Mary on 12-vuotias tyttö, joka viettää tylsistyneenä kesälomaansa sukulaistensa luona. Eräänä päivänä hän seuraa kissaa metsään, josta löytyy kaunis sininen kukka ja luudanvarsi. Kukka ja luuta heittävät Maryn ja kissan kohti pilviä, kauas Endor Collegeen, taikojen kouluun!
Arviot
Yonebayashi tiimeineen on yrittänyt kopioida esikuvansa temppuja vähän liiankin innokkaasti.
Tutkiskelin jälleen jokin aika sitten kovalevyjäni, ja satuin samalla saamaan aimo näpäytyksen sormilleni omasta saituudestani sekä mustasukkaisuudestani. Tässä muutaman vuoden kuluessa on nimittäin tullut kirjoiteltua paljon arvosteluja uudemmista elokuvista ”pahan päivän varalle”, mutta lopulta näille unohdetuille sepustuksille ei sitten ole löytynyt käyttöä edes sellaiseen aikaan. ei varsinaisesti lukeudu tähän samaan sarjaan julkaisuvalmiita unohdukseen kadonneita yksilöitä, […]
Brutus
Arvosteltu: 23.06.2019
Jos on katsellut Studio Ghibliltä elokuvia, niin ”Marya ja noidankukkaa” on aika vaikeaa katsella niistä irtonaisena kokonaisuutena – anime saattaisi tehdä suurimman vaikutuksen niille, jotka ovat Ghiblistä autuaan tietämättömiä. ”Maryssa” oli silmiinpistävän paljon Ghibli-pääsiäismunia, joista kummastelinkin pitkin leffaa, olivatko nämä aivan tarkoituksellisen tarkoituksellisia pääsiäismunia ja oliko itse elokuvakin jonkinlainen kumartava pastissi aiemmista töistä, kun tekijöilläkin on sitä mainostettua Ghibli-taustaa. Elokuva olisi ilman näitäkin rullannut ihan mukavasti eteenpäin, koska jonkin verran oli omaakin; mitä nyt tämä maistui hyvin vahvasti ”Kikin lähettipalvelun”, ”Henkien kätkemän” ja ”Harry Potterin” yhdistelmältä.
Vaikkei pääsiäismunia tarvitsisi viljellä niin paljoa, niin eivät ne nyt haitanneetkaan; viihdyin mukavasti ”Maryn ja noidankukan” parissa koko sen keston ajan, kun ovatpahan nuo kolme edellämainittua pääainesta ainakin kiinnostavia jos ei muuta. Leffa oli nätti katsella ja sen noitamaiset musiikit kivoja, minkä lisäksi tykkäsin juonen perimmäisestä pienimuotoisuudesta – mihinkään ”Henkien kätkemän” sfääreihin ei kasveta, vaikka noitakoulun esittelypätkä vähän sellaista uhkailikin, mikä oli ookoo, tarvitseeko sitä nyt aina. Pääjuoni ei tällä kertaa pääse yllättämään koska parit kohdat arvaa ennalta, mutta mielikuvitukselliset taustat ja reipas seikkailuhenki pelastavat kokonaismakua. Kun leffaa vertaa Hiromasa Yonebayashin aiempiin töihin ”Kätkijöihin” ja ”Marnieen”, niin omaan makuun ”Mary” on kolmikon viihdyttävin ja parhain, joten saakoon samat pisteet kuin ”Marnie”.