Arviot
Kaikki huonot amerikkalaiset tv-ohjelmat yhtenä putkena!
Tämän leffan nimi saattaa antaa valitettavan väärän kuvan itse rainan sisällöstä. Ei, Riemurasia ei todellakaan ole pornografinen tutkielma naisen alapäästä. Ja ei, Riemurasia ei ole pösilö komedia teinipojista naisen tarpeessa. Tämä elokuva ei myöskään ole dokumentti naisista ulkoavaruudessa tai karmaisevan huono, liian monen ohjaajan luotsaamaksi jätetty N-luokan tieteisparodia. Ennen kaikkia näitä se on kanavahyppelystä kertova […]
Kanavasurffaamista ilman kaukosäädintä.
Heti kun TV:stä tuli liiketoimintaa alkoi kilpailu. Mitä enemmän kanavia sen kiivaampaa kilpailu on ja sitä varmemmin katsoja loikkaa toiselle kanavalle. Varsinkin kaukosäätimen avulla ei tarvitse edes nousta pois mukavasta tuolista. Joe Dante on ehkä eniten ohjaajan penkillä, mutta sillä ei ole merkitystä elokuvan ollessa loikkiva, epämääräinen kokoelma parodiaa, sketsejä ja kohellusta. Alkuepisodi laittaa miehen […]
Ihan hauska sketsikimara jonka tekijäporukassa oli nimiä kuten John Landis ja Joe Dante. Näyttelijäkaarti on myös ihan uskomattoman kova tässä. Löytyy laidasta laitaan porukkaa. Leffan perusidea on ihan vaan erilaiset televisio-ohjelmat ja mainokset. Näistä revitään huumoria lyhyiden hiukan Saturday Night Live -tyylisten huumoripätkien muodossa. Osa jutuista onkin todella onnistuneita kuten Universalin klassikkoa mukaileva “Son of the Invisible Man” sekä erityisesti omaan huumorintajuun nappasi legendaarisilla koomikoilla ryyditetty hautajais-roast! Siinä oli jotenkin sopivan törkeää ja sopimatonta läppää mun makuun. Koko leffa on muutenkin hyvällä tavalla kasaria mitä tulee komiikan suhteen. Tuohon aikaan ei oltu niin tuskallisen tarkkoja siitä, että onko kaikki nyt varmasti poliittisesti korrektia. Ylipäänsä elokuvasta paistaa sellainen leffantekemisen riemu ja rakkaus vanhoja scifi-klassikoita kohtaan. 50-luku -nostalgia on vahvana läsnä kuten aina näissä 80-luvun Landisin ja kumppanien teoksissa. Landis ja Dantehan elivät omaa lapsuuttaan nimenomaan 50-60 -luvuilla, joten sinnehän se nostalgiakiikari aina tuppasi kääntymään. Sen näkee muistakin kyseisten ohjaajien leffoista. Eikä siinä mitään, itelle kyllä maistuu aina vanhat scifit ja kauhuleffat varsin mainiosti. Jenkkiläisen kulttuurin satiiri on myös aika purevaa tässä leffassa. Harmi ettei elokuva kokonaisuutena ole mikään kovinkaan eheä, kun läheskään kaikki vitsit ei mitenkään mene maaliin asti. Sekaan mahtuu myös sellaista vähän heikompaakin settiä. Mutta kuitenkin plussan puolella pysytään selvästi. Amazon Women on the Moon on kevyttä viihdettä ja oikein sopiva filmi sellaiseen hetkeen kun ei huvita aivojaan liikaa rasittaa.