Cape Fear (1991)

Tilaisuuden tullen en malttanut olla katsastamatta paljon ylistettyä rikostrilleri Cape Fearia. Ja täytyy kyllä sanoa, että ennakko-odotuksiin nähden tämä oli jonkinlainen pettymys. En näe tässä elementtejä, jotka pystyisivät nostamaan sen tillerien aateliin, eikä kaikkea pystytä selittämään leffan teon ajankohdalla, sillä mm. Uhrilampaat ilmestyi samana vuonna.

Näyttelijät ovat ehdottomasti Cape Fearin parasta antia. Robert De Niro näyttelee vankilasta juuri päässyttä sosiopaatti Max Cadya, joka linnassa paljon lakia lukeneena kokee olleensa 14 vuotta turhaan kiven sisällä. Cady aloittaa välittömästi vapaaksi päästyään silloisen puolustusasianajajansa Sam Bowdenin (Nick Nolte) ja hänen perheensä piinaavan hiillostamisen.

Robert De Niro on kerta kaikkiaan loistava Cadyna. Älykkyys, pelottomuus, itsevarmuus ja ennen kaikkea mielenvikaisuus paistavat miehen näyttelijätyöstä kauas ja tekevät hahmosta karismaattisen persoonan. Nick Nolte on myös juuri täydellinen perheensä puolesta pelkäävän "kiltin" miehen rooliin. Kun Samin tyttöä esittävä Juliette Lewis ja vaimoa esittävä Jessica Lange tekevät myös laatutyötä, niin koko näyttelijäkaartia voi luonnehtia erinomaiseksi, eli täydeksi kympiksi.

Scorsesen ohjausta on paljon ylistetty, mutta näin maallikon silmin en löytänyt siitä mitään hehkuttamisen arvoista. Toki hän tekee laadukasta työtä ja korostaa trillerileffan tunnelmaa kamerakulmillaan, mutta kömmähdyksiäkin on. Kuten tuo Cadyn poistuminen vankilasta, jossa hän töksäyttää suoraan päin kameraa. Kohtauksen olisi pitänyt olla pelottava ja Cadya kohtaan kunnioitusta herättävä, mutta onnistui olemaan vain tökerön huvittava. Mutta se siitä.

Juoni on kovin perinteinen kostoteemaan täydellisesti nojautuva kertomus, joka ei tämän pohjalta tuo katsojalle mitään uutta eikä erikoista. Hohdosta tutut torvimusiikit pauhaavat ja äänimaailmassa Cape Fear onnistuu loistavasti välittämään tunnelman katsojalle. Muuten leffa onkin sitten yliampuva ja epärealistinen ja näillä viittaan siihen, että Cadysta on tehty suurin piirtein joku kaiken kestävä teräsmies. Teatraalisuus siis menee yli, yksinkertainen olisi ollut kauniimpaa.

Yhteenvetona Cape Fear on trilleri muiden joukossa, mutta huikean hyvien näyttelijöiden vuoksi nostan tähtilukemaa jopa kokonaisella tähdellä. Kaikille jännitystä kaipaaville Cape Fearia voi suositella, mutta mitään elämää suurempaa elokuvakokemusta on turha odottaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Boy From Shadows
Tykittäjä
143 arvostelua

Heti aluksi voin sanoa että Scorsesen Cape Fear on yksi parhaimmista trillereistä mitä on tehty. Alunperin Cape Fear oli J. Lee Thompsonin ohjaama elokuva vuodelta 1961. Scorsese sitten onneksi päätti tehdä siitä uusintaversion. En ole taaskaan sitä aiempaa versiota nähnyt, mutta se on pakko olla aika hyvä päihittääkseen tämä. Koska Scorsesen Cape Fear on sydämmenpysäyttävän piinaava trilleri. Minun sydäntäni se ei aivan pysäyttänyt, mutta pudotti minut sohvalta. Ja minua ei sohvalta pudota ihan mikä vain elokuva.

