Blow kuulostaa monen korvaan räjähtävämmältä sanalta kuin mitä se onkaan. Räjähtävää actioniako on luvassa, paljon CGI:tä kuvassa? Ehei. Moni yllättyy huomatessaan joutuneensa keskelle reilun kahden tunnin mittaista draamaa ja huumekauppojen sekaan hukkuneen ihmisyyden kuvausta.
Blow on kuitenkin mitä mainioin leffa. Sen voima on siinä miten katsoja päästetään seuraamaan läheltä Johnny Deppin upeasti tulkitseman Jungin elämän ala- ja ylämäkiä. Homma etenee hitaasti lapsuusvuosiin kurkottaen ja matka taittuu kronologisesti. Korkealta pudotaan alas kovaa ja kipeästi. Ja ylös voidaan kiivetä uudestaankin, uutta pudotusta jo peläten. Kuin sähkärit jo kerran aidasta saanut eläin hiipisi uudelleen varovaisena, mutta pelottavan luottavaisena, aitansa luo… Enhän voi enää uudelleen tehdä samoja virheitä?
Perinteiseen Holly-kerrontaan (Kaikki on hyvin, hymyilläänkös joo? -> Pahuus ilmestyy, kaikki on perseelleen, parransänki juovan sankarin poskella -> Taistellaan hyvyys voittajaksi, unohdetaan kaikki tuska, kasvetaan Sankareiksi) verrattuna nähty vuoristorata on elämänmakuisempaa. Normijäppiselle kaukaisen tuntuisesta ympäristöstä huolimatta aidompaa.
Ja miksei olisi? Kyseessä on nimittäin tositapahtumiin perustuva leffa, ja vaikka todennäköisesti mukana on paljon elokuvamaailman vaativia draamankeinoja, niin kaikki toimii. George Jung on samanaikaisesti elokuvan rikas sankari, mutta myös myötähäpeää aiheuttava ja elämänarvot hukannut paskapää. Monikasvoinen ja inhimillinen olento virheineen kaikkineen.
Penélope Cruzin läsnäolo ei vakuuta samalla lailla kuin etelän temperamenttia puhkuvien huumehemmojen. Jotenkin hyvä suoritus tuntuu vain täytepalalta kaikessa loistokkuudessa. Vastaavasti Paul Reubensin ja Ray Liottan roolityöt upposivat syvälle tajuntaan kaikessa ristiriitaisessa hienoudessaan.
Siinä valossa miten Blow huumeiden maailmaa kuvaa ja maalaa kuitenkin pintakiillon taakse marijuanatäyteisen helvetin, on surullista, että ohjaaja Ted Demme menehtyi itse reilun vuoden päästä ensi-illasta ja alle nelikymppisenä kokaiinin aiheuttamaan sydänkohtaukseen (joskaan syyn määritteleminen ei liene kaikkein helpointa hommaa…). Kokonaisuutena Blow viihdyttää koko kestonsa ajan ja kertoo sen kummemmin saarnaamatta, että raha pyörittää, jos ei kaikkea, niin paljoa, ja väärien reittien hinnat ovat kovat. Meksikon tunkkainen kuumuus istuu huumehelvetin kuvailun kylkeen paremmin kuin hyvin.
