Blow
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (315): 
Oma pikatuomio
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Ted Demme
- Pääosissa:
- Johnny Depp, Penélope Cruz
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 119 min
- Genret:
- Draama, Rikos
Blow kuulostaa monen korvaan räjähtävämmältä sanalta kuin mitä se onkaan. Räjähtävää actioniako on luvassa, paljon CGI:tä kuvassa? Ehei. Moni yllättyy huomatessaan joutuneensa keskelle reilun kahden tunnin mittaista draamaa ja huumekauppojen sekaan hukkuneen ihmisyyden kuvausta.
Blow on kuitenkin mitä mainioin leffa. Sen voima on siinä miten katsoja päästetään seuraamaan läheltä Johnny Deppin upeasti tulkitseman Jungin elämän ala- ja ylämäkiä. Homma etenee hitaasti lapsuusvuosiin kurkottaen ja matka taittuu kronologisesti. Korkealta pudotaan alas kovaa ja kipeästi. Ja ylös voidaan kiivetä uudestaankin, uutta pudotusta jo peläten. Kuin sähkärit jo kerran aidasta saanut eläin hiipisi uudelleen varovaisena, mutta pelottavan luottavaisena, aitansa luo… Enhän voi enää uudelleen tehdä samoja virheitä?
Perinteiseen Holly-kerrontaan (Kaikki on hyvin, hymyilläänkös joo? -> Pahuus ilmestyy, kaikki on perseelleen, parransänki juovan sankarin poskella -> Taistellaan hyvyys voittajaksi, unohdetaan kaikki tuska, kasvetaan Sankareiksi) verrattuna nähty vuoristorata on elämänmakuisempaa. Normijäppiselle kaukaisen tuntuisesta ympäristöstä huolimatta aidompaa.
Ja miksei olisi? Kyseessä on nimittäin tositapahtumiin perustuva leffa, ja vaikka todennäköisesti mukana on paljon elokuvamaailman vaativia draamankeinoja, niin kaikki toimii. George Jung on samanaikaisesti elokuvan rikas sankari, mutta myös myötähäpeää aiheuttava ja elämänarvot hukannut paskapää. Monikasvoinen ja inhimillinen olento virheineen kaikkineen.
Penélope Cruzin läsnäolo ei vakuuta samalla lailla kuin etelän temperamenttia puhkuvien huumehemmojen. Jotenkin hyvä suoritus tuntuu vain täytepalalta kaikessa loistokkuudessa. Vastaavasti Paul Reubensin ja Ray Liottan roolityöt upposivat syvälle tajuntaan kaikessa ristiriitaisessa hienoudessaan.
Siinä valossa miten Blow huumeiden maailmaa kuvaa ja maalaa kuitenkin pintakiillon taakse marijuanatäyteisen helvetin, on surullista, että ohjaaja Ted Demme menehtyi itse reilun vuoden päästä ensi-illasta ja alle nelikymppisenä kokaiinin aiheuttamaan sydänkohtaukseen (joskaan syyn määritteleminen ei liene kaikkein helpointa hommaa…). Kokonaisuutena Blow viihdyttää koko kestonsa ajan ja kertoo sen kummemmin saarnaamatta, että raha pyörittää, jos ei kaikkea, niin paljoa, ja väärien reittien hinnat ovat kovat. Meksikon tunkkainen kuumuus istuu huumehelvetin kuvailun kylkeen paremmin kuin hyvin.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.06.2007
Katsottu: DVD
1990- ja 2000 -luvuilla biografiset elokuvat ovat olleet suuri trendi, niin täällä meillä suomessa kuin isossa maailmassakin. Välissä tuntuu, että julkimosta kuin julkimosta pitää vääntää elämänkertaelokuva. Vuonna 2001 ensi-iltansa saanut Blow on Bruce Porterin kirjan pohjalta väsätty siloiteltu kertomus tunnetun huumeiden salakuljettajan George Jungin elämästä.
