Arvosteluni Haamujengistä saattaa sisältää hieman ristiriitaista palautetta. Kulttielokuva Ghostbusters on minulle tuttu tekele aina lapsuudesta saakka. Silloin tämä ei ollut erityisen hauska elokuva. Se johtui varmaan siitä, että elokuvan huumori on sen verran älykästä pienelle lapselle. Nyt oli siis uusintakatselun aika. Elokuva ei ollut erityisen hauska. Se johtuu varmaan siitä, että huumori on jossain määrin liian lapsekasta, tai sitten huumori on yksinkertaisesti huonoa. Mutta ei sillä, kyllä tästä hyvät naurut sai…
Elokuvan keskiössä on kolme enemmän tai vähemmän epäpätevää professoria, jotka saavat potkut yliopistosta. He päättävät perustaa firman, jonka tehtävänä on napata haamuja. Ensimmäiseksi asiakkaakseen he saavat Dana Barretin, jonka jääkaapissa asustaa itse päällepäsmäri paholainen.
Juoni on omaperäinen, mutta kun komediaa lähtee katsomaan, toivoisi yleensä hyvää huumoria. No, kyllä, kuten sanottu, tästä sai ihan hyvät naurut. Jotkut vitseistä iskee todella lujaa, mutta harmiksi, suurin osa niistä aiheuttaa korkeintaan pienen hymähdyksen. Kyllä olen nähnyt elokuvia, joissa huumori olisi paljon huonompaa, eikä tämä ole edes huonoimmasta päästä, mutta meikäläiseen tämä ei ihan täysillä iskenyt., Teos on myös ylipitkä, pakarat puutuvat heti puolivälin jälkeen, mutta koska juoni on niin pirun hyvä, tämä ei harmita kuin vain vähän.
Haamujengi on siis perushauska pläjäys omaperäisellä juonella, ja erinomaisella tunnarilla. Ja ai niin, tehosteet ovat tahallista shaibaa, mutta äärimmäisen huvittavat.
Kasarifaneille must see, mutta muille suosittelen tätä pienoisella varauksella.
