Casino (1995)

Martin Scorsesen ohjaama ja Nicholas Pileggin käsikirjoittama Mafiaveljet osoittautui sen verran suosituksi, että miehet päättivät tehdä toisenkin gangstereiden maailmaan sijoittuvan elokuvan. Kuten Mafiaveljetkin, Casinokin perustuu osittain todellisiin tapahtumiin. Robert De Niro ja Joe Pesci ovat mukana kuvioissa, kuten Mafiaveljissäkin.

Nimensä mukaisesti Casino kertoo Las Vegasin kasinoympyröistä. Kasinon tarkoitus on viedä rahat pelaajilta. Sam "Ace" Rothstein (De Niro) valvoo, ettei kukaan huijaa kasinossa ja varmistaa, että rahat kulkevat kasinopomoille. Mukaan lyöttäytyy myös Nicky Santoro (Pesci). Nickyn aggressiivinen luonne kuitenkin aiheuttaa kosolti ongelmia.

Nicholas Pileggi on saanut Casinoon todella hienon kässärin. Gangstereilla on kovat puheet ja otteet. Repliikkilinja pysyy koko elokuvan ajan tiukkana, eikä lipsumisia tapahdu. Myös hahmot ovat mielenkiintoisia ja värikkäitä. Myös juonenkuljetus sujuu jouhevasti, eikä elokuva junnaa paikoillaan missään vaiheessa. Elokuvaa saadaan pidettyä todella mielenkiintoisena alusta loppuun.

Eikä Casinon toteutuksessa ole muutenkaan valittamista. Vaikka elokuvassa ei väkivaltaa olekaan hirveästi, niin se on sitäkin realistisempaa ja rajumpaa. Casinon ja alamaailman yhteispeli ei ole kaunista katseltavaa. Ihmisiä huijataan, pahoinpidellään ja hengenlähtökin on mahdollinen. Las Vegasia ympäröivä autiomaa on mainio paikka ongelmien hautaamiseen. Myös elokuvan musiikkivalinnat ovat kohdallaan.

Robert De Niro tekee todella hyvää työtä Acen roolissa. Aliarvostettu Joe Pesci on todella mahtava aggressiivisena ja kovasuisena Nicky Santorona. Sharon Stone tekee loistavaa työtä Acen alkoholisoituneena ja huumekoukussa olevana vaimona, Gingerinä. Stone tekee niin vakuuttavaa työtä, ettei voi olla varma, onko hän oikeasti päissään vai ei.

Casino on todella realistinen kuvaus gangsteripiireistä ja kasinobisneksestä. Eikä sitä yhtään vähennä sen pohjautuminen tositapahtumiin. Kasinotouhu on todellakin armotonta puuhaa. Ihan Mafiaveljien tasolle ei tämä yllä, mutta Casino on siltikin loistava leffa, jonka jokaisen hyvien rikoselokuvien ystävän kannattaa nähdä.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 01.05.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Kun Mafiaveljien valmistumisesta oli ehtinyt vierähtää viisi vuotta, niin kyseisen elokuvan käsikirjoittaja ja leffaan pohjautuvan kirjan rustaaja Nicholas Pileggi sai päähänsä kirjoittaa tarinan tositapahtumiin perustuvasta 1970-luvun Las Vegasista ja erityisesti muutamasta ihmiselämästä. Ennen kuin kirjaa oli edes loppuun ehditty kirjoittaa, Hollywoodin leffapomot kuullessaan miehen ideasta, innostuivat ja kaikkien lupien ollessa kunnossa sai Pileggi vielä raapustaa Goodfellasin, kuten myös tämän elokuvan ohjaajan, Martin Scorsesen kanssa elokuvan käsikirjoituksen.

