Ghostbusters - haamujengi (1984)
- Alkuperäinen nimi:
- Ghostbusters
- Tuotantovuosi:
- 1984
- Ohjaajat:
- Ivan Reitman
- Pääosissa:
- Bill Murray, Dan Aykroyd, Ernie Hudson, Harold Ramis, Sigourney Weaver
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 95 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta, Fantasia
- Elokuvasarja:
- Ghostbusters - haamujengi, Ghostbusters 2 - haamujengi 2
Elettiin vuotta 1984 kun Ivan Reitmanin Ghostbusters ilmestyi. Ja sehän on hieno komedia, joka on hyvä nähdä. Vaikka Ghostbusters ei olekaan erityisen naurettava, niin se on silti kulttielokuva, ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Venkman (Bill Murray), Stanz (Dan Aykroyd) ja Spengler (Harold Ramis) saavat potkut yliopistolta. He keskittävät energiansa haamujen jahtaamiseen, ja perustavat haamujengin. Mukaan liittyy myös herra Zeddemore (Ernie Hudson). Aluksi heitä ei uskota, mutta pian alkaa tuuli kääntyä. . . . .
Juonihan on hyvä. Ei kovin omaperäinen, mutta hyvä. Käsikirjoittajat tekevät hyvää työtä, ja ovat muotoilleet mahtavia kohtauksia. Erityisesti alun kirjastokohtaus on upea. Kaikki neljä päänäyttelijää vetävät hommansa hyvin läpi, mutta muiden ylle nousevat Dan Aykroyd ja Bill Murray, joiden rooleja voi kutsua legendaarisiksi. Mutta ylipäätään kaikki näyttelijät ovat hyviä, ja Ivan Reitman on todella hyvä ohjaaja.
Erikoistehosteet ovat mahtavia, ja haamut saavat lähinnä nauramaan, mutta tämähän on komedia. Räjähteet paukkuvat loppukohtauksissa hienosti, mutta missään vaiheessa ei mennä liian pitkälle. Musiikkikin on ihan hyvää, muut kappaleet ovat vain keskivertoja, mutta valikossakin soiva tunnuskappale on upea. Ja jää herkästi soimaan päässä.
Elettiin vuotta 1984, kun Ivan Reitmanin ohjaama Haamujengi-elokuva ilmestyi. ”They're here to save the world” –mainoslauseen saattelemana Reitman esitteli maailmalle nelikon, joka metsästi ammatikseen aaveita. Leffa oli huikea komedia ilmestyessään ja on sitä edelleenkin.
Käsikirjoitus on tutusti kaverusten Aykroyd & Ramis käsialaa – joskin pikkumies Rick Moranis on hänkin tektiä rustannut. Ramis ja Aykroyd vetävät pääosia, mutta mainio Bill Murray nousee muiden haamumetsästäjien yläpuolelle vähäeleisenä ja kyynisenä Tohtori Venkmanina.
Elokuva alkaa siitä, kun yliopiston kovimmat lusmuilijat lentävät ulos opinahjostaan, koska eivät ole saaneet tulosta aikaan. He ovat tuhlanneet määrärahansa kummitusten jahtaamiseen, ja moinenhan ei akateemista ympäristöä miellytä. Niinpä parapsykologiaa opiskelleet herrat Venkman (Murray), Spengler (Ramis), Stanz (Aykroyd) ja myöhemmin joukkoon liittyvä Zeddemore (Hudson) käyvät omatoimisesti jahtaamaan haamuja.
Elokuva sisältää muutaman puhtaan legendakohtauksen: ainakin jengin case number one eli Reitmanin äänellä puhuvan lima-aave Slimerin metsästys huippuhotellista on ratkiriemukasta katsottavaa. Pojilta ovat turvallisuusohjeet hukassa ja ihmiskunta lähes tuhoutuu jengin sädepakkausten vuoksi. Huima on myös lopputaisto, jossa Stanzin pahin painajainen saapuu 30-metrisenä kiusaamaan Haamujengiä. Itse King Kingkin saa kalveta ko. kohtauksen aikana. Dialogi pysyy kuivahkon hauskana hurjimpinakin hetkinä, josta hyväksi esimerkiksi käy paholaismaisen Gozerin ja haamujengin kohtaaminen:
Gozer: Are you a God?