Sam Bowden (Nick Nolte) on asianajaja joka 14 vuotta sitten puolusti oikeudessa psykopaatti raiskaaja Max Cadyä (Robert De Niro) huonoin tuloksin. Cady nimittäin joutui vankilaan 14 vuodeksi. Nyt on sitten Cady vapaa ja aikoo kostaa Samille.

Juoni ei ole kovin monimutkainen, mutta se ei elokuvaa huononna. Robert De Niro todistaa olevansa maailman parhaita näyttelijöitä loistavalla suorituksella Max Cadynä. Nick Noltekin on loistava Samina. Elokuvan edetessä loppua kohti Nolten suorituksesta näkee Samin pelon. Juliette Lewiskin on loistava Samin tyttärenä. Sivurooleissakin onnistutaan hyvin. Tunnari on piinaavan loistava.

Harmittaa kyllä että Uhrilampaat pieksi tämän oscareissa, koska jos minulta kysytään niin tämä on parempi kuin Uhrilampaat. Tämä jos joku elokuva olisi kyllä oscareita ansainnut.

Kun mietitään Scorsesen ohjaamaa hyvää elokuvaa niin ensimmäisenä tulee mieleen varmaan ainakin Taksikuski ja Mafiaveljet. Ja sitten tulee luultavasti Casino ja Kuin raivo härkä. Siinä mielessä Cape Fear on nykypäivänä hieman vähälle huomiolle väänyt elokuva. Sääli sillä se on ehdottomasti Scorsesen parhaita leffoja ikinä.

Cape Fear on Scorsese-De Niro yhteistyön ties kuinka mones elokuva koska jätkät ovat tehneet hirveän paljon elokuvia yhdessä. Melkein kaikki jätkien yhteistyön tulokset tähän asti ovat klassikkoja. Nykypäivänä Scorsese on alkanut tehdä leffoja Leonardo DiCaprion kanssa, mutta tuskin löytyy parempaa paria Scorseselle kuin De Niro. Tekihän Scorsese jonkin verran elokuvia Harvey Keitelin ja Jodie Fosterin kanssa.

Kuten sanoin jo niin Cape Fear voisi olla suositumpikin leffa mutta ei ole ja sille ei valitettavasti mahda mitään. Mutta minä silti rakastan sitä ja sanon että se on parhaimpia trillereitä mitä on tehty, Scorsesen parhaita, De Niron parhaita ja muutenkin ihan h*lvetin jännittävä leffa! Piinaava mestariteos josta löytyy myöskauhun elementtejä. Katsokaa ja hämmästykää.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

QT
Käyttäjä
31 arvostelua

Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin alkuperäisestä versiosta huippuohjaaja Martin Scorsese uskalsi tarttua Cape Fearin re-make-projektin ohjaajaksi ja pyysi pääosaan arvokkaan luottomiehensä (henkilökohtaisen suosikkinäyttelijäni) Robert De Niron psykopaatti Max Cadyn rooliin. Asianajaja Sam Bowdenin rooliin Scorsese kipeästi halusi Harrison Fordia ja yllytti jopa De Niron houkuttelemaan tätä puhelimitse osaan. Harri silti kieltäytyi ja rooliin hankittiin vähän Fordin tapainen näyttelijä Nick Nolte.

Neljäntoista vankivuoden jälkeen pahoinpitelijä että raiskaaja Max Cady päästetään vapaaksi vankilasta. Noina vuosina hän luki itsensä pelottavan älykkääksi, treenasi kroppansa Syltyn Rambo-kuosiin ja tatuoi kehonsa täyteen tekstejä ja kuvia. Tarkoitus olisi nyt kostaa entiselle asianajajalleen, joka tahalteen munasi Cadyn jutun ja päästi tämän lusimaan kiven sisään. Tämä asianajaja, nimeltään Sam Bowden, omaa onnellisen perheen, johon lukeutuvat vaimo, tytär ja koira. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan viivy elokuvassa kauaa Cadyn korjatessa tämän melkeinpä heti alussa paremmille vesille. Bowdenin piina alkaa perheen sisäisten riitojen keskellä Cadyn ovelasti painostamana lähellä milloin minkäkin muurin päällä.

