Broken Flowers (2005)

Broken Flowers on sympaattinen ja pitkävetoinen kertomus siitä, mitä tapahtuu kun menneisyys palaa vainoamaan meitä.

Don Johnston on varsinainen Don Juan, jonka viimeisin naisystävä Shelly lähtee kävelemään. Samana aamuna postiluukusta tipahtaa vaaleanpunainen, parfymoitu kirje, joka ilmoittaa, että Donilla on 19- vuotias poika, joka saattaa tulla etsimään isäänsä. Salapoliisia leikkivän naapurinsa painostamana Don lähtee tapaamaan naisystäviään 20 vuoden takaa.

Broken Flowers on hienosti tehty ja kuvattu, hidastempoinen draama. Elokuva etenee niin hitaasti, että monessa vaiheessa katsojan kärsiväälisyyttä koitellaan. Joissain kohtauksissa Bill Murray saattaa vain istua ja tuojottaa apaattisen kamelin näköisenä eteenpäin. Murray osaa tehdä yksinkertaisista asioista hienoja ja tunteellisiä. Tässä kyseisessä leffassa on monia hienoja kohtauksia, jotka perustuvat Maurrayn näyttelijänlahjoihin ja iättömään karismaan. Eräässä kohtauksessa Murrayn Don käy makaamaan sohvalle ja on niin hellyttävän näköinen, että tekisi mieli menna halaamaan.
Toisessa kohtauksessa Murray istuu hautausmaalla, ja kun kamera osoittaa miehen uurteisia kasvoja, katsoja näkee miehen silmien hieman kostuvan. Kyllä siinä meinaa katsojaltakin itku tulla.

Samalla kun Donin matka kulkee Amerikan osavaltiosta toiseen, näytetään katsojalle hienoja maisemia. Maisemat ovat myös hienosti kuvattuja, ja Broken Flowersissa nähdään muutenkin mainiota kamera työskentelyä.

Bill Murray alkaa selvästi jo vanheta, mutta ikä ei vaikuta miehen loistavassa työssä. Murraylla on taito saada ihmiset nauramaan tai itkemään tahtomattaankin. Mies tekee aika lailla samanlaisen roolin kuin Lost In Transalationissa, eli lähinnä istuskelee hiljaa, mutta silti pidän enemmän Don Johnstonista kuin Bin Harrisista. Mukavan pikku piristyken Murrayn synkistelevään hahmoon antaa Doni salapolissiystävää Winstonia esittävä Jeffrey Wright.

Broken Flowersille täytyy antaa myös kunnia vaikuttavasta, yllätyksellisestä ja arvoituksellisesta lopusta. Se jättää kaiken avoimeksi ja antaa katsoja itse päättää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.04.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Veeraaa
Käyttäjä
75 arvostelua

Joskus elämä heittää eteemme outoja yllätyksiä. Harmaahapsinen playboy Don Johnston (huom, kirjoitetaan t:llä) nappaa yhden sellaisen kirjekuoresta. Pinkki viesti antaa ymmärtää, että miekkosella on jossakin poika. Nimeä kirjoittaja ei anna. Dekkareita ahmiva naapuri painostaa vastahakoiselta tuntuvan Donin retkelle selvittääkseen, kuka tämän monista naikkosista voisi olla kirjeen takana. Kukkakimppu kainaloon ja menoksi.

Jarmuschin grand prix –voittaja Broken Flowers venyttää lakonista kerrontaansa niin pitkälle, että pelkkä ilmeetön ruokailukohtaus voi saada nauramaan. Ja sanaton hautuumaa voi saada itkemään. Tämän leffan upeasti tulkittu henkilögalleria on hiottu niin omanlaisekseen, että siihen alkaa tosissaan uskoa. Kaiken keskellä jököttää Murray, jolle Jarmusch varta vasten kirjoitti pääosan. Heppu vetää jotenkin lostintranslationmaisen roolin, mutta Donin hahmossa on jopa enemmän syvyyttä.