Tarina lähtee käyntiin ihan herra Jungin lapsuudesta ja etenee vanhuudenpäiville saakka (vaikka oikea herra Jung on tällä hetkellä vasta 64 vuotta). Elokuva tekee läpileikkauksen Jungin uraan, joka alkoi pienehköjen marijuanaerien myynnistä ja nousi aina pahamaineisen Pablo Escobarin rikollisjengin siipien suojaan. Elokuvassa seurataan myös Jungin perhesuhteita, niin hänen vanhempiinsa kuin vaimoonsa ja lapseensa. George Jungia esittää Johnny Depp. Muissa tärkeissä rooleissa ovat mm. Penélope Cruz Jungin vaimona, Ray Liotta sekä Rachel Griffiths Georgen vanhempina ja Jordi Mollà Jungin rikolliskaverina Diego Delgadona.
Blow jäi ohjaaja Ted Demmen viimeiseksi varsinaiseksi elokuvaksi. Demmen menehtyminen on suuri harmi, sillä miehellä on ainakin tässä elokuvassa varsin persoonallinen ote. Näin rohkeata ja omaperäistä työtä on piristävää katsoa, koska valitettavan moni hyväkin elokuva ei tuo kerronnallisesti mitään uutta. Blow on erittäin persoonallisten ja jännien kamerakikkailujen juhlaa.
Pitää antaa kuvauksen ja ohjauksen lisäksi paljon kiitosta myös puvustajille sekä maskeeraajille. He tekevät elokuvassa myös erittäin hienon työn. Lisäksi suuren plussan ansaitsee musapuolen porukka. Leffa pursuaa monenlaista menevää rallia piristäen näin koko elokuvaa.
Näyttelijöstö on erinomainen. Varsinkin Ray Liotta tekee mahtavan roolisuorituksen George Jungin isukkina. Miehen uskottavuutta ei vie edes esiintyminen vanhana papparaisena. Jordi Mollàn roolisuoritus ketkuna Diegona on myöskin loistava. Rachel Griffiths tekee myöskin näyttelijänlahjoillansa varsin hyvän työn Jungin äitinä, mutta hahmon uskottavuus kärsii kovasti, kun hahmon pitäisi vanhentua. Griffithsiä ei vain kertakaikkiaan saada näyttämään vanhukselta. Muutenkaan hahmo ei äitinä vakuuta. Ihmekös tuo, kun näyttelijäksi on valittu Deppiä viisi vuotta nuorempi nainen. Griffiths kuitenkin yrittää parhaansa ja siitä pisteet hänelle. Penélope Cruz onnistuu hyvin vakuuttavasti ärsyttävän ämmän roolissa, mutta on silti elokuvan ehdottomasti heikoin lenkki. Kenties rooli olisi sopinut jollekin vallan toiselle. Sivuhenkilöistä kannattaa mainita Franka Potenten, Paul Reubensin, Cliff Curtisin ja Ethan Supleen vahvat roolit.
Elokuvan ehdoton helmi on kuitenkin Johnny Depp. Mies pureutuu jälleen rooliinsa erittäin hyvin ja tuntuu elävän George Jungin elämää joka solullansa. On myös hyvin mielenkiintoista seurata Deppin ulkoisen habituksen eri variaatioita pitkin elokuvaa. Ei sille mitään voi, että suorituksellaan Depp saa kaikki sympatiat hahmonsa puolelle. Upeasta tunteita herättävästä suorituksesta Depp saalistaa **** laakia.
Hyvin toteutetusta elokuvasta huolimatta, minua jäi vaivaamaan yksi tärkeä seikka: Mikä on elokuvan sanoma? Elokuva on rakennettu niin, että Jung saa kaikki sympatiat, ja kaltoinkohtelu saa epäoikeudenmukaisuuden tunteen leimahtamaan katsojassa. Pitäisi kuitenkin muistaa, että elokuva kertoo huumebisneksestä, joka ei missään olosuhteissa ole moraalisesti hyväksyttävää toimintaa. Elokuvassa ei ollenkaan muisteta millaista tuhoa huumeet ja huumebisnes voi aiheuttaa muille kuin kurjuuteen ajautuneelle huumekuriirille. Mitään moraalisaarnaa ei elokuvaan olisi pitänyt ujuttaa, vaan olisi pitänyt antaa herra Jungista ja kummaneista paha saa palkkansa -tyyppinen kuva. Mielestäni on moraalisesti väärin asettaa tämä rikollinen päähänpotkitun sankarin asemaan elokuvassa, mutta makunsa kullakin.
