Arviot
Kokonaisuutena Trauma jättää sekavan fiiliksen.
Dario Argento, tämä giallojen kruunaamaton kuningas, sortui 90-luvulla tekemään mitä käsittämättömintä kuraa. The Stendhal Syndrome sekä ohjaajan umpipaska versio Oopperan kummituksesta, takasivat sen, että ysäri oli ohjaajan ehdottomasti tuotannollisesti vähäisintä aikaa. Silti vuosikymmenen alussa mies ehti tehdä mielenkiintoisen giallon. Mutta sortuiko Trauma samankaltaisiin ylilyönteihin kuin muutama vuosi myöhemmin valmistunut The Stendhal Syndrome? Aura Petrescun (Asia […]
leffatykki
Arvosteltu: 22.11.2008
Tom Savinin efektit, näyttelijöitä kuten Brad Dourif ja Piper Laurie, ohjaajana Dario Argento, giallolle ominainen nahkahanskamurhaaja joka irroittelee ihmisten päitä. Kuulostaako hyvältä? No kuulostaahan se. Harmi, että Trauma on elokuvana todella sillisalaattimainen räpellys joka henkii ysäritrilleriä kulahtaneella tavalla. Tätä oon kuullut monesti kehuttavan jopa aliarvostetuksi elokuvaksi Argenton uralla, enkä kyllä ole lainkaan samaa mieltä. Mun mielestä tässä on yksi miehen elokuvien laiskimmista juonista ja muutenkin kauttaaltaan sellainen todella pliisu ja mitäänsanomaton meininki. Toki tässä ollaan vielä lähes mestaritasolla jos verrataan noihin ohjaajan ihan tuoreimpiin räpellyksiin. Trauma on kuitenkin viihdyttävä elokuva ainakin tiettyyn pisteeseen asti, eikä sitä vituttanut sen suuremmin katsella. Osa hahmoistakin on jopa ihan hyviä, mitä nyt pieni teatraalisuus ja ylisentimentaalisuus syö parasta terää päältä pois. Aivan parhaimmillaan tässä on vielä kaikuja siitä vanhasta hyvästä Argentosta ja hetkittäin kuvat on varsin vakuuttavia. Myös jälleen kerran giallolle ominainen erikoinen murhaväline on… no vähintäänkin erikoinen. Pidin myös Pino Donaggion musiikeista, vaikkei ne erityisen muistettavat olekaan. Ainakaan jos nyt verrataan Argenton aiempaan tuotantoon.
++
Joo, ei jatkoon. Oon nähnyt ohjaajalta kyllä huonompaakin toisaalta. Toisaalta taas niin paljon parempaakin on tarjolla.