Yma Sumac: Voice of the Xtabay (1958)
Perulaisen sopraanon Yma Sumacin esikoisalbumi oli oman aikansa yllätyshitti, joka myi miljoonia kopioita. Musiikki yhdistelee orkesteripoppia, jazzia ja maailmanmusiikkia, eli kyse on 1950-luvulla erittäin suositusta ns. exoticasta. Ostamani levy on alkuperäinen 10-tuumainen. Myöhemmin tämä on yleensä julkaistu 12-tuumaisina kokoelmalevyinä, joiden B-puolelle on pantu muuta saman aikakauden musiikkia, joka ei välttämättä edes ole Yma Sumacin tuotantoa.
Deep Purple: Fireball (1971)
Tämä on ensimmäisiä äänilevyjä, joita muistan kuunnelleeni. Äitini omisti paljon 1970-luvun rock- ja hevilevyjä, ja olemme myöhemmin useasti käyneet Purplen keikoillakin. Äidin levyistä myös huomaa, että niitä on vuosikymmenien saatossa kuunneltu aika tavalla, ja monesta kuuluu enemmän rätinää kuin itse musiikkia. Omassa hyllyssäni on suurin osa Purplen vinyyleistä, mutta tämä puuttui, koska sitähän on voinut vanhempien luona kuunnella ja CD:nkin olen joskus tullut hankkineeksi.
Venom: Manitou (1984)
Nuorempana kuuntelin paljon heviä, mutta aikuisiällä kyllästyin moneksi vuodeksi koko genreen. Viime aikoina olen kuitenkin palannut juurilleni ja innostunut varsinkin vanhan liiton black metalista. Olen ottanut pitkän aikavälin tavoitteekseni kerätä kaikki Venomin levyt. Vaikka bändi muistetaan parhaiten albumeistaan — pääasiassa kahdesta ensimmäisestä, myöhemmät ovat kauniisti sanottuna epätasaisia kokonaisuuksia — niin parhaat biisit löytyivät voittopuolisesti sinkuilta, joista tämä 12-tuumainen doom metal -viritelmä on yksi.
Luis Delgado: Vathek (1986)
William Beckfordin Vathek on goottilaisen varhaisromantiikan ja itämaisten kertomusten klassikko — erotiikkaa, mustaa huumoria, sadistista väkivaltaa ja okkulttista kauhua yhdistelevä tajunnanvirtaromaani dekadentista kalifista ja tämän noita-akkaäidistä. Andalusialaiseen kansanmusiikkiin erikoistuneen Luís Delgadon ambient-tyylinen esikoisalbumi ilmestyi omakustanteena 1986, ostamani kopio on ison levy-yhtiön julkaisema uusintapainos.
Darkthrone: Transilvanian Hunger (1994)
Vanhan liiton örinäheviä tämäkin. Olen kuunnellut oleellisimmat Darkthronet jo teini-ikäisenä niin monta kertaa, että on varmaan ihan kohtuullista jo jotain näistä maksaakin. Uusintapainos.
Lördi: The Arocalypse (2006)
Lördi on mielestäni aina ollut hiukan höpsö yhtye, eikä bändin musiikkiakaan voi erityisen sofistikoituneeksi kutsua. Jokin siinä kokonaisuudessa kuitenkin kiehtoo niin, että orkesterista on vuosien saatossa tullut minulle suoranainen pakkomielle. Melkein kaikki bändin levyt olen hankkinut hyllyyn, mutta euroviisuaikojen menestyslevy Arocalypse on käytettynä vinyylinä ollut niin törkeissä summissa, etten ole viitsinyt siihen rahojani tuhlata. Nyt levystä tuli vuosien odotuksen jälkeen uusintapainos.
Tuomari Nurmio: Rajaseudun laki (2023)
Olin innoissani kun kuulin Nurmion julkaisseen levyllisen vanhan liiton kantribluesia. Valitettavasti levy ei ole erityisen hyvä, vaikka soundit ovatkin kohdallaan ja mukana on muutamia nasevia riimejä.
Teksti-TV 666: Vapauden tasavalta (2023)
Joskus esiteininä kuulin Psychoplasman kappaleen Raining, ja siitä pitäen olen arvostanut efektoituna särövallina raikaavaa kitaranvinguttelua. Teksti-TV 666:n musiikissa on vähän samaa, vaikka touhu ei pääsekään ihan samalla intensiteetin tasolle kuin Psychoplasma, Mana Mana ja vastaavat ysäribändit.
Lördi: Bend Over and Pray the Lord (1999, 2012, 2024)
Lördin julkaisematon esikoisalbumi oli pitkään saatavilla vain Scarchives Vol. 1 -kokoelmalla, jota en ole vaivautunut hankkimaan. Nyt tästä erikoisuudesta tuli rajoitettu vinyylipainos, joka oli saatavilla ”vain” levykauppapäivänä viime lauantaina (Discogsin markkinapaikalla näkyy tänään olevan 31 kappaletta myynnissä).
Kaikki levyt ovat vinyylejä. CD-soitinta en ole moneen vuoteen edes omistanut.