Beau Is Afraid

dbgirl

En välittänyt Ari Asterin kahdesta aiemmasta leffasta, jätin ne molemmat kesken, mutta tästä pidin vaikka ei tämäkään mikään mestariteos ollut. Eka tunti toimi parhaiten, tokakin oli hyvä vaikka en tajunnutkaan miten se liittyi yhtään aiempaan tai myöhempäänkään tapahtuneeseen mutta sen teatteriosio oli mieleeni mm. ihanine lavastuksineen, vika osio oli selkeästi heikoin. Tässä oli jotain samaa kuin Lynchin teoksissa (eritoten mieleeni tuli Eraserhead sekä Inland Empire), vaikka tyystin erilaisia ovatkin. Tuli myös ajateltua että tämähän on kuin erittäin synkkä ja kieroutunut Aku Ankka-tarina kun kaikki tuntuu menevän pieleen. Murphyn laki/Aku Ankka/David Lynch-sekoitus. Tämä jättää kutkuttavasti tilaa pähkäilylle, mutta loppujen lopuksi se jättää liikaa asioita vähän liiankin auki että tämän pohtimiseen oikeasti mitään järkeä saisi. Teemoista saan enemmän irti kuin tahalleen sekavasta juonesta. Äidin hyvin ongelmainen suhde poikaansa sekä pojan horjuva ja jatkuvasti pahenevat mielenterveysongelmat ovat hyviä aiheita mutta kaikki psykologiset seikat jää outoilun varjoon. Ei sillä, olihan tätä ihan hauska katsella ja raapia päätänsä puhki mutta ei tätä toistamiseen jatkaisi.