Tuosta Dostojevskin pikkuisesta ”Kellariloukosta” on pakko tulla komppaamaan sen verran, että tarina on yksi miekkosen hauskimmista ja ehdottomasti nasevimmista; sellainen jota suosittelen lukemisesta pitäville tutuillenikin ensimmäiseksi Dostojevskiksi, jos kirjailijan tyyli ei ole muuten tuttua mutta tämän tuotantoon kiinnostaisi tutustua – tarinan filosofinen ja hiukan ’kieli poskessa’-tyyppinen monologipuolisko selittää tarinallisempaa jälkipuoliskoa, jossa päähenkilö on tosiaan pyhän närkästyksen täyttämä ties mistä milloinkin, ei opi mitään, eikä kasva ihmisenä mihinkään. Mainio kerrassaan!

Vaikka Dostolta onkin tullut aikoinaan luettua mm. tiiliskiviromaanit ”Idiootti”, ”Rikos ja rangaistus” sekä ”Karamazovin veljet”, niin tuo ”Kuolleesta talosta” on jotenkin jäänyt teokseksi, johon on kauan mielinyt tarttua mutta ei ole oikein saanut aikaiseksi, kun kirjailijan tyyli vaatii lukijalta tietynlaista projektiluonteisuutta jotta nämä saa luetuksi, vaikka ovatkin lopussa palkitsevia. Kiitos Brutukselle, nyt taas muistui tämä, ehkäpä vielä jonain päivänä saa aikaiseksi tarttua viimeinkin tähänkin, kun uskon kirjan olevan kyllä hyvä…laajasti kehuttu se on edelleen näinäkin päivinä. Noista muista mainituista ”Rikoksessa ja rangaistuksessa” on myös keskeisenä teemana tuo yli-ihmisyys, ja ”Idiootissa” on pääidea ”idiootista” hyvä, mutta omissa makumieltymyksissä molemmat kalpenevat kirjailijan viimeiseksi jääneeksi ”Karamazoveille”, joka oli lukukokemuksena ensimmäinen Dostojevskini, joka jättikin taannoin sellaisen vaikutuksen, etten ole oikein enää vastaavia löytänyt. ”Karamazovit” on lukijan haastava teos monessakin mielessä: puolet siitä käsittelevät muistaakseni muutaman päivän tapahtumia (yhden päivän ympärillä saatetaan pyöriä satojen sivujen edestä), ja vaikka olen aina ihaillutkin teoksen mahtavaa (suorastaan legendaarista) hidastempoisuutta, niin sen tietyt rönsyilevät, monien kymmenien sivujen pituiset monologit jonkun sivuhahmon ajanhenkisistä ”sivuraide”-aatoksista tekevät siitä erityistä kärsivällisyyttä edellyttävän. Myös loppupuolen oikeustarina on samaan tapaan äärimmäisen painava ja syvämietteinen, mutta romaanin psykologinen trilleritarina loistava itse juoneltaan (siitä, kuka on syyllinen ja miksi), minkä lisäksi siinä esiintyvä juonikas isäukon hahmo niin eläväisesti kirjoitettu, ettei voi kuin vaan huokailla ja ihailla. Ja mikä eepoksessa sen pääasiallisen vaikutuksen taannoin teki, oli romaanin idea siitä, kuinka siinä olevat kolme veljestä, eli simppeli raikuliveli, ehdottoman ateistinen älykköveli sekä ehdottoman hihhulina pidetty lempeä munkkiveli ovat pohjimmiltaan sama ihminen; nämä päätyvät elämissään täysin vastakkaisille teille, mutta ovat kukin tavallaan samojen eksistentiaalisten lopputulosten sävyttämiä, ja päätyvät moneen otteeseen ikään kuin sotimaan omista käsityksistään keskinäisesti, joista kirjassa on erinomaista pohdintaa koko järkälemäisyytensä edestä.

Keskuteluketjuun palatakseen ja siihen, mitä on itse tullut tässä viimeksi luettua, niin kotimaista Jari Sinkkosta ja tämän lasten ja nuorten psykologiaa koskevat kirjat ”Lapsen kanssa hyvinä ja huonoina päivinä” (1995) ja ”Nuoruusikä” (2010). Luin nämä tietynlaisena töihin orientoitumisena, sillä kohtaan arjessa monenlaisia lapsia ja nuoria taaperoista teineihin, ja koska itselläni ei ole tällä hetkellä vanhemmuuden tuomaa kokemusta, niin jostainhan sitä on hyvä hieman sivistystä saada. Vaikka kyseiset teokset ovat hieman vanhempaa vuosimallia, niin pidän Sinkkosen teksteissä tietystä selvästi perustellusta maalaisjärjestä, jota molemmissa opuksissa on – lasten ja nuorten maailmoista kirjoitetaan asia- ja tutkimustekstiä, joista heijastuu myös arjen realismin tajua, jota ei aina kasvatusta käsittelevissä teksteissä välttämättä ole, ja jota kuitenkin varsinkin pikkulasten kanssa tarvitsisi. Arjen toimivuus sekä lapsen että aikuisen kannalta on sitä, mitä nyt etsiskelen, kun näen kuitenkin kaikenlaisesti kasvatettuja lapsia viikoittain; myös viime aikojen lehtikirjoituksia kaverivanhemmuudesta ym. on ollut samaan syssyyn mielenkiintoista seurailla jatkona.