Austin Powers ja kultamuna (2002)
- Alkuperäinen nimi:
- Austin Powers in Goldmember
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Jay Roach
- Käsikirjoittajat:
- Michael McCullers, Mike Myers
- Pääosissa:
- Beyoncé Knowles, Michael Caine, Mike Myers, Seth Green, Verne Troyer
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 95 min
- Genret:
- Komedia
- Elokuvasarja:
- Austin Powers: Kumma Jätkä, Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua, Austin Powers ja kultamuna
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (300):
Oma pikatuomio
Kolmas Austin Powers on ilmestynyt. Kaksimielisestä nimestäänkin sen tunnistaa aidoksi Powersiksi. Elokuva alkaa monilla hienoilla cameo-rooleilla, esim. Steven Spielbergin ja Britney Spearsin toimesta. Heti tähän alkuun on sanottava, että Mike Myers on ilmiömäinen näyttelijä. Tällä kertaa herran hahmolistaan kuuluu Austin Powers, Tohtori Paha, Läskipaska ja Kultamuna. Austinin isäksi on hommattu Michael Caine. Caine suoriutuu roolistaan hyvin, muttei välttämättä ole paras mies tähän hommaan. Mini-Minän rooli on kasvanut edellisestä elokuvasta ja on entistä hauskempi. Beyonce Knowles Vosu Kleopatrana on hyvä valinta, mutta jää jälkeen edellisten elokuvien naisista.
Elokuvaan on tungettu vähemmän kaksimielistä huumoria ja se keskittyykin enemmän Austinin ja hänen isänsä suhteeseen. Huumori koostuu pääosin kaksimielisistä nimistä kuten Fook Mi ja Fook Yu. Eräs elokuvan parhaista vitseistä tapahtuu Austinin ollessa Roboton puheilla ja englannin kielisistä tekstityksistä syntyy Austinin silmissä hyvinkin rivoja lauseita. Mielestäni tämä on huono linja, koska jenkit eivät taida välittää pätkän vertaa kuinka vaikeaa nämä vitsit ovat kääntää. Ne menettävät heti humoristisen puolensa ja tuntuvat väkisin väännetyiltä. Rasismiakin löytyy, koska elokuva nauraa hollantilaisten kustannuksella. Lopun perusteella tälle ei toivottavasti käydä enää vääntämään jatko-osaa, vaan jätetään Austin Powers lepäämään yhtenä historian hauskimmista komedioista.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.08.2008
Katsottu: Kotona
Nykyisen komedian sanotaan olevan varsin huonossa jamassa, ja usea komedia on osoittanutkin genren uiskentelevan murheen alhossa. Austin Powers sen sijaan jaksaa porskuttaa vuodesta toiseen komedialeffojen kärkikastissa. James Bond-parodioinnista löydetään edelleen aiheita toimiviin vitseihin, ja muutkin leffat saavat tuntea nahoissaan Mike Myersin piikittelyn (esim. Uhrilampaat-kohtaus on mitä veikein).
Jo intro saa vedet valumaan silmistä, kun nimekäs vierailijakaarti (Tom Cruise, Gwyneth Paltrow, Kevin Spacey, Danny DeVito, Britney Spears) velmuilee toimintakliseille ja Austin Powersille itselleen. Meno jatkuu siitä yhtä mukavana, alapäävertauksia tulvien. Kaksoset Fook Mi ja Fook Yu jatkavat kaksimielisten nimien jo tutuksi tullutta sarjaa ja Austinin mojo vetää naisia puoleensa. Kertakaikkisen taidokasta huumorilla taiteilua.
Ehkä aihe on hiukan jo kulumassa loppuun, sillä Fat Bastard- ja luomivitsit eivät ole kaikkein riemukkaimpia, mutta pari suvantokohtaa eivät haittaa. Ne kyllä korvataan isoilla nauruilla ja vaikkapa Mini Austiniksi muuttuneella Mini Me:llä. Tai kakkososasta tutulla elinsynonyymileikittelyllä, jossa mukana mm. Ozzy Osbourne perheineen. Taidokkaasti aiempien osien taso säilyy ja jopa paranee, mutta nelosta ei ehkä kannata enää käydä odottamaan.
Popstara Beyoncé Knowles ei hirveästi säväytä roolissaan, muttei ole huonokaan seksimäisenä Vosu Kleopatrana. Ja eihän Bond-tyttöjen ikinä pidä pääosaan noustakaan, sen hoitaa itse pääagentti, tässä parodiassa siis huonohampainen Austin Powers eli Mike Myers. Myers vetäisee tutusti useamman roolin, tohtori Evilin ollessa se hauskin. Nyt mukaan sotketaan perhetaustojakin hellyttävästi.
En voi sille mitään, mutta tämä Myersin huumori jaksaa naurattaa kerta toisen jälkeen, enkä voi olla antamatta pisteitä tälle ehdottomasti komedian kärkiosastossa luuraavalle teokselle. Jos hölmöt (mutta tyylikkäät, heh) alapäävertaukset ja väännetty tilannekomiikka maittavat, viisi tähteä ei ole kaukana. Voin suositella tätä komediahelmeä kaikille muille paitsi hollantilaisille. Sen verran hollantilaisvitsejä leffassa murjotaan.
