Martin Scorsese on eittämättä eräs parhaimmista ohjaajista, mutta (erästä kriitikkoa lainatakseni) Casinoa katsoessa tuntuu katselevan Scorsesen viimeistä mestariteosta. Ja näin saattaa helposti olla, sillä Casinon jälkeen Martylta on tullut joko keskinkertaista tai huonoa elokuvaa. Toivottavasti edes hamassa tulevaisuudessa Marty saa aikaan jonkun hyvän elokuvan.
Casino on mielestäni aikalailla samalla linjalla kuin mahtava Raging Bull, joten näin ollen se on jopa Taksikuskia parempi elokuva, ja se on paljon se. Mutta Scorsesen elokuvista todennäköisesti aina tulee olemaan yksi ylitse muiden, GoodFellas. Eikä se johdu vain siitä, että se on valmistunut syntymävuotenani.
Casino seuraa Las Vegasin mafiaa 1970-luvulta 1980-luvulle. Robert De Niro esittää antaumuksella Sam ´Ace´ Rothsteinia, mutta kuitenkin hieman vaisusti verrattuna vaikkapa GoodFellasiin, Raging Bulliin, Kummisetä II:teen tai Taksikuskiin. Acen vaimoa, Gingeriä, esittää Oscar- ehdokkuuden roolistaan saanut Sharon Stone. Sharon vetää roolinsa paremmin kuin koskaan ennen tai jälkeenpäin. Varsinkin kun Ginger on huumekoukussa, rooli on todella uskottava. Ginger on ilotyttö, joka lopettaa ”uransa” naituaan Acen. Joe Pesci on pikkunilkki Nicky Santoron roolissa, josta hän selviää kunnialla. Nicky on Acelle kuin veli. Ja heille tuleekin paljon erimielisyyksiä, kuten oikeillekin veljeksille usein tulee.
Kuten lähes kaikki Scorsesen elokuvat Casinokin huokuu realistisuutta, ja ei olekaan vaikea uskoa sen perustuvan tositapahtumiin. Jopa Scorsese itse on sanonut Casinon olevan eräänlainen jatko-osa GoodFellasille, sillä se käsittelee pitkälti samoja asioita kuin ”edeltäjänsä”. Casino on visuaalista taidonnäytettä, joka käy ilmi muun muassa siitä, että Acen auton rajähdys näytetään neljään kertaan eri kuvakulmista. Myös nopeat leikkaukset ovat komeaa katseltavaa. Tosin lopun mailakohtauksessa on yksi vähän liian hätäinen leikkaus, kun mailalla lyödään kasvoille. Tietysti tämä saattaa olla sensuurin tekosia. Joka tapauksessa komeista leikkauksista ja muutenkin mahtavasta editointi puolesta voidaan tälläkin kertaa kiittää Thelma Schoonmakeria.
Koko lähes kolmen tunnin keston ajan ei katsoja kertaakan tylsisty. Näin ollen Casino on yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Ainoa miinus tulee Robert De Niron hiukan vaimeasta työstä. Herra on osoittanut olevansa alansa parhaita, mutta Casinossa hän on jotenkin vaisu, ei huono, mutta kumminkin. Iso plussa tulee epätavallisesta musiikista. Mukana muun muassa Rollareiden Satisfaction ja Animalsien House of the Rising Sun. Ei todellakaan tyypillistä musiikkia tämän kaltaiseen elokuvaan.
Casino on mahtava elokuva, ja se on saanut nyt arvoisensa DVD-julkaisun. Julkaisu sisältää kaksi levyä, joista toinen on täynnä ekstraa, kaikki suomeksi tekstitettyjä. Julkaisuja on kaksi erilaista: on tavallisessa muovikotelossa ja selvästi hienompi pahviboksiversio. Kuvanlaatu on hyvä, mutta ääniraitaa olisi voinut vielä vähän viilta. Jos vähääkän mafialeffoista pidätte, hankkikaa tämä DVD-julkaisu, sillä Suomessa ei parempaa ole tarjolla.
Scorsesen äitikin pääsi mukaan kaupan tiskille vanhaksi rouvaksi.
nimimerkki: The Wolf
