Tämän leffan nimi saattaa antaa valitettavan väärän kuvan itse rainan sisällöstä. Ei, Riemurasia ei todellakaan ole pornografinen tutkielma naisen alapäästä. Ja ei, Riemurasia ei ole pösilö komedia teinipojista naisen tarpeessa. Tämä elokuva ei myöskään ole dokumentti naisista ulkoavaruudessa tai karmaisevan huono, liian monen ohjaajan luotsaamaksi jätetty N-luokan tieteisparodia. Ennen kaikkia näitä se on kanavahyppelystä kertova episodikimara, jossa vilahtaa tissien lisäksi miellyttävä määrä ajatusta ja melkeinpä jopa nerokkuutta.
Riemurasian suurin probleema on sen monipuolisuus. Joku Rocky Horror Picture Show’sta pitävä intellektuelli (viittaanko tässä itseeni – mene ja tiedä) saattaa hyvinkin riemastua sen monitasoisuudesta ja ajattelua kiihottavista sketseistä. Tällaiset ihmiset tuskin kuitenkaan löytävät mokomaa elokuvapahasta, elleivät kyki oikein tarkoituksella aletuotteiden vierellä. Sen sijaan aivotonta hölösuutoimintaparodiaa rakastavat, jotka Riemurasian todennäköisimmin löytänevät, saavat elokuvasta vain korkeintaan puolikkaan nautintoa, sillä heille se ei joko avaudu kokonaan tai sitten hiukan väärällä tavalla. Yhtä kaikki, Riemurasia on kaikissa tapauksissa sentään ainakin vähän hauska.
Elokuva risteilee muka-amerikkalaisilla tv-kanavilla, joista jokaisen ohjelmaa katsotaan sen verran kuin kanavahyppelyssä enimmillään sietää katsoa. Kanavat lähettävät toinen toistaan surkeampia ohjelmantapaisia (karmaiseva totuus on, että monet amerikkalaiskanavat todella lähettävät vieläkin yhtä huvittavaa kuraa), joista hymyilyttävimpiin ja hellyttävimpiin kuuluu 1950-lukulainen tieteisseikkailu Amazon Women on the Moon. Joukossa on tietysti sairaalasarja (Michelle Pfeiffer oudon lapsen äitinä), mainoksia (B.B. King pyytää tukemaan sieluttomia värillisiä!) ja jopa ”ikivanha” kuppaelokuva, jota tähdittää itse Carrie Fisher (Fisherin henkilöhistoriaa tunteva saanee tästä parhaimmat naurut). ”Nautinnollisen” kokemuksen kimarasta tekee se, että kaikki siinä olevat ohjelmat näyttävät melko lailla autenttisilta. Vain amatsonien 1980-lukulainen hiustyyli erottuu pahimpana erheenä.
DVD:llä on erikseen mukana poistettuja kohtauksia, joista parin kohdalla sakset tuntuvat napsaisseen liiankin herkästi. Nuo pari kohtausta olisivat voineet toki rikkoa kanavahyppelyfiiliksen, mutta toisaalta elokuvaa katsoessa jotkin hypähdykset saavat kaipaamaan johdonmukaisempaa etenemistä. Siitä huolimatta – viihdyttävä parodia amerikkalaisesta tv:stä.
