John Gray: The Soul of a Marionette

En ole ihan varma voiko tällaista laskea filosofiseksikaan kirjaksi, lähinnä jonkinlaiseksi löyhäksi tajunnanvirraksi aiheesta ”ihmisen vapaus”. Tästä teki erityisen viihdyttävän kirjoittajan huomattava yleissivistys ja erilaisten aiheiden saumaton synkronointi. Kirjassa loikitaan täysin suvereenisti genrestä ja aiheesta toiseen: välillä viittaillaan romaaneihin ja runoteoksiin, sitten pannaan sekaan jotain gnostilaisuutta ja kosmologiaa, robotiikka, Mesoamerikan kulttuurihistoriaa, Philip K. Dickiä ja vaikka mitä. Pituutta tällä on vähän yli satakunta sivua, ja Grayn ähkyyn asti informatiivista tajunnanvirtaa oli mielettömän hauskaa lukea.

En ole täysin varma, mitä Gray tällä kaikella halusi sanoa, mutta ilmeisesti tässä viitattiin gnostilaisen mystiikan yhteyttä nykyaikaisten luonnontieteiden hengellisiin juuriin sekä joidenkin ajattelijoiden maalaamiin tulevaisuudenkuviin. Yhteistä näillä kaikilla on ihanne ihmisen kasvusta rajoittavan ja pahan aineellisen maailman yläpuolelle tai jotain siihen suuntaan.