Arviot
Lopussa homma muuttuu ehkä hieman liian siirappiseksi, mutta muuten kelpo pläjäys.
Alkuun sanon, että Martin Scorsese on ehdottomasti yksi parhaimmista ohjaajajista. Hänen elokuvansa ovat jotenkin karuja, mutta silti samalla myös todella realistisia. Hänen mielenkiintoisten elokuvien sarjaa jatkaa ylpeänä Alice ei asu enää täällä, joka on kertomus 35-vuotiaasta Alicesta (Burstyn), joka miehensä menetettyään lähtee tien päälle 11-vuotiaan poikansa Tommyn (Lutter) kanssa. Alice yrittää hankkia töitä laulajana, mutta […]
Hidas, realismia henkivä tarina yksinhuoltajaäidistä ja paskiaisista tämän ympärillä.
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Alice Hyatt taisi miettiä moista jo ennen kuin suomalaisilla radiokanavilla kummasteltiin samaa kysymystä. Alicella, Scorsese-leffan päähenkilöllä, on nimittäin erittäin mainio taipumus vetää magneetin lailla luokseen kaikki ne törkeimmät nyrkinheiluttajat – ja siitä tarinasta Alice ei asu enää täällä repii selviytymisvoimansa. Vuonna 1974 valmistunut elokuva esittelee Scorsesen ihmissuhdedraamapuolen. Tuloksena on hidas, […]
SPOILEREITA!!!
Hyvä elokuva parisuhdeväkivallasta. Aihe on vakava mutta elokuva on kuitenkin melko kevyt katsella. Vaikka se ei ollutkaan varsinainen komedia, siinä oli paljon hetkiä jotka naurattivat minua. Ellen Burstyn oli kertakaikkisen ihana (Diane Ladd myös) ja oli mukavaa seurata hänen ja poikansa eloa reissun päällä. Lapsi oli ärsyttävä, mutta ei sillä tavalla millä lapsinäyttelijät yleensä, vaan tavalla joka muistutti kovasti oikean elämän poikia tuossa iässä, kamalia räkänokkia ja silti niin kivoja – ainakin välillä kunnes hermot menee. Lapsinäyttelijässä ei siis ollut mitään vikaa, hän oli hyvä. Leffa oli kovasti mieleeni ja ehkä eniten pitämäni Scorseselta (siis niistä mitä olen nähnyt), kunnes leffan loppu pilasi kaiken. Eli on OK jos päättää valita miehen, joka pahoinpitelee lapsen? Haluaisin ajatella että ehkä kirjoittaja ajatteli, kuten normaalielämässä on tapana, että väkivaltainen parisuhde jatkuu koska ”se on muuten niin mukava tyyppi”, mutta ajatukseni moisesta katkeaa samantien kun ajattelen ettei tämä ollut senkaltainen (siis realistinen) leffa. Tämä olisi vaatinut positiivisemman lopetuksen, esimerkiksi koska tällä oli selkeä feministinen sanoma. Mitä kirjoittaja oikein ajatteli? Mitä Scorsese ajatteli kun hyväksyi sen? Olisin antanut tälle 3,5 tähteä ilman sitä typerää lopetusta.
Yllätyin kun näin lopputeksteissä Jodie Fosterin. Pidin hänen hahmoaan koko ajan poikana. Nimi Audrey ei merkannut minulle tässä asiassa mitään, kun amerikkalaiset muutenkin käyttävät kaikenlaisia lempinimiä, miehet naistennimiä ja toisinpäin.