Leffan näyttelijöiksi otettiin kohtuullisen nimekäs kööri. Elokuvan pääosaa, Sam Rothsteinin roolia vetää aina loistava Robert De Niro ja luonteeltaan äkkipikaista ja ahnetta nousevaa mafiapamppua esittää jälleen Mafiaveljien roolin pienillä muutoksilla tosin uusittu Joe Pesci. Naispääosaan kaavailtiin alun perin Madonnaa, mutta onneksi tästä ideasta luovuttiin pikaiseen Sharon Stonen vakuuttavan koe-esiintymisen jälkeen. Sivuosakaartia täydentävät sellaiset starbat kuten James Woods, Kevin Pollak, Frank Vincent, Alan King ja Don Rickles.

Sam ?Ace? Rothstein (De Niro) oli kova korttipeluri 70-luvulla ja hän jopa kohosi mafiasuhteillaan menestyksekkään Tangiers-kasinon johtajaksi. Miekkonen oli luonteeltaan rauhallinen ja hillitty, eikä tehnyt itsestään sen suurempaa numeroa tai tehnyt nopeita ratkaisuja. Toista luokkaa oli kuitenkin tämän lapsuuden ystävä Nicky Santoro, joka temperamenttisen luonteensa avulla aikoi hakea Vegasista jotain isompaa, koko kaupunki tuntui kuin suurelta mahdollisuudelta, tiedäthän. Leffan kolmas päähenkilö muodostuu Sharon Stonen esittämästä ovelasta prostituoidusta Gingeristä, johon De Niron hahmo palavasti rakastuu.

Scorsesen ohjaus ei ole Goodfellas-tyylistä paljon eronnut ja ohjaajan omien sanojen mukaan tarkoitus oli ollut tehdä vähän kuin jatko-osaa, mutta samalla omaa irrallista elokuvaansa. Tällä kertaa kamerakikkailu on Mafiaveljiä nopeampaa, mutta huomattavasti tyylikkäämpää. Monet nykyajan MTV-hengessä tuotoksiaan väsänneet ohjaajat voisivat katsoa mallia, vaikkapa tästä elokuvasta jos sillä kameralla halutaan välttämättä niin kovasti heilua.

Näyttelijöiden väliltä löytyy oikeasti kemiaa puhumattakaan upeista näyttelijäsuorituksista. Joe Pesci on suoraan sanottuna aivan ilmiömäisen hyvä kovia otteita käyttävänä mafiapamppuna. Miehellä löytyy näyttelijänkykyjen lisäksi muuntautumistaitoa, sillä ei herraa voisi millään uskoa Tappavien aseiden vitsejä heitteleväksi Leo Getziksi tai JFK:n murhan epäillyksi David Ferrieksi. Robert De Niro on jälleen juuri sopivan vähäeleinen ja hyvä, mutta ei mikään täysillä show?ta varastava kuten useassa muussa leffassaan. Sharon Stonea muistutettiin suorituksestaan vielä Oscar-ehdokkuudellakin, mutta itse leffassa muija jää aikalailla kahden miespääosanäyttelijän varjoon. Mitenkään naisen näyttelijän taitoja väheksymättä, mutta kuitenkin.

Kaikki leffassa musiikista, tehosteisiin, puvustuksesta lavastukseen ja Martyn ohjaustyylistä näyttelijäsuorituksiin on todella onnistunutta eikä paljoa valittamisen varaa jää. Leffassa käytetään myös kertojaa De Niron ja Pescin hahmojen kulmasta ja tässä ratkaisussa onnistutaan aivan yhtä hyvin kuin silloin Mafiaveljissä.

Sen verran monta kertaa olen Goodfellas-leffasta maininnut tässä tykityksessä, että viimeisen kunnon vertailun jättäminen pois olisi jo jokseenkin tökeröä. Vaikka Mafiaveljet onnistuikin Ray Liotan, Paul Sorvinon ja Lorraine Braccon ansiosta täydentämään näyttelijäkaartiaan paremmaksi, niin Casino pesee tuon aiemman Scorsese-leffan kuitenkin hieman paremmalla tunnelmalla, näppärämmällä ohjauksella ja erinomaisella musiikillaan. Vaikka Casino ei klassikkoleffan maineesta niinkään nautiskele niin ainakin tämän katsojan kulmasta oli se kuitenkin parempi kuin edeltäjänsä.

