Bad Taste (1987)

Bad Taste on kuin norjalaisen hätäpaska: naurettavan huonolaatuinen, jonka vääntämiseen on käytetty huoletonta mieltä, oikeaa asennetta ja verratonta kieli poskella – tyylittelyä.

Kylläpä jälkeenpäin saa ihmetellä, että alku-uraansa yliampuvilla splattereilla ja gore-teoksilla kehitellyt, uusiseelantilainen ohjaaja Peter Jackson loi myöhemmin aimo kasan Oscareita napanneen Taru sormusten herrasta – trilogian ja vielä visuaalisesti näyttävän uudelleenfilmatisoinnin King Kongista. Turha nokan koputtaminen sikseen, mutta sen verran räävitöntä meininkiä tarjoilee Jackson-herran esikoisteos Bad Taste (1987), joka nimensä mukaisesti edustaa niin huonoa makua, että John Watersin Pink Flamingos (1972) keikkuu jo kulinaristien ruokavinkkioppaiden kärkijoukoissa. Kengännauhabudjetilla (päätä huimaavat 11 000 dollaria), 16-millisellä vieterivetoisella kameralla kuvattu ja Ö-luokan näyttelijöillä miehitetty perseily tarjoaa aimo liudan oksettavuuksia ja enemmän sisälmyksiä, kuin Keskisen ruokakaupan lihatiski.

Heppoinen, kuivalta sisäpiirin vitsiltä kuulostava juoni kertoo makaaberin tarinan uusiseelantilaisesta pikkukylästä, johon verenhimoiset (pikemminkin lihanhimoiset) ulkoavaruuden alienit hyökkäävät siinä toivossa, että saisivat omalle ns. ”mäkkäri-ketjulleen” uuden vetonaulan: ihmislihan. Kun epätoivoinen pikkukylä on pistetty Big Maceiksi, hallitus kutsuu apuun varsinaisen kansalliskaartien kaartin: AIDS:n (Astro Investigation and Defense Service) eli tuttavallisemmin Pojat. Tämä, varsinaisista Rambo-miehistä koostuva yksikkö sisältää neljä testosteronikimppua tyylikkäin kasarikampauksin varustettuina. Aseina toimivat mm. sinko, moottorisaha ja rynnäkkökiväärit. Sitten sitä ollaankin täysmittaisessa sodassa paksupakaraisia alieneita vastaan veri roiskuen ja sisälmykset pursuten aivon kappaleita myöten.

No joo, ensimmäiseksi sanottakoon, ettei Bad Tastea kannata ottaa liian vakavamielisesti. Eihän tätä verratonta, tahatonta räkänaurua aiheuttavaa veripelleilyä voi kukaan vakavamielisesti suositella nirppanokkaisille elitisteille tai kenellekään huumorintajuttomalle kyynikolle. Jackson on alustavasti ja täysin tietoisesti pessyt järjellisyydellä lattioita ja todennut, että Bad Taste on periaatteessa kaveriporukoiden sisäpiirin vitsi, yhdistettynä kielletyillä tabuilla ja tuhmilla fantasioilla. Eli juuri sitä kiellettyä ja mystistä, mistä kokeilunhaluiset teinipojat fantasioivat. Vaikka budjetti ei todellakaan ole enempää kuin keskiverron sedan-auton hintaluokkaa, Jackson on saanut kiitettävältä näyttävän kokonaisuuden käyttämällä omaperäisiä kuvaustekniikoita ja kuvakulmia, sekä naurettavan alaluokkaisia tehosteita, jotka kuitenkin kankaalla näyttävät mallikkailta. Tekihän Jackson mm. aivomössön raa’asta kananlihasta ja verenä käytettiin tomaattipyreen ja ketsuppiliemen sekoitusta, sekä tummanpunaiseksi värjättyä vettä.

Bad Taste korvaa monet puutteensa, kuten kehnon näyttelyn, epäkohtia pursuavan juonensa ja aukollisen tarinankerronnan reippaalla yrittämisellä ja selvillä yliampumisilla. Eihän tätä vakavaksi tarkoitettukaan, joten miksi ajatella vakavasti. Neljä pääosanäyttelijää: Terry Potter, Pete O’Herne, Jackson ja Mike Minett eivät ala-arvoisilla dramatisoinneillaan ja onnettomilla one-linereillaan ole todellakaan A-luokan näyttelijäkaartia, mutta asenteenpuutteesta heitä ei voi syyttää. Räiskintää, räjähdyksiä ja erittäin mielikuvituksellisen sadistisia tappoja pursuavasta splatter-klassikosta muodostui aikanaan pienimuotoinen kulttiteos genressään. Erosihan se muista samankaltaisuuksista mm. sillä, että kaiken epätoivoisesti luodun vakavahenkisyyden korvaa päätön, sysimustan ronski huumori. Katsoja huutaa armotonta räkänaurua, kun alien toisensa jälkeen kuolee mitä hulluimalla mahdollisella tavalla ja kun yksi AIDS-mies joutuu pistämään kirjaimellisesti aivonystyränsä koetukselle, on päivän parhaimmat naurut taattu.

