Väkivaltarikollinen Max Cady (Robert De Niro) pääsee vankilasta vietettyään siellä 14 vuotta. Hän omaa legitiimin syyn olla vihainen ex-puolustusasianajajalleen, Sam Bowdenille (Nick Nolte) ja on käyttänyt pyttyaikansa hyödykseen mm. opettelemalla lukemaan ja se on vasta ensimmäinen tieto ja taito jonka hän on oppinut. Eskaloituva hermosota alkaa ja päättyy vasta kun Bowden häviää tai Cady voittaa.
Lähtökohtana on 60-luvun jännäri ja Martin Scorsese ottaa lähtökohdan rehellisesti omakseen ja näyttää kuinka uusioversio tehdään [B]oikein[/B]. Luvassa on jännitystä ja sitä voidaan tahdittaa väkivallalla, luvassa on pohjimmiltaan rehti lakimies ja tämä ei ole oikeamielisyyden avatar ja jälkimaun antavana chilimausteena on ehta psykopaatti jolla on henkilökohtaisista (aidoista) syistä syntynyt agenda ja kärsivällisyyttä sen ajamiseen. Alkuteoksen mustavalkoisuus (pakollinen vitsi) saa ehtaa väriä, sillä Bowdenin perheyksikkö (Jessica Lange, Juliette Lewis) on kriisissä ja Cadyn lainopillisissa argumenteissa on totuutta lakimieheltä vaadittavista eettisistä piirteistä.
Nick Nolte on rehti, mutta stressaavassa tilanteessa repeilevä lakimies joka ei ole oikeamielisyyden avatar, joten hän myös epäsuorasti on syyllinen omaan ahdinkoonsa, sillä syyttäjä ja poliisit tekivät työnsä hyvin. Robert De Niro hankki lihaksia, tatuoitsi itsensä täyteen sitaatteja, opetteli kammottavan punaniska-aksentin joka säikytti jopa ohjaajan ja joka tapauksessa Scorsesen näkemyksessä Max Cady on enemmän kuin ihminen – hän on leppymätön, ovela ja väkevä [I]Nemesis[/I] joka ilmaantuu lainrikkojan elämään repiäkseen sen palasiksi ja se on hänen ainoa syynsä olemassaoloon. Jessica Lange on kovasti kärsinyt vaimo ja Juliette Lewis on suorastaan loistava aiheesta äksynä teinityttärenä ja De Niro saa hänet aiheesta hermostumaan. Lisäbonuksena alkuperäinen Max Cady eli Robert Mitchum on ruvennut poliisiksi ja alkuperäinen Sam Bowden eli Gregory Peck on yhä oikeamielinen lakimies.
Alkuteoksen hyvät puolet on otettu mukaan, cameot antavat edeltäjien hyväksynnän, hahmot ovat moniulotteisempia ja meininki on kaikilla tavoilla parempaa. Elokuvallisesti parempi, mutta joskus puhdas genre-elokuva maistuu paremmalta, joten Martin Scorsesen ja J. Lee Thompsonin ohjaamat jännärit kostoa hautovasta rikollisesta ovat tasavertaisia teoksia.
