Aluksi täytyy sanoa, että olen pitkän aikaa ihannoinnut Johnny Deppin näyttelijätyötä ja että hän on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Blow hän tekee loistavan näyttelijäsuorituksen George Jungina, joka päättää lyödä rahoiksi ystävänsä Tunan kanssa marijuanan myynnillä Kaliforniassa. Tästä hänen uransa lähtee huikeaan nousuun ja hän nousee Kalifornian suurimmaksi huumeidenvälittäjäksi. Tietenkin mukaan tulevat myöskin poliisit ja Jung joutuukin vankilaan, mutta tämä oli oikeastaan hänelle onnenpotku, sillä siellä hän ystävystyy Diegoon (Jordi Molla), jonka kautta hän myöhemmin tapaa itse Pablo Escobarin, legendaarisen Kolumbian huumekartellipomon. Jung toimii hänen oikeana kätenään ja vastaa kokaiinin tuonnista USA:han 1970-luvulla.
Elokuva on kiehtova kuvaus huumebisneksen tuottoisasta luksuselämästä, mutta myös sen varjopuolista. Elokuva ei keskity saarnaamaan tyyliin ”huumeet ovat pahoja” tai muuta. Se ei myöskään käsittele niinkään huumeiden fysiologisia vaikutuksia ihmiseen, vaan se kertoo enemmänkin huumeiden vaikutuksesta päähenkilön perhe-elämään ja ihmissuhteisiin. Jung menettää huumeille kaiken, mitä hän arvostaa. Jungin elämä katoaa savuna ilmaan.
Elokuvan toteutus on huippuluokkaa. Johnny Depp ja Jungin vaimoa esittävä Penelope Cruz tekevät loistavat roolisuoritukset. Käsikirjoitus ja ohjaus (Ted Demme) ovat myös laatutyötä, samoin kuvaus. Ohjaus ja kamerankäsittely on sen verran omaperäistä ja persoonallista, että olisi ollut kiva nähdä tuleeko siitä Demmen tavaramerkki. Valitettavasti kyseinen herra siirtyi pian elokuvan jälkeen tuonpuoleiseen. Elokuva sisältää paljon elokuvissa vähän käytettyjä kuvauskulmia ja kamerakikkailuja, joka tekee siitä persoonallisen ja massasta poikkeavan teoksen. Tosin elokuva käsikirjoituksensa puolestakin erillainen huume-elokuva.
Elokuva on kerronnaltaan monialainen. Aluksi se on hauska ja rempseä, keskivaiheilla dramaattinen ja nopeasti etenevä kertomus huumemaailmasta ja lopussa elokuva muuttuu surulliseksi ja jopa liikuttavaksi. Elokuvan eduksi on laskettava se, että se ei yritä valistaa mitään. Se käsittelee huumepomojen elämää sellaisena, kun se on varmasti ollutkin
Voin avoimesti suositella elokuvaa kaikille. Se ei todellakaan ole mikään väkivaltakuvaus, vaikka niin voisi aiheesta luulla. Se väkivalta on enemmänkin ”ihmismielen sisäistä väkivaltaa”. Elokuvassa kuvataan huumeiden haittoja ja menetystä monelta kantilta. Kokonaisuutena yksi parhaista näkemistäni elokuvista.
nimimerkki: Migelo