Scorsesea voisi näin alkuun kiittää ohjauksesta sillä tällaista materiaalia hän ei ole kyennyt saavuttamaan Taksikuskissa, Mafiaveljissä, Casinossa tai missään muussakaan mestariteoksessaan. Mies käyttää tyylikkäitä kauhuelokuvaspotteja kaikista jännittävimmissä kohtauksissa ja pitää piinaavan otteensa loppumetreille asti ja hyvä jos katsoja ehtii välissä hengähtää. Siinä missä alkuperäisversiossa keskityttiin kahden miehen väliseen henkiseen kaksintaisteluun, Scorsese pyrkii tekemään jokaisesta neljän päänäyttelijän hahmosta tuttuja yleisölle. Itse suosisin näistä kahdesta juuri tässä käytettyä viimeksi mainittua tyyliä.

De Niro ansaitsee ehdottomasti kunniamaininnan. Kova hehkutus Taksikuskissa on oikeutettua, mutta tuntuu, että joltain on tainnut jäädä väliin Cape Fearin suoritus. Lopussa heppu saattaa sortua hieman ylinäyttelemiseen (steariinit kourassa, huuto päin kameraa jne.), mutta ei silti kovinkaan pahasti, että siitä tarvitsisi mitenkään erikseen alkaa moittimaan. Huudoissa ja virneissä ukko pääsee kunnolla irrottelemaan sydämensä kyllyydestä.

Oma kappale suodaan myös kolmelle muulle päähenkilölle. Nolte näyttelee kohtuu hyvin, vaikka Ford olisi saattanut olla parempi vaihtoehto rooliin. Jessica Langen kohdalla taas tuntuu siltä, että hänelle olisi suotu vähän liikaa ruutuaikaa, koska muutaman naisen tähdittämän kohtauksen katsominen alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Mutta kyseiset kohtaukset ovat onneksi lyhyitä. Juliette Lewis'sta voisi jotenkin taas ennustaa pientä alkukankeutta jossain määrin, mutta lopussa ja alussa hänelle suodut kertojaspiikit kyllä sujuvat mestarillisesti.

Täydet viisi pistettä omasta mielestäni filkka ansaitsee jo pelkkien edellä mainittujen syiden perusteella. Trillereiden ja loistavien elokuvien ystäville suosittelisin ehdottomasti, vaikka uskon kyllä toiminta- ja kauhuelokuvien fanit voivat yhtä lailla saada tästä jotain irti.

nimimerkki: JohnRambo

Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

JohnRambo
Käyttäjä
63 arvostelua

Tulipa taas katsottua piinaava trilleri. Trillerin nimihän on Cape Fear. Kyse ei kuitekaan ole vanhasta versiosta, vaan uudesta. Tai... uusimmasta.

Elokuvan juoni on sama kuin alkuperäisessäkin. Max Cady (Robert De Niro) vapautuu vankilasta, eikä mahda pysyä nahoissaan, vaan haluaa kostaa "petolliselle" asianajajalleen (Nick Nolte). Tai tarkemmin sanottuna: Koko asianajajan perheelle, joka sisältää koiran, teini-ikäisen tyttären sekä vaimon. Hässäkkä johtaa vanhalle kunnon Cape Fearille, jossa veri alkaa virrata...

Cape Fearin vanha versio oli loistava kuin mikä, mutta tämä on myös loistava. Vertailulta ei kuitenkaan vältytä, sillä nämä elokuvat ovat todella, todella tasa-arvoisia. Scorsesen versioon on lisätty "hieman" enemmän verta, kuin alkuperäisessä oli. Mutta, 1960-lukuhan oli sensuurin aikaa, joten on ymmärretävää, ettei siinä ole verta. Tai ainakaan yhtä paljon kuin tässä versiossa. Uudessa versiossa tahti on myös hieman hitaampaa, ja tässä keskitytään kiinnostavien hahmojen luomiseen. Vanha versio on kuitenkin hivenen parempi, mustavalkoisuuden mitalla, sillä värit eivät sovi tunnelmaan.