Blow on erittäin hyvä ja viihdyttävä elokuva, joka on ohjattu persoonallisella otteella. Ted Demmen ohjaustyö on kuin raikas tuulahdus muuten niin tunkkaisessa massassa. Elokuva on joka osa-alueelta taidokkaasti rakennettu. Näyttelijät onnistuvat kokonaisuutena hyvin, vaikka osassa hahmoista on pieniä uskottavuusongelmia. Tarinan moraalisesti ristiriitainen sanoma kuitenkin laskee pisteitä minun silmissäni. Lajityypin ystäville ja Depp-faneille George Jungin traaginen tarina maistuu varmasti, ja miksei muillekin.
nimimerkki: John Christopher Depp II
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2006
Katsottu: DVD
Arvostelija
John Christopher Depp II
Vieras
Aluksi täytyy sanoa, että olen pitkän aikaa ihannoinnut Johnny Deppin näyttelijätyötä ja että hän on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Blow hän tekee loistavan näyttelijäsuorituksen George Jungina, joka päättää lyödä rahoiksi ystävänsä Tunan kanssa marijuanan myynnillä Kaliforniassa. Tästä hänen uransa lähtee huikeaan nousuun ja hän nousee Kalifornian suurimmaksi huumeidenvälittäjäksi. Tietenkin mukaan tulevat myöskin poliisit ja Jung joutuukin vankilaan, mutta tämä oli oikeastaan hänelle onnenpotku, sillä siellä hän ystävystyy Diegoon (Jordi Molla), jonka kautta hän myöhemmin tapaa itse Pablo Escobarin, legendaarisen Kolumbian huumekartellipomon. Jung toimii hänen oikeana kätenään ja vastaa kokaiinin tuonnista USA:han 1970-luvulla.
Elokuva on kiehtova kuvaus huumebisneksen tuottoisasta luksuselämästä, mutta myös sen varjopuolista. Elokuva ei keskity saarnaamaan tyyliin "huumeet ovat pahoja" tai muuta. Se ei myöskään käsittele niinkään huumeiden fysiologisia vaikutuksia ihmiseen, vaan se kertoo enemmänkin huumeiden vaikutuksesta päähenkilön perhe-elämään ja ihmissuhteisiin. Jung menettää huumeille kaiken, mitä hän arvostaa. Jungin elämä katoaa savuna ilmaan.
Elokuvan toteutus on huippuluokkaa. Johnny Depp ja Jungin vaimoa esittävä Penelope Cruz tekevät loistavat roolisuoritukset. Käsikirjoitus ja ohjaus (Ted Demme) ovat myös laatutyötä, samoin kuvaus. Ohjaus ja kamerankäsittely on sen verran omaperäistä ja persoonallista, että olisi ollut kiva nähdä tuleeko siitä Demmen tavaramerkki. Valitettavasti kyseinen herra siirtyi pian elokuvan jälkeen tuonpuoleiseen. Elokuva sisältää paljon elokuvissa vähän käytettyjä kuvauskulmia ja kamerakikkailuja, joka tekee siitä persoonallisen ja massasta poikkeavan teoksen. Tosin elokuva käsikirjoituksensa puolestakin erillainen huume-elokuva.
Elokuva on kerronnaltaan monialainen. Aluksi se on hauska ja rempseä, keskivaiheilla dramaattinen ja nopeasti etenevä kertomus huumemaailmasta ja lopussa elokuva muuttuu surulliseksi ja jopa liikuttavaksi. Elokuvan eduksi on laskettava se, että se ei yritä valistaa mitään. Se käsittelee huumepomojen elämää sellaisena, kun se on varmasti ollutkin
Voin avoimesti suositella elokuvaa kaikille. Se ei todellakaan ole mikään väkivaltakuvaus, vaikka niin voisi aiheesta luulla. Se väkivalta on enemmänkin "ihmismielen sisäistä väkivaltaa". Elokuvassa kuvataan huumeiden haittoja ja menetystä monelta kantilta. Kokonaisuutena yksi parhaista näkemistäni elokuvista.
