Scorsesen elokuvat ovat lähes poikkeuksetta mukavaa seurattavaa. Cape Fear kuuluu Scorsesen ohjauksista sinne sumeaan välimaastoon, ei parhaimpiin eikä huonoimpiin. The Executioners -romaanin filmatisoinneista tämä on se huonompi, sillä vaikka en ole kirjaa lukenutkaan, niin arvelen että J. Lee Thompsonin alkuperäisversio on lähimpänä kirjan sisältöä. Tämä versio on nimittäin turhan aggressiivinen, kun alkuperäisessä versiossa jännitys jätettiin kytemään tyynesti pinnan alle. Joka tapauksessa tämäkin on luonteeltaan ahdistava ja ajoittain hyvinkin piinaava trilleri.
Max Cady (Robert De Niro) pääsee haukkaamaan raitista ilmaa ensimmäistä kertaa 14 vuoteen, kun hänet vapautetaan linnasta. Lainkuuliainen asianajaja Sam Bowden (Nick Nolte) puolusti Maxia oikeuden edessä 14 vuotta sitten, huonoin lopputuloksin. Max Cady on nyt palannut maisemiin jäädäkseen, koska hän haluaa Samin kärsivän niin kuin hän kärsi 14 vuoden ajan. Hän haluaa Samin tuntevan miltä menetys tuntuu. Max alkaa ahdistella Bowdenien perhettä, eikä aio hellittää kunnes on saanut haluamansa. Sam ja vaimonsa Leigh (Jessica Lange) löytävät pian itsensä piinaavasta pelistä, jossa he ovat pelinappuloina. Linnassa ollessaan Maxilla oli paljon aikaa sivistää itseään ja lukea lakia, jonka avulla hän pitää itsensä käpälän ulottumattomissa, poliisit ovat voimattomia. Sam yrittää suojella perhettään tuolta hirviöltä kaikin mahdollisin laillisin keinoin, mutta lopulta hänenkin on turvauduttava äärimmäisyyksiin. Max tuomittiin linnaan kuusitoistavuotiaan raiskauksesta ja pahoinpitelystä, eikä Samin mieltä lainkaan helpota se että hänen tytär Danielle (Juliette Lewis) on kohta myös kuusitoista.
Elokuvalla on selvästi omat momenttinsa, mutta loppu on hieman yliampuva. Kuvaus on silmiähivelevää, etenkin loppukliimaksi Cape Fearilla. Musiikki tosin kärsii pahasta monotonisuudesta, tunnari ei toimi sulavasti kun sitä käytetään niin paljon ja useissa kohtauksissa. Näyttelypuoli on siltikin hienoa, parhaimman roolin tekee hassulla aksentilla puhuva Robert De Niro hurjana Maxina, mutta muutkin alansa ammattilaiset osaavat vähintäänkin kohtuullisesti. Erityisesti Juliette Lewis nuoren Daniellen roolissa; välillä katsoja ei ymmärrä mitähän tuo tyttö oikein meinaa ja tahtoo, mutta hänhän onkin 15-vuotias. Myös alkuperäisen version Sam & Max, Gregory Peck ja Robert Mitchum, piipahtavat pienissä cameo-rooleissa. Loppupelissä suosittelen katsottavaksi molempia versioita, vaikka alkuperäinen onkin parempi.
DVD:stä on iloa varmasti pitkäksi aikaa. Oma kahden levyn Collector’s Edition sisältää Making Of -dokumentin, poisleikattuja kohtauksia, trailerin, kuvamontaaseja, kuvagalleria, tuotantomuistiinpanoja, filmografioita, DVDRom-ominaisuuksia ja kulissien takaa -ominaisuuden. Kuvalaatu on tarkkaa ja ääniraitakin on Dolby Digital 5.1. Kokonaisuutena hyvä julkaisu.
nimimerkki: Low Rider
