Kolmen akateemisesta maailmasta poispotkitun tutkijan, Egon Spenglerin (Harold Ramis), Ray Stanzin (Dan Aykroyd) ja Peter Venkmanin (Bill Murray) perustama yliluonnollisia ilmiöitä tutkiva ja hävittävä yritys ei todellakaan pärjää taloudellisesti, mutta Sedgewick-hotellin ongelma on alkupotku toiminnalle ja samoin Dana Barrettin (Sigourney Weaver) jääkaapissa tapahtunut ilmestys. Töitä on on siis luvassa ja sihteerinä toimivan Janine Melnitzin (Annie Potts) lisäksi töihin palkataan Winston Zeddmore (Ernie Hudson). Soppaan liittyy myös Barrettin naapurissa asuva nuuppa kirjanpitäjä Louis Tully (Rick Moranis) ja tietysti byrocraquayn sinnikäs virkailija Walter Peck (William Atherton). Koska mikään työ ei ole liian suuri on spesialistien käärittävä hihansa ja tehtävä iso työkeikka.
[I]Ghostbusters – haamujengi[/I] on monien genrejen sekoitus ja kaikista korkeimmalle kohoaa silkka viihdyttävyys. Ivan Reitmanin ohjaustyö ei ehkä mullista maailmaa, mutta Laszlo Kovacsin taidokas kuvaus on rakentaa tehokkaasti tunnelmaa. Jännitystä ja shokkeja kuitenkin keventää Harold Ramisin ja Dan Aykroydin käsikirjoitus mikä sisältää loistavan määrän nasevaa dialogia ja eläviä henkilöhahmoja ja tietysti 30-metrisen vaahtokarkkimiehen joka talloo kirkkoja jalkoihinsa. Tehosteet ovat toimivia eivätkä törkkää silmään pahalla.
Varsinainen tähtikolmikko hoitaa roolinsa silkalla tyylillä ja jokainen heistä on erilainen, heti tunnistettavissa oleva persoona: Harold Ramis ruumiillistaa ryhmän älykkään, analyyttisen tiedemiehen ja Dan Aykroyd on hänen vastakohtansa innokkaana, kömpelönä koheltajana jolla kuitenkin on pätevyyttä. Bill Murray on ryhmän sarkastinen skeptikko ja vähemmän sovelias henkilö byrocraquayn kohtaamiseen vaikka muuten osaa supliikin. Ernie Hudson tulee myöhemmin mukaan ja jää hieman värittömäksi, mutta toimivaksi epätavallisen työn raatajana. Sigourney Weaver samoin jää hieman ohueksi, joskin Rick Moranis on huvittavan nuuppa kirjanpitäjä ja William Atherton ruumiillistaa itsepäisen byrokraatin millä kumma kyllä on asiaa väitteidensä taustalla.
Lyhyesti sanoen [I]Ghostbusters – haamujengi[/I] on silkkaa viihdyttävyyttä. Ei mitään enempää eikä takuulla yhtään sen vähempää.
