Etusivu Foorumit Leffat yleisesti Elokuvamusiikit, joista tuli klassikoita

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #151540
      Brutus
      Osallistuja

      Tuli tuossa pohdiskeltua päivällä elokuvamusiikkien ihmeellistä maailmaa, mistä kypsyi edelleen tällainen aihe keskustelulle. Eli mitä sellaisia elokuviin vartavasten sävellettyjä kappaleita ja musiikkia on olemassa, josta olisi kasvanut ihan omanlaisensa itsenäinen klassikko sen elokuvan ulkopuolella.

      Ensimmäisenä tuli mieleen Celine Dionin ”The Prayer”, joka on alkujaan sävelletty sellaiseen animoituun ysärikökkäreeseen kuin ”Taikamiekka – Seikkailujen Camelot”. Harva varmaan muistaakaan itse leffaa, mutta tuo kappale on varmaan yksi suosituimmista mies-nais-duettona esitetyistä mitä nykyään on olemassa. Itse kuulin tämän viimeksi viikko sitten telkkarista Pentti Hietasen esittämänä tyttärensä kanssa.

      Toinen, ehkä vähäisempi on Don Bluthin Anastasiassa kuultava ”Once Upon A December”, joka oli joskus ysärillä tosi iso juttu silloin kun se leffa oli uusi. Olen monta kertaa kuullut tätä vuosien mittaan ihmisten kuuntelevan, sellaistenkin jotka eivät ehkä itse elokuvasta ole koskaan kuulleetkaan. Parikin kertaa on sattunut olemaan radio auki kun joku on erikseen sitä sattunut toivomaankin.

    • #151555
      Miihkali
      Osallistuja

      Monet Francis Lain sävelmät ovat jääneet elämään easy listening -klassikoina. Rakkaustarinan tunnussävelmä ((Where Do I Begin?) Love Story, 1970) on pianistien vakiorepertuaaria ja lie soinut monissa häissäkin. Miehen ja naisen (1966) tunnussävel on suomalaisille tuttu Silja Linen mainoksista. Bilitisin (1977) ääniraita on jonkinmoinen syntetisaattorimusiikin klassikko, jossa on hieman samaa henkeä kuin Sumio Shiratorin muumimusiikeissa.

      Kummisedän (1972) rakkauslaulu on komea sävelmä. Sekin on saanut alkuperäisestä asiayhteydestään lähes itsenäisen elämän hissimusiikkiklassikkona. Tämänkin kappaleen olen sivumennen sanoen kuullut hääpianistin soittamana.

      Kasaripopin saralta mieleen tulee Xanadu (1980). Elokuva oli kökkö, mutta musiikkipuolessa on ideaa. Taustamusiikista vastasi Electric Light Orchestra ja laulusta Olivia Newton-John. Musikaalin nimisävelmä soi Suomenkin radiotaajuuksilla edelleen päivittäin.

    • #151556
      Brutus
      Osallistuja

      Phil Collinsin Against All Odds, joka on siis samannimisestä leffasta. Nykyään tuota kyseistä leffaa tuskin muistetaankaan muusta kuin Collinsin nimikkobiisistä. Suomeksi se leffa julkaistiin nimellä ”Kaikki pelissä”.

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Lisää luettavaa