Loppujen lopuksi sanottakoon, että Bad Taste tekee sen, mitä muut välttelevät. Se härnää, naurattaa ja ällöttää katsojaa, lyö kaiken vähänkään vakavan totaaliseksi perseilyksi ja potkii armottomasti alien-persettä kieli-poskella roikkuen. Katsomisen jälkeen saakin sitten miettiä, milloin uskaltaa ostaa seuraavan kerran broilerinkylkeä lihatiskiltä…

E-Mies
Tykittäjä, 49 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.05.2009
Katsottu: Kotona

Peter Jacksonin varhaisimmat elokuvat pitää katsoa pari kertaa.

Juoni lyhykäisyydessään, paljoa pitemmin sitä ei voi kertoa: Uudessa-Seelannissa sijaitseva 75 asukkaan kyläpahanen Kaihoro ammottaa tyhjillään, sillä ulkoavaruuden hörhöt ovat tulleet hakemaan itselleen hampurilaisen täytettä. Onneksi on AIDS - Astro Investigation & Defence Service, josta asiaa lähetetään selvittämään Pojat, neljän ankaran alieninlahtaajan armeija.

Ensinnäkin, on vaikea kuvitella, että jotkut myöntävät tämän kauhuksi. Elokuva ei ole missään kohtaa millään lailla pelottava. Splatter/komedia mieltyy taasen elokuvalle mainiosti. Sen verran veri-ja muiden sisälmysroiskeiden, sekä huumorin täyttämä tämä pätkä on. Toisekseen, on vielä vaikeampi kuvitella, että sama ohjaaja on myöhemmin väsännyt Taru Sormusten Herrasta -trilogian. No, joskus vanhat konstit ovat kuitenkin parempia kuin säkillinen uusia.

Entäpä elokuvan näyttelijät? Peter Jackson tuo tuplaroolinsa mukana parhaan esityksen elokuvaan kuolemattomana nörttinä Derekinä, sekä muille päivällisen oksentavana alien-Robertina. Muuten juurikaan mahtavaa näyttelytyön osaamista vaativia kohtia ei leffassa ole. Siksi kai muutkin näyttelijät suoriutuvat hommastaan tyydyttävästi lähes pelkällä olemuksellaan. Erityisesti ottaen vielä huomioon, ettei näyttelijän ura suurimmalla osalla ollutkaan Bad Tastea pitempi. Ehkä itse osoittaisin kuitenkin hieman enemmän järkytystä kuin vain tokaisemalla: "That was my car!" ja unohtamalla koko asian, jos autoni tuhoutuisi kaverin toimesta.
Elokuva ei tarjonnut ensimmäisellä kerralla ihan sellaista viihdykettä, mitä odotin. Juju onkin siinä, että Peter Jacksonin varhaisimmat elokuvat pitää katsoa pari kertaa, ennen kuin niistä pystyy pitämään. Tämä tuli ilmi myös Meet the Feeblesien kohdalla. Nykyään saan nauraa itseni läkähdyksiin, vaikka näin outoa ja sairasta huumoria onkin tarjottimella. Ainakin räjähtävä lammas on varmasti tuonut allekirjoittaneelle parhaat hörötykset loppumaisillaan olevan vuoden aikana.
Yksi elokuvan klassikko-statuksen tekijöitä on ehdottomasti musiikki. Hieman hankalasti luokiteltavat, pyssynpaukkeiselle 80-luvun hömppä-actionille oivalliset rock-väsäykset ovat hienompaa kuunneltavaa kuin monetkaan isojen ja maineikkaiden orkesterien tekemät sävellykset, vaikka en pääasiassa tällaista musiikkia hirveästi fanita. Myös hyvänä lopetusbiisinä toimiva Mike Minettin (elokuvan Frank), ja The Remnantsien Bad Taste sai istumaan lopputekstienkin ajan paikallaan.

