Katselin Yleltä elokuvan Bizet’n Carmen (Carmen, 1984). Se on upea, kuviltaan maalauksellinen sovitus Carmen-oopperasta. Ooppera ei varsinaisesti ole mielilajejani, mutta tässä Carmenissa on sentään pari iskeväistä melodiaa, jotka sopivin ajoin toistuvat, niin että jaksaa ihan hyvin kuunnella ne latteammat väliosatkin. Sitä paitsi on kiva kun voi tekstityksestä lukea että mitä se sano. Taikka useimmiten mitä se laulo. Mutta kuten sanottu eniten minuun vetosi elokuvan kuvallinen ihanuus. Teiltä, aukioilta ja tantereilta leijaileva pölykin tuntuu käyttäytyvän maalauksellisesti! Puvut ja kuvauspaikat sekä tietysti kauniit näyttelijät/laulajat täydentävät vaikutelmaa.

Yritin esittää parhaita paikkoja tästä elokuvasta vaimolleni, mutta hän ei jaksanut kuunnella sitä laulantaa. Kun korostin kuvauspaikkojen kauneutta, hän totesi, että minun selvästikin tekisi mieleni käydä jollain matkalla. Tähän esitin vastaväitteenä, että millään matkalla en näkisi tällaisia näkyjä, joita elokuva minulle esittelee ja joita voin katsella tutusta nojatuolistani kahvia siemaillen. Matkalla näkee sietämättömän määrän muita matkailijoita, kyllästyneitä kaupustelijoita ja joutuu kärsimään huiputusyrityksistä, kuumuudesta, hikoilusta ja muut joutuvat kärsimään minun hikeentymisestäni. Ja mikä viiltävän romanttinen rakkauskertomus elokuvassa esitetään. Viime kesänä luin tämän oopperan pohjana olleen Prosper Mériméen kertomuksen. Oopperan pääosa on minun mielestäni sotilaan (oopperassa korpraalia esittävän Plácido Domingon) järjetön rakastuminen pahapäiseen mutta seksiä tihkuvaan Carmen-neitoon. Tältä osin mennään muistaakseni sen novellin mukaan.

Elokuvassa korostetaan härkätaistelua jonkinlaisena koristeellisena, rituaalisena murhana, joka elämään kuuluu. Syön ainakin itse päivittäin jonkin viattoman eläimen lihaa. Toisinaan eläinkuljetusauton näkeminen nostattaa voimakkaan halun luopua kokonaan lihansyönnistä, mutta iltaa myöten se halu laantuu ja aamulla saatan lappaa kinkkua leivälle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Elokuvan alkupuolella kuvataan uskonnollista kulkuetta. Neitsyttä palvovat huppupäiset miehet tuntuvat kuumehoureiselta näyltä. Härkätaistelua en haluaisi kokea, enkä seurata kuvatunkaltaista kulkuetta. Television tarjoamana niitä voi katsella, miettiipä niistä mitä miettii.