Tasan samanlainen Austin Powers, kuin edeltäjänsäkin.

4.3.2003 17:42

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Austin Powers in Goldmember
Valmistusvuosi:2002
Pituus:95 min

Austin Powers jyrää jälleen sarjan kolmannessa osassa. Mukana ovat kaikki aiemmista elokuvista tutut hahmot ja muutama uusi kuten pääpahis Kultamuna. Aivan, Powersin maailman tuntien ei tarvitse olla kovinkaan vilkas mielikuvitus päätelläkseen mistä pääpahis nimensä on saanut.

Mike Myersin multiroolien lisäksi mukaan on ympätty komea cameo-roolisarja, joka nähdään heti pläjäyksen vauhdikkaassa aloituksessa. Katsojat saavat riemukseen nähdä mm. Britney Spearsin pään räjähtävän. Vähän ”oikeammissa” rooleissa sitten nähdään Michael Caine ja Destiny’s Childista tutummaksi tullut kiekuja Beyoncé Knowles. Beyoncén tehtävänä on toimia suoraan 70-luvun blaxploitation-inkarnaationa ja koristeena. Cainen mukana olo on oikeastaan suhteellisen puisevaa touhua. Ehkä vakavammankin näyttelijän pitää välillä päästä irrottelemaan.

Taas on maailma pelastettava ja Dr Evil valloillaan. Jälleen hypätään aikakoneeseen ja käväistään niinkin muinaisella ajanjaksolla kuin 70-luvulla. Puitteet ovat ehkä komenta mitä sarjassa on nähty. Ongelma vain oikeastaan on, että ympärille kehitellyllä Bond-juonella ja puitteilla ei todellakaan ole mitään uutta annettavaa katsojille. Ne oikeastaan maistuvatkin aika-ajoin katseltaessa jopa väkinäisen oloiselta pakkopullalta erilaisten pikkutörkeyksiä sisältävien vitsien johdattelijana. Joten tästä jo voikin päätellä onko kyseisen leffan ystävä vai ei. Pahimmassa tapauksessa Kultamunan seuraaminen voi olla todella tylsää touhua sen varsinaisen sisällönpuutteen vuoksi.

Jälleen täytyy todeta kuinka oikeastaa Austin Powers menettää paljon käännöksiensä johdosta. Elokuvan dialogi lähes poikkeuksetta perustuu pikkutuhmaan nokkeluuksiin ja sanaleikkeihin, joita on lähes mahdotonta suomentaa tai sitten niiden käännökset vaan tuntuvat huomattavasti kökömmiltä kuin alkuperäisessä asussaan. No kokonaisuutena elokuva kaikkine alapäänokkeluuksineen ei kuitenkaan onnistu nousemaan keskivertokomediaa ylemmäksi, mikä on sinänsä harmillinen juttu…

Kultamuna on tasan samanlainen Austin Powers, kuin edeltäjänsäkin. Jos sen huumorista ja maailmasta pitää, niin se toimii takuuvarmasti myös tälläkin kertaa. Parhaimmat naurahdukset saadaan, mistäs muustakaan kuin, pissa- ja pieruosastolta. On se vaan ihmeellistä kuinka ehtymätön huumorinlähde kyseinen osasto taas todistettavasti osoittaa olevansa.

Arvosteltu: 04.03.2003

Lisää luettavaa