Ghost Rider - aaveajaja (2007)
- Alkuperäinen nimi:
- Ghost Rider
- Tuotantovuosi:
- 2007
- Ohjaajat:
- Mark Steven Johnson
- Käsikirjoittajat:
- Johnson, Mark Steven
- Pääosissa:
- Donal Logue, Eva Mendes, Matt Long, Nicolas Cage, Peter Fonda, Raquel Alessi, Sam Elliott, Wes Bentley
- Maat:
- USA
- Kielet:
- Englanti
- Pituus:
- 114 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri, Fantasia
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (111):
Oma pikatuomio
"Tässäpä mainio leffaidea jokaiselle sisäistä pikkupoikaansa etsivälle", tuumi varmaankin Ghost Riderin käsikirjoittajatiimi lueskellessaan Marvelin samannimistä sarjakuvaa. Helvetin voimilla pahuutta vastaan taisteleva liekehtivä pääkalloinen antisankari ratsastaa uskollisella, niin ikään liekehtivällä motskarillaan. "Jep, ehdottomasti tästä pitää elokuva saada."
Pääosaan kiinnitettiin puoliyllätyksenä Nicolas Cage, joka on kuulemma aivan hulluna sarjakuviin ja aina halunnut pääroolia sarjakuvafilmatisoinnissa (taitelijanimi Cage on otettu Marvelin sarjakuvahahmo Luke Cagelta). Cage esittää surmanajaja Johnny Blazea, joka myy nuorena sielunsa paholaiselle puolivahingossa. Aikuisena mies sitten joutuukin keskelle paholaisen (Fonda) ja tämän pojan (Bentley) välienselvittelyä. Mukaan kuvioihin ilmestyy yllättäen myös nuoruudenrakastettu Roxanne (Mendes).
Cage ja Mendes ovat kohtuu tylsä pari päärooleissaan. Cage vaikuttaa hieman hajamieliseltä ja poissaolevalta, ihan kuin olisi unohtanut näytellä. Sen sijaan Fonda ja Bentley ovat oikein mainioita valintoja, tosin Fondalle annetaan aivan liian vähän esiintymisaikaa.
Vaikka leffaan on saatu nimekäs näyttelijäkaarti, ei siitä juuri muuta löydy. Tapahtumat vain tuntuvat vyörymään eteenpäin, eikä minkään idean kohdalla oikein pysähdytä sitä kunnolla työstämään. Tästä kielivät jo paikoittain tarjoiltavat sanoinkuvaamattoman huonot kauhufiilistelyt, sekä vielä niitäkin kehnommat one-linerit. Toiminta toki on näyttävää, mutta mikäs saavutus se nykypäivän Jenkkilässä on olevinaan? Toimintakohtauksiin ei näyttävyydestä huolimatta ole saatu pontevuutta, jäntevyyttä tai jännittävyyttä. Esimerkiksi paholaisen pojan apureina toimivat hörhöt voitetaan jopa luvattoman helposti. Ja erityisesti pitää ihmetellä tässäkin nyt sitä, että oliko tässä leffassa tosiaan soundtrack? Mieleen muistuu vain vanhan klassikon Ghost Riders In The Sky’n täydellinen raiskaus.
Kaikesta huolimatta Ghost Riderissa on se jokin, se pienoinen taika, joka saa katsomaan leffan loppuun asti. Erityisesti leffasta nauttimiseen auttaa se, ettei ole itse maksanut siitä senttiäkään. Mutta kenties se on se pieni sisäinen pikkupoika, joka taipuu antamaan tuon puolitoista pistettä.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.02.2008
Katsottu: Kotona
Vanhasta kunnon Faustistakin aineksia lainaileva Ghost Rider on sarjakuva, johon tiedottajat ovat kertoneet Nick Cagen joskus tykästyneen korviaan myöten. Ei siis kummastutakaan paljoa, että mies hinkui sarjisfilmatisoinnin pääosaan kuin pieni orava pähkinäpussiin. Vaikka raina sinänsä ei juuri muuta olekaan kuin tehosteilla paikkailtu tossumopo, Cage revittelee roolissaan koko rahan edestä. Kuumakallo Ghost Rideriksi heebo on kuntouttanut itsensä ensiluokkaisesti, ja vaikka Cage ei huulenheitossa pärjää esimerkiksi Bruce Willisille, hänen vähäeleisempi - tai sanottakoon nyt mikahäkkismäisempi ulosantinsa - toimii juuri tässä yhteydessä sopivasti.
Ghost Riderin elokuvasovituksessa on selvästi myötäilty sarjakuvan kuvakieltä, joka aiheuttaa välistä sen, että hahmot poseeraavat kuvissa teatraalisissa asennoissa. Onhan se toki maalauksellista, kun mies ojentaa koko käsivarren mitalta sormeaan pahaa kohti ja vääntää suustaan tekemällä tehdyn repliikin, mutta miksi outo pitää näin viedä entistä pitemmälle todellisuudesta? Se voi näyttää coolilta, mutta ei lopulta oikein palvele ketään.
Ja tarinasta sitten... puolipiilevällä huumorilla maustettu stoori kertoo nuoresta stunttiajajasta (Long/Cage), joka myy sielunsa Mephistopheles -paholaiselle (Fonda) pelastaakseen isänsä hengen. Sopimushan on tietysti kehno ja ajajasta, Johnny Blazesta tuleekin mystinen moottoripyörämies, joka vetää piristeitä Robbie Williamsia hanakammin, imee itseensä mytologiakirjallisuutta ja kuuntelee The Carpentersia - silloin kun ei seuraa apinaohjelmia telkustaan. Yöaikaan Johnny syttyy tuleen ja huristaa kallo kiiluen tekemään palveluksia paholaiselle. Hurjan elämänsä keskellä Blaze odottaa jotakin, joka lopulta ilmestyy hänelle nuoruudenrakastetun (ihanan naapurintyttömäinen Mendes) muodossa. Mutta oi, onko Blazella enää mitään toivoa?
Kuten sanottua, tehosteilla on paikkailtu elokuvan puutteita. Tapahtumat etenevät kumman suuremmitta jännityksittä ja taistosta toiseen päädytään heppoisesti. Silti tällä erää ohjaajaa voisi jopa taputtaa olalle siitä hyvästä, ettei Ghost Rideriä ole paistettu tuotannon uunissa ihan niin miedolla lämmöllä kuin Daredeviliä pari vuotta sitten. Näyttelijävalinnat ovat mukiinmeneviä, eikä kukaan castista varsinaisesti ammu yli - viat löytyvät ennemminkin henkilöohjauksesta ja dialogista kuin sen julkipuhujista. Sarjakuvafilmatisoinniksi kyseessä on viime kädessä jälleen yksi miellyttävämmän puoleinen tapaus, nk. suureksi taiteeksi tästä ei taas ole.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.02.2007
Katsottu: Teatterissa
