joutuukin risteilemään itkun ja naurun välillä. On siis kyse vakavamman puoleisen mustan huumorin viljelystä. Rankat aiheet ovat vaikeita käsiteltäviä ja se välittyy katsojalle saakka.
Elokuvan keskiluokkainen perhe pienine murheineen ja episodimainen rakenne tuovat mieleen eittämättä Paul Thomas Anderssonin Magnolian ja Altmanin Short Cutsin. Molemmathan on loistavia pläjäyksiä, eikä Onni jää ainakaan niiden varjoon. Yksi sisarista on turhautunut itsesäälissä rypevä menestys kirjailija, joka elää naapurissaan hikinen puhelinrunkkari. Toinen sisar saa duunistaan potkut ja rakastuu venäläiseen naisten hakkaajaan ja pikkurikolliseen. Kolmannella sisarella on aviomiehenä pedofiili psykiatri.
Tarinoiden mustan traaginen ote ja näyttelijät joiden varaan leffa nojaa, tekevät elokuvasta onnistuneen. Nämä ihmispoloisten pienet ja vähemmän pienet kummallisuudet kun on aina niin mielenkiintoista seurattavaa. Siis katsoja syyllistyy myös sosiaalipornoon tuijottaessaan paparazzimaisesti näiden kummallisten ja ei niin kummallisten ihmisten toimia.
Onni ei ole mikän kevyt viihdepläjäys sunnuntai-illan ratoksi. Pientä keskittymistä ja asennetta sen katsominen kyllä vaatii. Ei siis välttämättä mikään helppo tapaus. Tarinat kulkevat verkkaisesti omalla painollaan. Se on rankkojen aiheiden siivittämä elokuva joka ei varmasti jätä katsojaa kylmäksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.03.2002
Katsottu: Kotona