Keille tätä nykyisen suurnimen kaveriporukalla väännettyä ensimmäistä pätkää voisi suositella? Varmastikin sellaisille, jotka arvostavat hyvää, järjetöntä roskaviihdettä, eivätkä häiriinny pienistä pienen budjetin vaatimista epäkohdista. Suositan myös jättämään aivot vaikkapa hyllylle (mikäli ovat turvassa Robertin lusikalta!), sekä popcornit sinne kulhoon, mikäli ei ole varma, omaako tarpeeksi hyvän ruokahalun.

nimimerkki: Lore

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 17.12.2006
Katsottu: DVD

Hölmöllä tavalla hauskaa huumoria, runsaasti sarjakuvamaista väkivaltaa ja avaruusolioita.

Peter Jacksonin ohjaama Bad Taste on kulttiklassikoiden klassikko. Bad Taste edustaa kaikkea sitä mitä tämän genren fanit elokuvalta haluavat. Löytyy hölmöllä tavalla hauskaa huumoria, runsaasti sarjakuvamaista väkivaltaa ja avaruusolioita.

Bad Taste on arvosteltu niin usein, että on vaikea keksiä mitään uutta, mutta yritetään nyt kuitenkin. Elokuva sijoittuu pieneen Kaihoron kaupunkiin, jonka asukkaat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Paikalle lähetetään hallituksen "pojat", jotka saavat heti selville mistä kiikastaa: avaruuden paskiaiset! Kaikki menee kohtuullisen hyvin (jos ei oteta huomioon paria ruumista), kunnes paikalle eksyy huono-onninen avustustenkerääjä. Kerääjä joutuu alienien vangiksi ja niin "pojilla" on taas hommia.

Alunperin Bad Tasten piti olla vain kymmenen minuutin lyhytelokuva, mutta Jackson keksi koko ajan uusia ideoita ja niin lopulta neljän vuoden jälkeen hänellä oli valmiina puolitoistatuntinen Bad Taste. Bad Tasteen liittyy eräs hassu seikka sensuurin ajalta. 1980-luvun lopussa oli se pahamaineinen sensuuri, joka kuitenkin päästi Bad Tasten läpi ja vielä leikkaamattomana! Ja nyt puhutaan sensuurista, joka ei ole tietääkseni päästänyt vieläkään Child's Playn kaltaista jännäriä läpi. Järjetöntä. Joka tapauksessa, jos olet roskagenren ystävä/fani niin sinun kuuluu omistaa Bad Taste. Jos et omista niin saisit luvan mennä nurkkaan häpemään. Hyi! Teille taas jotka omistatte Bad Tasten sanon kolme sanaa: Helvetin hyvä homma!

nimimerkki: Daniel Baldwin

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2005
Katsottu: DVD

Erittäin nautittava elokuva joka ei sovellu tosikoille. Hyvän maun alapuolella ollaan ja pysytään.

Erään ulkoavaruuden pikaruokaketjun edustajat laskeutuvat pieneen Uusseelantilaiskylään ja tappavat kaikki sen asukkaat, tarkoituksenaan viedä ihmisten lihat planeetalleen Homo Sapiens-Burgerin täytteeksi. Tällä kuulemma lyötäisiin kilpaileva pikaruokaketju laudalta hetkessä. Onneksi on kuitenkin hämärä agenttijärjestö AIDS joka lähettää neljä miestä tekemään lopun avaruusolioiden aikeista.

Peter "Lord of the Rings" Jackson teki esikoiselokuvaansa hulvattoman kässärin, ohjasi sen energisesti ja teki loistavan roolin Derekkinä. Muutkin näyttelijät ovat yllättävän hyviä (tai ehkä niin sairaan huonoja että juuri siksi hyviä, mene ja tiedä)ottaen huomioon että kyseessä on lähes indieleffa. Jaa genrestä? No vaikka DVD:n takakannessa sanotaan että Bad Taste olisi kauhua, niin sitä se ei tosiaan ole. Se ei selvästi edes yritä olla pelottava, joten sen luokitteleminen kauhuksi olisi rikos sen tekijöitä kohtaan. Se on splatteria. Mutta hei, onhan splatterkin yksi kauhun osio? Mutta kuitenkin. Itse miellän splatterit enemmänkin komedioiksi. Sillä niiden ei kuulu pelottaa vaan naurattaa. Vai mitä pidät lampaan ampumisesta singolla? Tai siitä että nörtti putoaa kalliolta, vetää päänsä ympärille vyön estääkseen aivojen ulos pursuamisen, tarttuu sitten moottorisahaan ja ryntää avaruushörhöjen kimppuun?

Bad Taste on tehty pilke silmäkulmassa, ja kuten nimikin sanoo, se on täynnä huonoa makua, joka idioottimaisuudessaan muuttuu neroudeksi. Erittäin nautittava elokuva jota suosittelen kaikille paitsi tosikoille.

