Arviot
Juuri niin hölmö elokuva kuin miltä se kuulostaakin.
Italian b-elokuvateollisuuden kruunaamattoman kuninkaan Ruggero Deodaton ytimekkäästi nimetty on elokuva jolle on annettava joko viisi tähteä tai sitten ei yhtään. Jos sitä tarkastelee puhtaasti elokuvallisilta ansioilta se on mahdollisesti huonoin milloinkaan tehty elokuva. Filmi, joka keskittyy lähinnä öljyttyjen lihaksikkaiden miehien machoiluun ja kauniiden isorintaisten naisien tirkistelyyn saa jopa Ed Woodin (suosittelen muuten lämpimästi) vaikuttamaan taide-elokuvan […]
Pullistelevaa kasarifantasiaa.
Arrr! Pienimuotoinen barbaarien invaasio koetaan leffassa Barbaarit eli The Barbarians, joka tuoksahtaa huvittavalle machoilulle jo kaukaa. Tämä italialais-amerikkalainen yhteistuotanto yrittää pysyä Paulin veljesten jykevillä harteilla. Veljesten hipiälle on kuitenkin tursotettu muutama litra liikaa öljyä, jotta siellä mikään pysyisi. Peter ja David Paul ovat Kutchek ja Gore, jotka orpoina lapsukaisina ajautuvat ilveilijäkansan matkaan. Ilveilijäkansa on tuon […]
Barbaarit suorastaan tursuaa toinen toistaan nerokkaampia tyhmiä kohtauksia ja viihdyttävää järkijättöisyyttä koko rahan edestä.
Barbaarit on elokuva toiselta planeetalta ja toisesta ajasta, kuin se jossa elämme. En tietenkään tarkoita kirjaimellisesti toista planeettaa, vaan erilaista vanhan ajan maailmaa jossa kaikenlaista kiinnostavampaa ja erilaista pääsi toisinaan tapahtumaan eikä globaali elokuvakulttuuri ollut niin tavattoman läpikaupallista ja vakavaa kuin se nykymaailmassa on. Siihen maailmanaikaan Suomessa vastikään käväissyt Cannibal Holocaustin ohjaajana paremmin tunnettu Ruggero […]
Ruggero Deodaton The Barbarians on kyllä kalkkunaviihdettä ihan aidoimmillaan. Cannonin melko isolla rahalla tuottama raina sisältää kaiken mitä barbaarielokuvalta odottaa sopii. Tissejä, verta, fantastisia miljöitä ja otuksia sekä tietenkin kirsikkana kakun päällä ”Barbaariveljekset” itse. Barbarian brothersit lienee kaikille b-leffojen ystäville tuttuja, lyhyesti kiteytettynä siis kyseessä olevat Paulin veljekset oli kovanluokan kehonrakentajia, jotka sitten siirtyivät valkokankaiden puolelle. Ainakin lyhyeksi aikaa. En muista montaako filmiä äijät tähditti, mutta tämä lienee se kaikkein tunnetuin barbaariveljesten filmi. Kyllähän noissa kahdessa jotain sellasta äärimmäisen hölmöntyperää karismaa on. Muutenkin The Barbariansissa on niin pökkelö ja pölhö meininki, että leffaa vetää hymyn naamalle ihan jatkuvasti. Tässä on lähes absurdeja kohtauksia siellä täällä. Itse pääosaveljesten lisäksi pitää nostaa framille pahisrooleista tuttu Richard Lynch, pahiksena yllättäen tälläkin kertaa. Äijä revittelee leffassa oikein kunnolla. Musiikit on myös ihan timanttia! Tavallaan nuo varsin kelvolliset tuotantoarvot yhdistettynä sitten tuohon muuhun hölmöilyyn tekee tästä just niin nautittavan elokuvan kuin tämä on. Siinä missä Conanin voi ottaa elokuvana vakavasti, niin Barbarians edustaa sen ei vakavasti otettavan Barbaarielokuvaosaston kärkeä. Nämä on tietysti kaksi aivan eri asiaa ja oikeana leffana Barbarians jää takuulla esikuvansa jalkoihin joka osa-alueella. Siltikin voisin suositella vaikka katsomaan nämä double-billinä.