R. Stanz: No…
Gozer: Then die!!!!
W. Zeddemore: Ray. When someone asks you if you're a god, you say yes.
Sivuhenkilöistä löytyy monta kiinnostavaa hahmoa: Rick Moraniksen esittämä superpölvästi Louis Tully yrittää kerta toisensa jälkeen iskeä naapurin hehkeää Danaa (Weaver), mutta näsäviisaan Tri. Murrayn karisma puree naikkoseen tehokkaammin. Loppujen lopuksi Louis joutuu vielä demonien riivaamaksi. Myös Annie Potts Spengleriä ihannoivana sihteerineitinä on nerokas ilmestys.
Haamujengi on kiinnostava tapaus siinäkin mielessä, että monikaan kohtaus ei suoranaisesti naurata, mutta pieni hymynvire on suupielessä koko leffan keston ajan. Bill Murray sylkee sarkasmia ruudulle ja varsinkin Ramis tukee taka-alalla upeasti. Haamujengi on ehdottomasti yksi 80-luvun helmistä.
Ghostbusters, tuo 80-luvun mahtava komediaklassikko jaksaa naurattaa vieläkin vaikka tehosteet ovat jo hieman vanhentuneita.
Kolme heeboa etsii "työkseen" haamuja. Eräänä päivänä hebut ovat läpimurron kynnyksellä, mutta yliopisto lopettaa heidän tutkimuksiensa rahoituksen. Tämä ei heppuja estä vaan he perustavat oman yrityksen "Ghostbusterssin". Kun yritys alkaa tuottaa suosiota joutuvat haamujengiläiset vaikeampaan tehtävään rutiinihommien sijaan. Erään naisen talossa kananmunat lentelevät pitkin seiniä ja jääkaapissa kummittelee (ihan oikeesti). Pian helvetti pääsee valloilleen kun Ghostbusterit rupeavat selvittämään ongelmaa. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän sillä Ghostbusterssien toimistosta pääsee kaikki heidän pyydystämät haamut irti!
Ghostbusters on jo jonkin sortin klassikko ja siitä on paljon lämpimiä muistoja. Huumori iskee vieläkin, vaikka osa vitseistä on hieman lapsellisia, no kolahtavathan siinä tapauksessa vitsit niin aikuisiin kuin lapsiinkin (ja kaikkiin siltä väliltä).
Tehosteet ovat olleet leffassa jotain ennennäkemätöntä vuonna -84, mutta nykyään ne naurattavat lähinnä koomisuudellaan. Näyttelijät tekevät mainiota työtä ja varsinkin koomikot Bill Murray ja Dan Ackroyd ovat parhaassa vedossa tässä mystisessä "kauhu"-komediassa. Juonta ei ole aivan vitsinomaisesti tehosteiden tekosyiksi kirjoitettu vaan se on tehty ihan tosissaan ja se on hyvä se. Reitmanin ohjaus on sitä tuttua ja turvallista muttei mitään ihmeellistä, no tälläisiin leffoihin "normaali" ohjaus on ihan Ok sillä Kubrickin kaltaiset "elämää suuremmat ohjaajat" tuskin onnistuisivat tälläisissä viihdepaukuissa omatakeisella tyylillään.
Ghostbusters on vaahtokarkkimiehineen ja synkkine koirineen mahtava kokemus, josta tulee varmasti lämpimiä muistoja. Leffaan tehtiin myös jatko-osa, jonka näkemisestä minulla on reilut 8 vuotta aikaa.
Arvostelija
Vieraileva stara
Vieras























































