Kirottujen kukkula

Joku

Ihan jees 50’s sotapätkä, ohjaajan puikoissa pitkän uran tehnyt Richard Fleischer. Elokuva seuraa puuvillabisneksessä toimivan Sam Giffordin edesottamuksia toisen maailmansodan melskeissä tyynellä valtamerellä. Alaisiaan huonosti kohteleva Sam kokee tietynlaisen muutoksen sodassa ja tässä seuraillaan aina sillontällön takaumia miehen siviilielämästä. Mikä toimiikin itseasiassa ihan hyvin ja vaikkei Sam ole ehkä mikään maailman mielenkiintoisin tai syvin hahmo, kyllä tän tarinan mielellään seurasi loppuun. Sotakohtaukset on ihan kelpo kamaa ja Fleischer osasi kyllä ohjata tämänkintyylistä filmiä. Näyttelijät suorittaa roolinsa sopivalla pieteetillä ja tässä oli paikoin yllättävänkin väkevä tunnelma. Elokuva itseasiassa alkaa huomattavasti vahvemmin kuin mitä se sitten loppua kohden on. Lopetus on toki hyvä ja elokuvan ”opetus” menee perille, mutta keskivaiheilla homma vähän takoo paikallaan. Sellaiset ihan ravisuttavimmat kohtaukset leffasta jäi uupumaan, mikä tiputtaakin tän just sinne sotaelokuvien loputtoman laarin keskivaiheille. Eli siis elokuva oli ihan hyvä, mutta jäikö se mitenkään erityisesti mieleen? No ei jäänyt. Näitä tehtailtiin aikoinaan niin valtava määrä, että nämä perushyvätkin teokset tuppaa hukkua siihen massaan. Sotaelokuvissa jotenkin usein vain ne genren parhaat teokset on niitä muistettavimpia. Näin oon ainakin omalla kohdallani havainnut.