Broken Flowers on eräänlainen About Schmidt eurooppalaisittain, vaikka se onkin toteutettu Jenkkilässä ja enimmäkseen jenkkivoimin. Filkka pohtii vanhenemisen teemoja ja ihmiselon kummallisuuksia hiljaisella tulella, nauruhermoja verkkaisesti hivellen. Kerronta on leijuvaa soundtrackia myöten äärimmäisen cool, muttei missään vaiheessa lipsu epäuskottavaksi. Lopetus jää hienosti auki, puhuttelemaan katsojan päähän.

Tätä leffaa ei kannata missata. Jarmusch on nimittäin kertonut tarinan, joka mitä luultavimmin vain paranee vanhetessaan. Hello, beautiful.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.11.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua

Harmaantuneen Don Juanin, merkkiverkkareissa viihtyvän Don Johnstonin postiluukusta kolahtaa sisään vaaleanpunainen kirje. Kuten nimettömästä kirjeestä käy ilmi, on Donilla jo melkein parikymppinen poika. Dekkareihin hurahtanut naapurin Winston patistaa Donin road tripille tapaamaan entisiä heilojaan selvittääkseen, kuka pojan äiti oikein on.

Hieman vastentahtoisena Don aloittaa matkansa ja koputtelee ex-naisystäviensä ovia kimppu vaaleanpunaisia kukkia kourassaan. Entisiin heiloihin ja pojan mahdollisiin äiteihin lukeutuu avomielisen tyttärensä kanssa asusteleva Laura, kiinteistökaupoilla rikastunut entinen hippi, eläinten kanssa kommunikoiva Carmen sekä prätkäkundien seurassa peräkylällä asusteleva Penny. Lopputuloksena on useita vuokratulla Ford Tauruksella huristeltuja kilometrejä ("I'm a stalker in a Taurus!"), muutama hatara johtolanka sekä musta silmä.

Jim Jarmuschin käsikirjoittama ja ohjaama Broken Flowers on oiva valinta hengähdystauottomiin elokuviin kyllästyneille. Sympaattinen leffa tarjoaa erikoisia yksityiskohtia ja ripauksia omalaatuista huumoria. Jarmusch kertoo kirjoittaneensa ilmeettömän Don Johnstonin roolin Bill Murraylle. Eipä siis olekaan kovin kummallista, että herra sopii osaansa ihmeen hyvin ja lunastaa paikkansa elokuvan kantavana voimana. Lisäksi Broken Flowers näyttää vakuuttaneen Cannesin elokuvajuhlien juryn, sillä se pokkasi vuoden 2005 Grand Prix -palkinnon.

"The past is behind us, the future has yet to come, and so the present is all we have."

nimimerkki: Bubble Gun

Pisteet:
Arvosteltu: 21.10.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Bubble Gun
Käyttäjä
10 arvostelua

Broken Flowers on Jim Jarmuschin viimeisin ja ehkäpä kaikkein kaupallisin ohjaustyö. En miehen aikaisemmista töistä ole kovinkaan montaa nähnyt, mutta jampalta vuonna 1999 valmistunut Ghost Dog kolahti allekirjoittaneelle. Uutuutensa pääosaan Jarmusch on valkannut pitkän uran konkarin Bill Murrayn, joka on parina viime vuonna noussut kovaan huutoon näyttelijämarkkinoilla.

Leffa lähtee käyntiin siitä, kun Don Johnstonin (Bill Murray) tyttöystävä Sherry (Julie Delpy) päättää kerätä vähäiset tavaransa ja jättää Donin. Samalla hetkellä postin mukana tipahtaa pinkki, nimettömänä lähetetty kirjekuori, joka paljastaa Donilla olevan melkein 19-vuotias poika. Donin naapurissa lapsirikkaan perheensä kera asusteleva harrastelijadekkari Winston (Jeffrey Wright) innostuu selvittämään kirjeen alkuperää ja kehottaa Donia muistelemaan ja listaamaan parinkymmenen vuoden takaisin tyttöystäviään yrittäen sitä kautta selvittää kirjeen lähettäjän henkilöllisyyttä. Yksinäisyyttä poteva Don on asian selvittelyyn teeskennellyn vastahakoinen. Mies on tienannut sen verran rahaa sukanvarteen tietokonebisneksillään, että voi töllöttää telkkaria päivät pitkät ja makoilla sohvallaan. Joutaahan Don siis muistelemaan 20 vuoden takaisia naisystäviäänkin. Winston saa viimein patistettua Donin pienelle road tripille tapaamaan entisiä naisystäviään ja siten selvittämään, että kuka heistä olisi mahdollisesti anonyymin kirjeen lähettäjä. Matkallaan Don palaa entisiin rakkauksiinsa, mutta samalla hän pureutuu myös omaan nykyisyyteensä.