nimimerkki: Migelo
Pisteet:
Arvosteltu: 03.12.2004
Katsottu: DVD
Elokuvia rikollisista ja huumeista on pilvin pimein, eikä Ted Demmen ohjaama Blow tuo loppujen lopuksi paljonkaan uutta tai vallankumouksellista aiheeseen. Kyseessä on tositarinaan (Bruce Porterin kirjaan ’Blow: How A Small-Town Boy Made $100 Million with the Medellin Cocaine Cartel and Lost It All’) perustuva elämänkerta, joka kertoo nuoresta pojanklopista, joka päättää ottaa elämälleen uuden suunnan parempaan matkustamalla Kaliforniaan marihuanabisnekseen. Nopea ja helppo raha viehättää, ja usemman tapahtuman seurauksena Johnny Deppin tulkitsema George Jung ajautuu suuren luokan kokaiinibisnekseen sen aikojen pahimpien huumekartellipomojen kanssa.
Tarina alkaa vahvasti kertomalla George Jungin lapsuudesta ja vanhemmista, joka synnyttää yhden idean miksi jotkut päättävät aloittaa rikollisuuden oikukkaan polun; pelko siitä, että oma elämä ajautuu yhtä suuriin vaikeuksiin kuin vanhempienkin. Kalifornian rannoilla kuvatut kohtaukset ovat yhtä glamouria; aurinko paistaa, hiekka polttaa, tytöt ovat kauniiita, ja pilveä poltellaan kuin viimeistä päivää. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että tarina menettäisi kaikessa loistokkuudessaan uskottavuutensa, mutta Georgen ensimmäisen pidätyksen jälkeen sävy muuttuu täysin. Suhteet vankilassa syövyttävät Georgen mieleen idean järkyttävän suuresta rahasta, ja tässä korostuu ihmisen suurin heikkous: raha. Kokaiinin salakuljetuksen myötä riskit nousevat järjettömän suuriksi, mutta niin kauan kun bisnes kukoistaa ja miljoonat tulevat liukuhuhnalta, kaikki pelaa hyvin. Ainakin siihen asti, kunnes kaverit joihin olet vuosikausia uskoutunut puukottavatkin sinua selkään, kuvainnollisesti siis.
Blow ei tyydy ainoastaan selittelemään 70-luvun huumerikollisuudesta, vaan on myös hieno tarina miehestä, joka saa kaiken ja menettää kaiken. Elokuva on ennen kaikkea Johnny Deppin suurta juhlaa, ja miehen kylmä viileys ja tarkat eleet on vakuuttavaa seurattavaa. Muille hahmoille ei juuri suoda prime-timea, ja esimerkiksi kansikuvassa poseeraava Penelope Cruz tekee yllättävän pienehkön roolin Deppin kuumaverisenä (ja huomattavan kurvikkaana) vaimona. Laatunäyttelijä Ray Liotta vetää upean sivuroolin Deppin hiljaisena isänä, joka ei ikinä ole hyväksynyt poikansa tekosiaan, mutta rakastaa tätä kaikesta huolimatta.
Blowin loppu on suurta elokuvajuhlaa. Huumesekoilut jätetään sivualalle, ja päärooliin asetetaan perhearvot ja ne elämän huonommat ajat. George Jungin tytär tuo elokuvaan koskettavan kontrastin: Valheeseen, salailuun ja likaiseen peliin vuosikausia turvautunut isä vastaan tytär, joka on siveyden ja viattomuuden esikuva. On hyvinkin todennäköistä, ettei tilanne ollut oikeassa elämässä näin mustavalkoista, mutta elokuvan kannalta se toimii hyvin. Loppukohtauksissa oli jo aika herkkä fiilis.