Kaiken kaikkiaan Casino on mafialeffa, jota et halua ohittaa. Aivan täydellisyyteen se ei ylety, mutta niukasti pysyttelee rajan alapuolella. Jos pidit Mafiaveljistä, pidät myös tästäkin, ehkä jopa enemmän.

nimimerkki: JohnRambo

Pisteet:
Arvosteltu: 29.01.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

JohnRambo
Käyttäjä
63 arvostelua

Martin Scorsese on eittämättä eräs parhaimmista ohjaajista, mutta (erästä kriitikkoa lainatakseni) Casinoa katsoessa tuntuu katselevan Scorsesen viimeistä mestariteosta. Ja näin saattaa helposti olla, sillä Casinon jälkeen Martylta on tullut joko keskinkertaista tai huonoa elokuvaa. Toivottavasti edes hamassa tulevaisuudessa Marty saa aikaan jonkun hyvän elokuvan.

Casino on mielestäni aikalailla samalla linjalla kuin mahtava Raging Bull, joten näin ollen se on jopa Taksikuskia parempi elokuva, ja se on paljon se. Mutta Scorsesen elokuvista todennäköisesti aina tulee olemaan yksi ylitse muiden, GoodFellas. Eikä se johdu vain siitä, että se on valmistunut syntymävuotenani.

Casino seuraa Las Vegasin mafiaa 1970-luvulta 1980-luvulle. Robert De Niro esittää antaumuksella Sam ´Ace´ Rothsteinia, mutta kuitenkin hieman vaisusti verrattuna vaikkapa GoodFellasiin, Raging Bulliin, Kummisetä II:teen tai Taksikuskiin. Acen vaimoa, Gingeriä, esittää Oscar- ehdokkuuden roolistaan saanut Sharon Stone. Sharon vetää roolinsa paremmin kuin koskaan ennen tai jälkeenpäin. Varsinkin kun Ginger on huumekoukussa, rooli on todella uskottava. Ginger on ilotyttö, joka lopettaa "uransa" naituaan Acen. Joe Pesci on pikkunilkki Nicky Santoron roolissa, josta hän selviää kunnialla. Nicky on Acelle kuin veli. Ja heille tuleekin paljon erimielisyyksiä, kuten oikeillekin veljeksille usein tulee.

Kuten lähes kaikki Scorsesen elokuvat Casinokin huokuu realistisuutta, ja ei olekaan vaikea uskoa sen perustuvan tositapahtumiin. Jopa Scorsese itse on sanonut Casinon olevan eräänlainen jatko-osa GoodFellasille, sillä se käsittelee pitkälti samoja asioita kuin "edeltäjänsä". Casino on visuaalista taidonnäytettä, joka käy ilmi muun muassa siitä, että Acen auton rajähdys näytetään neljään kertaan eri kuvakulmista. Myös nopeat leikkaukset ovat komeaa katseltavaa. Tosin lopun mailakohtauksessa on yksi vähän liian hätäinen leikkaus, kun mailalla lyödään kasvoille. Tietysti tämä saattaa olla sensuurin tekosia. Joka tapauksessa komeista leikkauksista ja muutenkin mahtavasta editointi puolesta voidaan tälläkin kertaa kiittää Thelma Schoonmakeria.

Koko lähes kolmen tunnin keston ajan ei katsoja kertaakan tylsisty. Näin ollen Casino on yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Ainoa miinus tulee Robert De Niron hiukan vaimeasta työstä. Herra on osoittanut olevansa alansa parhaita, mutta Casinossa hän on jotenkin vaisu, ei huono, mutta kumminkin. Iso plussa tulee epätavallisesta musiikista. Mukana muun muassa Rollareiden Satisfaction ja Animalsien House of the Rising Sun. Ei todellakaan tyypillistä musiikkia tämän kaltaiseen elokuvaan.

