Arviot
Kelpo mysteeri-kauhuilu, johon ollaan saatu aikaiseksi kylmä tunnelma.
Dave Paynen esikoisohjaus kauhu-mysteeri Reeker on muutamilla elokuvafestareilla kohtalaisesti menestynyt säikytin, joka antaa jälleen uuden valon kuoleman ja elämän raja-maailmasta. Reekeriä ei lähdetty Suomentamaan, vaikka alkutekstien aikana ruudulle ilmestyykin teksti (löyhkä). Reekerin tarina käynnistyy kun viisihenkinen seurue on menossa suuriin bileisiin osavaltion toiselle puolelle. Yhdellä heistä on mukana aimo annos varastteuja pillereitä ja seurueen yksi […]
Reekeriä vaivaa sen hengettömyys, enkä nyt tarkoita päähenkilöiden satunnaista yskimistä
Reeker edustaa 2000-luvun amerikkalaista kauhua melkein parhaimillaan – valitettavasti. Sen kaikki puitteet on hyvin tehty, jopa päähenkilöitä jahtaavaa hirviötä myöten, mutta juoniselosteensa ulkopuolella se ei säväytä lainkaan. Reekeriä, kuten niin monta kolmannen vuosituhannen ensimmäisen kymmenyksen amerikkalaista kauhuelokuvaa, vaivaa sen hengettömyys, enkä nyt tarkoita päähenkilöiden satunnaista yskimistä, vaan päävihollisen ja sen kautta juonen totaalista katoa. Elokuvan […]
Reeker on aika keskinkertainen kauhuelokuva, joka kestää juuri sen yhden katselukerran. Juonessa viisi kaverusta ovat menossa isoihin bileisiin osavaltion toiselle puolelle, kun he kuulevat radiosta, että tiet on suljettu onnettomuuden takia ja pian sen jälkeen kaikki yhteydet katkeavat. Porukka jää yöksi syrjäiselle motellille keskelle aavikkoa ja illan tultua outo paha haju alkaa ilmestymään ja samalla tappamaan porukkaa yksitellen. Juoni on sieltä perinteisimmästä päästä, mutta idea hajun mukana tulevasta kummitus murhaajasta on ovela, mutta toteutus heikko. Tappoja löytyy kuitenkin ihan kohtalaisesti ja niistä voisi mainita hauskan huussitapon. Näyttelijät ovat aika keskinkertaisia rooleissaan ja Michael Ironsidekin on vaan pienessä sivuroolissa etsimässä kadonnutta vaimoaan.