Jälleen kerran täytyy ylistää pahisroolia, sillä Robert De Niro näyttelee niiin loistavasti Max Cadyä, että... Ja pääseehän mies toteuttamaan itseään: huutamaan. Robert Mitchum oli vanhassa versiossa kuitenkin parempi. Nick Nolte näyttelee kuitenkin häiritsevän huonosti. Silmälasit nokalle oli erittäin huono idea, sillä mies ei ollut yhtään uskottava, eikä kuvannut perheenisän ahdinkoa yhtä hyvin kuin Gregory Peck. 0.25 pointsia pois Nolten takia. Ja ne toiset 0.25 pistettä lähtevät värillisyyden takia.

Ohjaus on taattua kamaa, sen hommanhan on hoitanut itse Martin "Nykki" Scorsese! Herra ei ole erehtynyt kertaakaan, eikä erehdy vieläkään. Punaisiksi muuttuvat kuvat, zoomit, sekä kaunistelematon väkivalta on taattua Scorsesea. Ja "taattua Scorsesea" tarkoittaa erittäin laadukasta leffaa.

"I'm going to chop you into 42 pieces."

nimimerkki: Jope Pitkäviha

Pisteet:
Arvosteltu: 02.11.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jope Pitkäviha
Käyttäjä
36 arvostelua

Scorsesen elokuvat ovat lähes poikkeuksetta mukavaa seurattavaa. Cape Fear kuuluu Scorsesen ohjauksista sinne sumeaan välimaastoon, ei parhaimpiin eikä huonoimpiin. The Executioners -romaanin filmatisoinneista tämä on se huonompi, sillä vaikka en ole kirjaa lukenutkaan, niin arvelen että J. Lee Thompsonin alkuperäisversio on lähimpänä kirjan sisältöä. Tämä versio on nimittäin turhan aggressiivinen, kun alkuperäisessä versiossa jännitys jätettiin kytemään tyynesti pinnan alle. Joka tapauksessa tämäkin on luonteeltaan ahdistava ja ajoittain hyvinkin piinaava trilleri.

Max Cady (Robert De Niro) pääsee haukkaamaan raitista ilmaa ensimmäistä kertaa 14 vuoteen, kun hänet vapautetaan linnasta. Lainkuuliainen asianajaja Sam Bowden (Nick Nolte) puolusti Maxia oikeuden edessä 14 vuotta sitten, huonoin lopputuloksin. Max Cady on nyt palannut maisemiin jäädäkseen, koska hän haluaa Samin kärsivän niin kuin hän kärsi 14 vuoden ajan. Hän haluaa Samin tuntevan miltä menetys tuntuu. Max alkaa ahdistella Bowdenien perhettä, eikä aio hellittää kunnes on saanut haluamansa. Sam ja vaimonsa Leigh (Jessica Lange) löytävät pian itsensä piinaavasta pelistä, jossa he ovat pelinappuloina. Linnassa ollessaan Maxilla oli paljon aikaa sivistää itseään ja lukea lakia, jonka avulla hän pitää itsensä käpälän ulottumattomissa, poliisit ovat voimattomia. Sam yrittää suojella perhettään tuolta hirviöltä kaikin mahdollisin laillisin keinoin, mutta lopulta hänenkin on turvauduttava äärimmäisyyksiin. Max tuomittiin linnaan kuusitoistavuotiaan raiskauksesta ja pahoinpitelystä, eikä Samin mieltä lainkaan helpota se että hänen tytär Danielle (Juliette Lewis) on kohta myös kuusitoista.

Elokuvalla on selvästi omat momenttinsa, mutta loppu on hieman yliampuva. Kuvaus on silmiähivelevää, etenkin loppukliimaksi Cape Fearilla. Musiikki tosin kärsii pahasta monotonisuudesta, tunnari ei toimi sulavasti kun sitä käytetään niin paljon ja useissa kohtauksissa. Näyttelypuoli on siltikin hienoa, parhaimman roolin tekee hassulla aksentilla puhuva Robert De Niro hurjana Maxina, mutta muutkin alansa ammattilaiset osaavat vähintäänkin kohtuullisesti. Erityisesti Juliette Lewis nuoren Daniellen roolissa; välillä katsoja ei ymmärrä mitähän tuo tyttö oikein meinaa ja tahtoo, mutta hänhän onkin 15-vuotias. Myös alkuperäisen version Sam & Max, Gregory Peck ja Robert Mitchum, piipahtavat pienissä cameo-rooleissa. Loppupelissä suosittelen katsottavaksi molempia versioita, vaikka alkuperäinen onkin parempi.