Casino on mahtava elokuva, ja se on saanut nyt arvoisensa DVD-julkaisun. Julkaisu sisältää kaksi levyä, joista toinen on täynnä ekstraa, kaikki suomeksi tekstitettyjä. Julkaisuja on kaksi erilaista: on tavallisessa muovikotelossa ja selvästi hienompi pahviboksiversio. Kuvanlaatu on hyvä, mutta ääniraitaa olisi voinut vielä vähän viilta. Jos vähääkän mafialeffoista pidätte, hankkikaa tämä DVD-julkaisu, sillä Suomessa ei parempaa ole tarjolla.

Scorsesen äitikin pääsi mukaan kaupan tiskille vanhaksi rouvaksi.

nimimerkki: The Wolf

Pisteet:
Arvosteltu: 24.01.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

The Wolf
Tähtääjä
73 arvostelua

Scorsese on aina ollut eräs lempiohjaajistani. Sellaiset rainat, kuin Mafiaveljet, Kuin raivo härkä ja Taksikuski ovat olleet uskomattoman hienoja elokuvia. Scorsese jatkoi pukudraaman Viattomuuden aika jälkeen Mafiaveljien viittoittamaa tietä elokuvalla Casino. Se on väkivaltainen kertomus 1970-luvun Las Vegasista ja siellä duunia painavasta Sam "Ace" Rothsteinista (De Niro). Ace saa osaksensa paljon kunnioitusta, niin hyvin hän kasinoaan johtaa, samalla kun mafia pyörii hyvin lähellä kuvioita. Hommia tulee sotkemaan Acen vanha kaveri Nicky (Pesci), joka luottaa enemmän fyysiseen voimaan, kuin puhumiseen. Ace menee naimisiin Sharon Stonen tulkitseman Gingerin kanssa, josta alkaa lievä alamäki Acen uralla.

Mafiaveljet 2:ksi tätä on monet kutsuneet. Onhan tässä paljon yhtäläisyyksiä: Scorsese, De Niro, Pesci, rikostarina ja toteutustapa. Mafiaveljien vierellä tämä teos kalpenee kuitenkin täysin, vaikka vaikuttava on tämäkin. Scorsesen tyyli on hyvin samanlainen, kuin Mafiaveljissä, samankaltainen rento, melkeinpä jopa viihdyttävä fiilis vallitsee elokuvaa, vaikka aihe ei olekaan mikään kevyt. Verisiä väkivaltakohtauksia ei olla säästelty, mutta niillä ei olla kuitenkaan onneksi lähdetty pahasti mässäilemään.

Mafiaveljien yksi vahvoista osa-alueista olivat sen upeat näyttelijät, joista kaksi on heitetty tähänkin leffaan mukaan. Roolisuoritukset eivät ole mielestäni yhtä hyvät, kuin "edeltäjässään", mutta Pesci ja De Niro ovat kuitenkin edelleen todella kovia äijiä. De Niro on aina loistava, eikä tee nytkään poikkeusta, mutta Joe Pesci tekee myös todella raivokkaan roolisuorituksen, ettei jää ollenkaan Robertin varjoon. Sharon Stonekin on ihan hyvä, mutta jää hieman mieskollegoidensa varjoon. James Woods tekee pienen osan julmana parittajana, mutta pääsee silti loistamaan tuon kameran edessä olevan ajan.

Scorsesen leffoista huokuu aina jonkinlaista realistisuutta ja niinpä tämäkin on kaikessa verisyydessään todella uskottavaa tavaraa. Pläjäys perustuu Mafiaveljien tapaan tositapahtumiin. Onhan kyseessä aivan upea elokuva, mutta ei kuitenkaan Scorsesen parhaimmistoa. Kyllä tämä on huonoin näistä Scorsese-De Niro-Pesci -pläjäyksistä (muut ovat Mafiaveljet ja Kuin raivo härkä), mutta ei tämä ole kuitenkaan yhtään huono. Tässä on nyt tullut vertailtua aika paljon Casinoa Mafiaveljiin eli jos se upposi, niin kyllä tämäkin on mitä luultavammin sinun makuusi.

Pisteet:
Arvosteltu: 29.11.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
591 arvostelua