Jos lasketaan mukaan tietty tulkinnallisuus, niin George Romeron Dawn of the Dead (1978) ja Philip Kaufmanin Ihmispaholaiset (1978) ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia yhteiskuntakriittisiä elokuvia. Molempien kauhu perustuu ajatukseen perinteisen ihmisyyden ja yksilöllisyyden pyyhkiytymisestä jonkinlaisen yhteiskunnallisen luutumisen tai aivottoman ja keinotekoisen massakulttuurin paineessa. Romeron zombit vaeltavat kauppakeskuksessa, kun taas Kaufmanin muukalaiset ovat kuin tavallisia ihmisiä, mutta vain sisältä tyhjiä kuoria ja jonkin epämääräisen voiman hallinnassa.

Peter von Baghin kirjoituksista on jäänyt hihaan tällainenkin pointti, että gangsterielokuvan genre on itse asiassa erittäin yhteiskuntakriittistä ja ajatuksia herättävää viihdettä, sillä järjestäytyneen rikollisuuden puuhia voi yhtä hyvin tarkastella myös eräänlaisena markkinatalouden ja bisneksen äärimuotona, moni elokuvantekijä on tätä tulokulmaa painottanutkin aivan genren alkuajuista asti. Jos katsoo esimerkiksi jotain Scarfacea, niin leffahan kertoo periaattessa vallan ja rahan turmelevasta vaikutuksesta ja ahneen ns. paskaisesta lopusta, samoin on laita Michael Corleonen kasvulla naiivista nuoresta miehestä häikäilemättömäksi ”perhebisneksen” pomoksi. Hyvin kuvaavasti Amerikka onkin perinteisesti ollut gangsterileffojen ykkösmaa käytännössä aina.