Triangle of Sadness on estoton satiiri, jossa roolit ja luokat on käännetty päälaelleen ja kauneuden taloudellinen arvo paljastetaan kaikessa mauttomuudessaan.
Mallit Carl ja Yaya navigoivat muodin maailmassa samalla, kun tutkivat suhteensa rajoja. Pariskunta kutsutaan superrikkaiden luksusristeilylle, jolle osallistuvat myös venäläinen oligarkki, brittiläinen asekauppias ja omaperäinen alkoholisoitunut Marx-lainauksia laukova kapteeni. Ensin kaikki vaikuttaa Instagrammattavalta. Mutta myrsky on nousemassa, ja valtaisa meripahoinvoinnin aalto iskee matkustajiin kapteenin järjestämän seitsemän ruokalajin illallisen aikana.
Risteily päättyy katastrofiin. Carl ja Yaya löytävät itsensä autiolta saarelta miljardöörien sekä laivan siivoojan kanssa. Hierarkia on yhtäkkiä päälaellaan, kun siivooja on ainut, joka osaa kalastaa.
Hauskoja hetkiä ja pitkitettyjä jaksoja. Tuntia lyhyempänä toimisi tehokkaammin. Ove saa tähdenpuolikkaan ekstraa.
En ole vähään aikaan taide-elokuvaa katsonut ja tämäkin meinasi jäädä kesken ylipitkiin alkukohtauksiinsa. Mutta kun leffa lopulta pääsee käyntiin, on se loppujen lopuksi viihdyttävä ja mieleenpainuva. Hämmentävä, absurdi, överi, sekopäinen ja hauska.
Toisen osion kapteenin illallista ei ole turhaan mainostettu. Rajuksi kasvava merisairausaalto menee lopulta täysin överiksi turhaan, mutta sitä ennen se kertoo kuinka pieniä kaikki lopulta olemme tulo- ja omaisuustasoista riippumatta.
Ja tuon jälkeen elokuva vasta absurdiksi meneekin. Mutta se pohjustaa kolmannen, täysin erilaisen osion, jos tarinan kulku ja vetäjä vaihtuvat. Tätäkin on turhaan pitkitetty, mutta sitä ennen se kertoo kuinka heikkoja kaikki lopulta olemme valta käsissämme tulo- ja omaisuustasoista riippumatta.
Kokonaisuutena elokuva ei ole klassikko, vaikka muutama kohtaus jääkin sellaisina elämään. Sen sijaan Triangle of Sadness on viihdyttävä draamakomedia, joka ajoittain onnistuu myös puhuttelemaan. 6,5/10
8/10 ⭐⭐⭐⭐
2/5
3,5