Samantyylistä makua löytyy leffoista High Fidelity ja About Schmidt, näin äkkiä heitettynä. Don kohtaa mm. Lauran (Sharon Stone), joka asuttaa yksinhuoltajana, rallikuskimiehensä menehdyttyä kilpailussa, hyvinkin estottoman Lolita (kohtalaisen osuva nimi!) -tyttärensä kanssa pientä taloaan. Laura on ammatiltaan kaappien järjestäjä! Seuraavaksi Don vierailee Doran (Frances Conroy, tuttu Mullan alla -sarjan äitimuorina) luona, joka on löytänyt nykyisen miehensä kanssa kiinteistövälityksen ihanuuden. Eläintulkin hommiin lakihommat vaihtanut Carmen (Jessica Lange) on vaihtanut muutenkin "leiriä". Sen verran oma vastaanottavirkailija (Chloë Sevigny) näyttäisi kiinnostavan. Heikoimmin vanhoista heiloista menee Pennyllä (Tilda Swinton), joka elää melkoisen rähjäisessä peräkylän hökkelissä parin prätkäkundin kera.

Leffan voi kategorioida road movien keinoilla kerrottavaksi draamakomediaksi. Tarina on sinällään suht' simppeli eli mitään ihmeellisiä yllätyskäänteitä niitä odottaville ei ole luvassa. Tämän sijaan kerronta on suoraviivaisen rauhallista tarinankuljetusta, ja kiireettömyys on sana, jolla Broken Flowersia voi hyvin kuvailla. Ennen kaikkea Bill Murrayn näyttelijätyö ja kameran hänessä viipyili tekee sen, että tarinassa ei kohkata hirveällä vauhdilla eteenpäin ja koko elokuva on rauhallisten kohtausten hieno kokoelma.

Murray on siis leffan ehdoton kunkku, koska muut roolit ovat varsin pieniä hänen rooliinsa verrattuna. Tosin lyhyet sivuroolit heittävät naiset onnistuvat hienosti rooleissaan, erityisesti Sharon Stonen suoritus jäi positiivisena mieleen. Myös Jeffrey Wright vetää mallikkaasti sinnikkäästi Donia patistavan naapurin roolinsa. Mutta kaikesta huolimatta Murray on leffan ehdoton valtias. Mies on vienyt lakonisen, surumielisen komediallisen, apean oloisen, ja ennen kaikkea pienieleisen näyttelyn täydellisyyteen tai vähintään omaksi tavaramerkikseen asti. Donin roolissa on hyvinkin paljon samaa kuin parin vuoden takaisessa Lost in Translation -roolissa, jossa mies todella loisti ja nousi taas pitkästä aikaa suuren yleisön tietoisuuteen. Onhan Murray vetänyt hivenen nykytyylistään eroavaa, vähän komediallisempaa kohkausversiotaan jo 1980-luvun alusta lähtien (mm. leffoissa Natsat, Latvasta laho ja monet muut) eli on miehellä ollut aikaa hioa tyyliään. Nykyään miehen näyttely on jo niin kivikasvoista, mutta silti jotenkin niin ilmeikästä, että ainakin tämän leffan ja Lost in Translationin tyyli tälle katsojalle uppoaa. Leffaa uskaltaa suositella laadukkaan, hidastempoisen ja elämänmakuisen draamakomedian ystäville. Samaa voi sanoa myös Murrayn näyttelytyylistä pitäville. Lajityypin perinteistä poiketen leffan loppu voi olla joillekin pieni pettymys, koska se ei ole sieltä perinteisemmästä päästä. Tässä tapauksessa "loppuratkaisu" mielestäni toimii. Laatudraamaa hienoilla näyttelijäsuorituksilla tarjoiltuna, uskaltaisin jopa suositella!

nimimerkki: J.O.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

J.O.
Vieras