Mikäli saisin loputtoman suuren budjetin, tuottaisin alkutekstille ominaisen sovituksen sumerilais-akkadilaisesta Gilgameš-eepoksesta. Lisäaineksia voitaisiin poimia muista Gilgameš-myyteistä ja historiografisista teksteistä. En ohjaisi, en käsikirjoittaisi enkä näyttelisi, sillä en osaa mitään edellä mainituista, mutta häärisin taustavoimissa ja pitäisin huolen siitä, että miljöökuvauksesta tulisi mahdollisimman uskollinen todelliselle historialle ja mytologialle. Tätä varten tietysti palkattaisiin kokonainen armeija historiantutkijoita ja arkeologeja.

Elokuvan kehystarinan päähenkilö ja kertojahahmo Sîn-lēqi-unninni puhuisi akkadia, joka on eepoksen laajimpien versioiden kieli. Elokuva alkaisi utuisilla otoksilla Mesopotamian maisemista: autiomaasta, Eufratin ja Tigrisin suistosta, arosta, hedelmällisestä jokilaaksosta… Ensimmäiset sanat olisivat kertojan: ”ša nagba īmuru” eli suomeksi ”hän, joka oli nähnyt syvyyden”, t.s. ”hän oli nähnyt kaiken”. Itse tarina olisi puhuttu varhaisdynastiseksi sumeriksi, jota Gilgamešin aikoihin puhuttiin Mesopotamiassa. Näyttelijät rekrytoitaisiin Irakista ja sen naapurimaista, eli tässä elokuvassa katsojan ei tarvitsisi uskotella itselleen, että muinaisen Lähi-idän asukkaat näyttivät Tom Cruiselta ja Brad Pittiltä. Toisaalta roolituksessa tulisi huomioida myös muinaisen Mesopotamian monikulttuurisuus. Taustamusiikki soitettaisiin muinaisen miljööseen ja aikakauteen sopivilla instrumenteilla. Anakronistisia viittauksia myöhempään arabialais-islamilaiseen kulttuuriin vältettäisiin, eli taustalla ei soisi mitään hanszimmermäistä syntetisaattorin ja imaamin kutsuhuudon ristisiitosta.

Elokuvassa olisi pitkä ja polveileva juoni. Ytimessä eivät olisi tapahtumat sinänsä vaan päähenkilön sisäinen maailma ja kypsyminen. Kertomuksen alussa nuori Gilgameš nousee mahtavan Urukin kaupungin hallitsijaksi. Ruumillisesta voimastaan ja poliittisesta mahdistaan huolimatta hän on rikkinäinen mies vailla itsehillintää ja myötätuntoa. Vasta kohdattuaan vertaisensa, villimies Enkidun, hän järkevöityy ja aloittaa uuden elämän vastuullisena hallitsijana ja elämäniloisena seikkailijana. Saavutuksiin kuuluvat muun muassa hirviö Humbaban surmaaminen, Urukin muurien restauroiminen, tutkimusretki vainajalaan ja kilpailevan kaupunkivaltio Kišin valloitusarmeijan päihittäminen. Lopulta Gilgameš ja Enkidu kuitenkin sortuvat hybrikseen ja loukkaavat itseään jumalatar Inannaa, joka rankaisee Enkidua tappavalla sairaudella. Ystävänsä menettäneeseen Gilgamešiin iskee hirvittävä kuolemanpelko, ja hän hylkää valtakuntansa vaeltaen halki maailman kuolemattomuuden salaisuutta etsien. Vasta monien seikkailujen päätteeksi hän ymmärtää etsintänsä olevan turhan. Kotiin palatessaan hän vihdoin oivaltaa, että todellista kuolemattomuutta on elää hyvä elämä, nauttia arjen iloista ja täyttää omat velvollisuudet tunnollisesti.

Eeppoksen nimi olisi Kaikkia kuninkaita korkeampi, joka on monien Gilgameš-eepoksen versioiden ensimmäinen säe ja jota usein käytettiin otsikonomaisesti koko teoksen nimenä. Sîn-lēqi-unninnin versio tosin alkaa sanoilla ”hän, joka näki syvyyden”.