PS: Vanhemmat, jos alle 15 vuotiaat lapsenne haluavat katsoa leffan, miettikää hetki. Bad Tastessa lentää verta ja aivomassaa, mutta vastapainoksi on huumoria. En anna minkäänlaista mielipidettä, sillä sopivuus riippuu täysin henkilöstä.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.12.2003
Katsottu: DVD

Raaka kana korvasi aivot tässä elokuvassa ja sitä kyllä tarvittiin paljon.

Tämä Peter Jacksonin ensimmäinen työ elokuva-alalla on kohonnut jo kultiksi splatter-harrastajien keskuudessa ja miksei kaikkialla muuallakin jaksaa edelleen hämmästyttää. Vaikka kamera oli 16mm niin rakeisuutta ei ole edes huomattavissa ja jos kamera ehkä pikkuisen heiluu niin siitä ei kannata suuttua, pitää muistaa että tämä oli ensikertalaisten aika hel**tin hyvää työtä. Kuvanlaatu on aivan mahtava.

Erikoistehosteet jotka oli tehty kengännauha-luokan suuruisella budjetilla ovat kammottavan todellisia sekä hulvattomia. Vaikea uskoa että raaka kana korvasi aivot tässä elokuvassa ja sitä kyllä tarvittiin paljon.

Ja juoni meni näin: Avaruusoliot ovat vallanneet Uuden Seelannin rannikolla sijaitseva pikkukaupungin ja tuntuu että kaikki ihmiset ovat hävinneet jonnekkin. AIDS-niminen FBI:n pikkuserkku lähettää "Pojat" eli Derekin, Barryn, Ozzyn ja Frankin tekemään näistä avaruusolioista selvää jotka ovat Derekin kuvauksen mukaan: "Kuin ruuvit löysällä oleva maalaisjuntti." Nämä oliot rahtaavat ihmislihaa intergalaktiseen McDonaldsiin hampurilaisten täytteeksi, mutta Pojat ovat täällä ja he aikovat turvata maapallon. Välillä Derekin kallo toki halkeaa ja loput pojat joutuvat pelastamaan "ovelta ovelle"-myyjän joka on väärä mies, väärässä paikassa, väärään aikaan. On ihmeellistä miten paljon on saatu aikaan vaikka lähtökohdat olivat huonot.

Ei tarvitse ihmetellä miksi tämä elokuva oli läpimurto Peter Jacksonille Hollywoodissa. Vaikka kuvaus kesti 3 vuotta niin silti elokuva oli menestys ja sitten ruvettiin miettimään ikärajoja. Mikä olisi hyvä näin raa`alle elokuvalle. Suomi sentään ei laittanut K-18 vaan tämä K-15 on ihan hyvä, jos minulta kysyy. DVD:n extrat eivät ole kovin kummoiset: Peter Jacksonin biografiaa ja animoidut valikot jos sitä extrana voi pitää. Siis jos pidät sinkoa käytännöllisenä aseena lammasta vastaan... Tämä on sinun elokuvasi. "THE BASTARDS HAVE LANDED!"

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 11.12.2002
Katsottu: DVD

Huumoria riittää, tunnelma on korkealla ja splatter-efektit ovat erittäin roiskuvia.

Tällaisesta elokuvasta jokainen elokuvaohjaaja unelmoi. Se on hauska, innostuneesti tehty, kantaa loppuun asti ja kulttimaineessa.

Peter Jacksonin esikoiselokuva ei todellakaan ole mikään elokuvataiteen helmi, mutta viihteellinen arvo on suunnaton.

Ulkoavaruuden psykopaatit, joiden kotiplaneetta on varmaan myös Charlie Mansonin kotiplaneetta, saapuvat pieneen Kaihoron pikkukaupunkiin ja teurastavat asukit. Ennen kuin ne etenevät isompiin kaupunkeihin, kuten Wellingtoniin tai Aucklandiin, mikä ei olisi paha tappio, ne on pysäytettävä. Hätiin hälytetääm Astro Intelligence Defence Service, joka osaa työnsä synkronoiduin kelloin.

Huumoria riittää, tunnelma on korkealla ja splatter-efektit ovat erittäin roiskuvia. Näyttelijät tekevät täydellisestä amatöörimäisyydestä huolimatta pätevää työtä ja erityisesti Jacksonin itsensä esittämä Derek on hauska tyyppi. Leikkauksellisena erikoisuutena sanottakoon, että ohjaaja potkaisee itsensä alas jyrkänteeltä.

Mestariteos viihteenä ja selkeä osoitus Peter Jacksonin taidoista ohjaajana ja käsikirjoittajana. "The bastards have landed! " toteaa AIDS-jäsen Ozzy ja käyttää Magnumia poistamaan avaruuden lahopäitä.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 562 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 26.05.2004
Katsottu: VHS