Kokonaisuudessaan Blow oli erittäin hieno kokemus, joka ei yrittänyt ihannoida rikollisuutta eikä sortunut turhaan moralisoimiseen; se kertoi asian niin kuin se todellakin oli. Lopussa kiitos ei välttämättä aina seiso.
nimimerkki: SpaceCadet1
Pisteet:
Arvosteltu: 02.08.2004
Katsottu: DVD
Blow ei ollut se mitä odotin. Vauhdilla etenevä tarina harppoo huumediilerin tositarinan lapsesta vaariin sellaisella kyydillä ettei meinaa perässä pysyä. Perinteinen kamaa imeskelevien sekoilut on jätetty vähemmälle ja leffa keskittyy elämäntarinaan. Nousua ja laskua niin pilvessä kuin ilman.
Tositarinaan pohjautuvan leffan huumekunkkua George Jungia (vapautuu kiven sisältä vuonna 2015) esittää Johnny Depp. 60- ja 70-luvuille sijoittuva leffa kertoo kuinka pölykauppias käsitti väärin nuorten huumetyön ja työnsi jenkkiyliopistoihin nuorison riesaksi kamaa omaisuuksien arvosta. Deppin hienosti esittämä hahmo rimpuilee lähi- ja viranomaisten kurimuksessa, löytäen lopulta itsensä lopullisesti vanhenemassa vankilassa.
Deppin osavalinnat ovat olleet pitkin uraa särmikkäitä. Ukko on tehnyt riskivalintoja, jolle on mielestäni nostettava hattua. Mukana on floppeja, mutta ei niitä Syltty Stallonen tapaisia epätoivoisen yritelmiä nousta takaisin halutuksi näyttelijäksi.
Blow herättää ristiriitaisia ajatuksia. Katsojana automaattisesti asettuu päähenkilön puolelle vaikka mitään syytä ei olisikaan. Lisäksi aikaisemmin mainittu harppominen ajassa aiheutta odotusta että tilanne rauhottuisi hetkeksi. Mutta ei. George Jungin elämästä on poimittu leffaan pätkät joissa joku tilanne kääntää hörhön elämän päälaelleen.
Kaiken kaikkiaan Blow yllätyksineen on katsomisen arvoinen leffa. Ohjaaja Ted Demme osoitti tyylitajua omaperäisilläkin valinnoilla, mutta valitettavasti emme pääse näkemään olisiko niistä kehkeytynyt Demmen tavaramerkki. Mies siirtyi vast’ikään manan majoille.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.02.2002
Katsottu: DVD
Tositapahtumiin pohjautuva kertomus pikkukaupungin pojasta George Jungista (Johnny Depp), joka ei halua olla köyhä ja kipeä. Heppu joutuu elämään lapsuudessaan vyö tiukalla ja kuuntelemaan rahaa naineen itsekeskeisen äitinsä kitinöitä elintason puuttumisesta. George on isän poika.
George muuttaa kaverinsa kanssa Kaliforniaan ja nämä päättää ryhtyä yksityisyrittäjäksi ammattiin joka ei vaatisi hikoilua ja känsät kädissä voisi myös välttää. Kaveruksista tulee huumemoguleita, jotka lennättävät ruohoa jenkkilään surffareiden ja muidenkin iloksi. Myöhemmin siirrytään tuomaan kovempia aineita ja rahaa virtaa kuin vettä Niagaran putouksista.
Leffa keskittyy kuvaamaan huumebusineksen tuomaa luksuselämää. Negatiiviset puolet tulevat kumppaneiden kavalluksista ja takinkäännöistä. Leffassa ei paneuduta ollenkaan käyttäjien ongelmiin eikä mahdollisesti sitä seuraavaan rikollisuuteen. Georgen tarinassakin riittää ihmettelyä.
On oikeastaan hyvä homma, että pläjäys ei yritä valistaa mitään. Asiat pyritään näyttämään niinkuin ne luultavimmin ovat todellisuudessa olleet. Georgen elämä on välillä kuin arabisheikillä, mutta yhtäkkiä istutaankin linnassa ja kaikki on riistetty taas pois. Johnny Depp istuu rooliinsa yllättävän hyvin. Tomppa Cruisen uusi rakas Penélope Cruz tuntuu olevan aika sähäkkä pimu ja tämä pistääkin ihan hyvän roolin kolumbialaisena vaimona.
Tuskin monikaan tätä huonona leffana voi pitää.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.12.2001
Katsottu: VHS