DVD:stä on iloa varmasti pitkäksi aikaa. Oma kahden levyn Collector's Edition sisältää Making Of -dokumentin, poisleikattuja kohtauksia, trailerin, kuvamontaaseja, kuvagalleria, tuotantomuistiinpanoja, filmografioita, DVDRom-ominaisuuksia ja kulissien takaa -ominaisuuden. Kuvalaatu on tarkkaa ja ääniraitakin on Dolby Digital 5.1. Kokonaisuutena hyvä julkaisu.

nimimerkki: Low Rider

Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Low Rider
Käyttäjä
40 arvostelua

Cape Fear on loistavan Martin Scorsesen trilleri ja hänen ja De Niron seitsemäs yhteinen elokuva. Elokuva pohjautuu samannimiseen 60-luvun elokuvaan, jossa oli päätähtenä hieno Gregory Peck.

Cape Fear kertoo asianajasta ja hänen perheestään, jota psykopaatti alkaa terrorisoida. Selviää, että hänen silloisena syyttäjänä oli perheen asianajajaisä. Siitä alkaa De Niron esittämän psykopaatin kostoretki, joka venyy äärettömyyksiin. Perheellä ei ole mitään mahdollisuuksia paeta, ei edes pienelle lahdelle nimeltä Cape Fear

Ei voi muuta kuin antaa aplodit tälle mestariteokselle, jota voi ilolla pitää elokuva hyllyssä. Cape Fear on ehkä piinaavimpia elokuvia, jota on tehty. Voitte heittää roskiin uhrilampaat nähtyänne tämän. Näyttelijätyöt ovat yksiä elokuva historian parhaita. Robert De Niro tekee elämänsä parhaan roolisuorituksen psykopaattina, joka hakee kostoaan. Nick Nolte vetää roolisuorituksensa takuu varmasti perheen isänä ja vielä silloin nuori Juliette Lewis perheen tyttärenä, joka tuntee oudolla tavalla vetoa psykopaattiin. Tämä tuo elokuvaan lisää jännitettä. Onkin väärin, että uhrilampaat vei tämän elokuvan nenän edestä kaikki oskarit. Olen pahoillani Anthony Hopkins, mutta otapa mallia Robert De Nirosta.

Arvostetuimmat kriitikotkin ovat rakastuneet tähän elokuvaan ja kehuneet tätä, jopa paremmaksi kuin alkuperäinen. Cape Fear on kuin kuminauha jota vedät, se venyy ja venyy kunnes lopulta et enää kestä sen vetämistä. Muut ohjaavat saisivat ottaa mallia Scorseselta kuinka tehdä jännitystä. Tämän elokuvan ja muidenkin vanhojen ja uusien elokuvien (esim. Taksikuski, Kasino, Kun raivo härkä) nähtyä voi sanoa, että Martin Scorsese on nykyajan parhaimpia ohjaajia ja toivotaan, että hän häkellyttää meitä uusilla elokuvillansa vielä pitkään.

Kyseinen DVD ei kuitenkaan sisällä sitä mitä tällaisella mestariteoksella pitäisi olla. DVD on kuitenkin varma paketti joka sisältää hienon Making of dokumentin, poistettuja kohtauksia, trailereita ym. Ainoa, joka harmittaa on ettei levy sisällä kommenttiraitoja. Itse ohjaajan ja De Niron mietteitä olisi ollut hauska kuulla. Ihan jees DVD , mutta loistava elokuva.

nimimerkki: Norman Bates

Pisteet:
Arvosteltu: 28.01.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Norman Bates
Vieras