Onni on musta elokuva kolmen sisaren ja heidän läheistensä ympärillä pyörivästä elämästä. Jokaisen elämään kuuluu jonkinasteista kieroutunutta ihmesakkia ja näiden edesottamuksia sitten seuraillaan. Jokaisen sisaruksen tarina on oma kokonaisuutensa. Elokuva onkin rakenteeltaan episodimainen, jokainen tarina kulkee omia polkujaan lomittain toistensa kanssa.
Aiheet joiden ympärillä pyöritään ovat rankkaa kamaa. Pedofiliaa, masturbointia, henkirikosta ja vastaavaa. Näiden aiheiden parissa katsoja joutuukin risteilemään itkun ja naurun välillä. On siis kyse vakavamman puoleisen mustan huumorin viljelystä. Rankat aiheet ovat vaikeita käsiteltäviä ja se välittyy katsojalle saakka.
Elokuvan keskiluokkainen perhe pienine murheineen ja episodimainen rakenne tuovat mieleen eittämättä Paul Thomas Anderssonin Magnolian ja Altmanin Short Cutsin. Molemmathan on loistavia pläjäyksiä, eikä Onni jää ainakaan niiden varjoon. Yksi sisarista on turhautunut itsesäälissä rypevä menestys kirjailija, joka elää naapurissaan hikinen puhelinrunkkari. Toinen sisar saa duunistaan potkut ja rakastuu venäläiseen naisten hakkaajaan ja pikkurikolliseen. Kolmannella sisarella on aviomiehenä pedofiili psykiatri.
Tarinoiden mustan traaginen ote ja näyttelijät joiden varaan leffa nojaa, tekevät elokuvasta onnistuneen. Nämä ihmispoloisten pienet ja vähemmän pienet kummallisuudet kun on aina niin mielenkiintoista seurattavaa. Siis katsoja syyllistyy myös sosiaalipornoon tuijottaessaan paparazzimaisesti näiden kummallisten ja ei niin kummallisten ihmisten toimia.
Onni ei ole mikän kevyt viihdepläjäys sunnuntai-illan ratoksi. Pientä keskittymistä ja asennetta sen katsominen kyllä vaatii. Ei siis välttämättä mikään helppo tapaus. Tarinat kulkevat verkkaisesti omalla painollaan. Se on rankkojen aiheiden siivittämä elokuva joka ei varmasti jätä katsojaa kylmäksi.