PS. DVD:ltä löytyy mukavia bonuksia kuten mm. 15 poistettua kohtausta kommentein, juttua erikoisefekteistä, musavideoita ja Myersin sekä ohjaaja Jay Roachin kommenttiraidat jne.
Pisteet:
Arvosteltu: 14.04.2004
Katsottu: DVD
Austin Powers jyrää jälleen sarjan kolmannessa osassa. Mukana ovat kaikki aiemmista elokuvista tutut hahmot ja muutama uusi kuten pääpahis Kultamuna. Aivan, Powersin maailman tuntien ei tarvitse olla kovinkaan vilkas mielikuvitus päätelläkseen mistä pääpahis nimensä on saanut.
Mike Myersin multiroolien lisäksi mukaan on ympätty komea cameo-roolisarja, joka nähdään heti pläjäyksen vauhdikkaassa aloituksessa. Katsojat saavat riemukseen nähdä mm. Britney Spearsin pään räjähtävän. Vähän "oikeammissa" rooleissa sitten nähdään Michael Caine ja Destiny's Childista tutummaksi tullut kiekuja Beyoncé Knowles. Beyoncén tehtävänä on toimia suoraan 70-luvun blaxploitation-inkarnaationa ja koristeena. Cainen mukana olo on oikeastaan suhteellisen puisevaa touhua. Ehkä vakavammankin näyttelijän pitää välillä päästä irrottelemaan.
Taas on maailma pelastettava ja Dr Evil valloillaan. Jälleen hypätään aikakoneeseen ja käväistään niinkin muinaisella ajanjaksolla kuin 70-luvulla. Puitteet ovat ehkä komenta mitä sarjassa on nähty. Ongelma vain oikeastaan on, että ympärille kehitellyllä Bond-juonella ja puitteilla ei todellakaan ole mitään uutta annettavaa katsojille. Ne oikeastaan maistuvatkin aika-ajoin katseltaessa jopa väkinäisen oloiselta pakkopullalta erilaisten pikkutörkeyksiä sisältävien vitsien johdattelijana. Joten tästä jo voikin päätellä onko kyseisen leffan ystävä vai ei. Pahimmassa tapauksessa Kultamunan seuraaminen voi olla todella tylsää touhua sen varsinaisen sisällönpuutteen vuoksi.
Jälleen täytyy todeta kuinka oikeastaa Austin Powers menettää paljon käännöksiensä johdosta. Elokuvan dialogi lähes poikkeuksetta perustuu pikkutuhmaan nokkeluuksiin ja sanaleikkeihin, joita on lähes mahdotonta suomentaa tai sitten niiden käännökset vaan tuntuvat huomattavasti kökömmiltä kuin alkuperäisessä asussaan. No kokonaisuutena elokuva kaikkine alapäänokkeluuksineen ei kuitenkaan onnistu nousemaan keskivertokomediaa ylemmäksi, mikä on sinänsä harmillinen juttu...
Kultamuna on tasan samanlainen Austin Powers, kuin edeltäjänsäkin. Jos sen huumorista ja maailmasta pitää, niin se toimii takuuvarmasti myös tälläkin kertaa. Parhaimmat naurahdukset saadaan, mistäs muustakaan kuin, pissa- ja pieruosastolta. On se vaan ihmeellistä kuinka ehtymätön huumorinlähde kyseinen osasto taas todistettavasti osoittaa olevansa.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.03.2003
Katsottu: DVD
International Man of Mystery on jälleen vauhdissa ja taas saadaan melkoinen ralli päälle. Pläjäys on sekoitus alapäähuumoria, sanakikkailua ja vanhan ajan Hollywoodmusikaalia.
Vanhat tutut hahmot ovat kehissä ja Myers vetää yhden extrahahmon hiastaan, Goldmemberin. Hölmöä akshenttia vääntävä Goldmember jää Powersin, Dr. Evilin ja Fat Bastardin jalkoihin auttamattomasti. Mini-me on vieläkin hauskempi tapaus kuin aikaisemmin. Michael Caine on ihan ok Austinin isänä, mutta ei säväytä ihmeemmin.
Homma alkaa pikkuhiljaa yskimään ainakin näin katsojan vinkkelistä. Goldmember ei ole sen parempi tai huonompi leffa kuin aikaisemmatkaan A. Powersit, mutta ei se toisaalta tarjoa mitään uuttakaan. Muutamia omituisia juonen käänteitä löytyy verrattuna edeltäjiinsä ja kameoroolit on ihan hauskoja, mutta samaa rataa mennään kuitenkin.
Onhan Mike Myers kiistattomasti loistava koomikko ja repii huumoria mistä vaan. Nähtäväksi jää tuleeko Austinista Bondin jalanjälkien seuraaja loputtomine jatko-osineen. Tuskin, koska Myers on hommassa ainutlaatuinen. Ehkä saamme vielä muutaman jatko-osan joilla turvataan tekijöiden perustoimeentulo lähivuosiksi.
Kyllähän näitä katsoo ja ovathan Powersit jopa spektaakkelinomaisia juttuja, mutta silti nämä on ja pysyy keskitason komedialeffoina.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2002
Katsottu: Teatterissa
