Brazil - tämän hetken tuolla puolen (1985)
Alkuperäinen nimi: Brazil
Mustan huumorin höystämä orwellilainen tieteisjännäri virkamiehestä, joka unelmoi rakkaudesta ja paremmasta maailmasta mutta päätyy valtion viholliseksi.
- Tunnetaan myös nimillä:
- "Brazil" - tämän hetken tuolla puolen
- Ohjaajat:
- Terry Gilliam
- Käsikirjoittajat:
- Charles McKeown, Terry Gilliam, Tom Stoppard
- Pääosanäyttelijät:
- Bob Hoskins, Ian Holm, Jonathan Pryce, Katherine Helmond, Kim Greist, Michael Palin, Robert De Niro
- Maat:
- Iso-Britannia
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Herkkä tulevaisuuden visio ja aikamme satu jota tullaan tulkitsemaan ja ihailemaan vielä vuosikausia.
Monty Python-poppoosta tuttu satusetä Terry Gilliam on menestynyt loistavasti myös Pythoneiden jälkeisellä soolourallaan. Taino, suhteellisen loistavasti, kaikki hepun työt kun eivät ole ihan perinteisiä mainstream-kassamagneetteja ja kaikki teokset eivät ole päässeet edes valkokankaalle saakka (kts. Lost In La Mancha). Miehen ehdottomasti parhaan työn, Brazilinkin kohtalo oli pitkään vaakalaudalla ja Gilliam joutui taistelemaan kynsin hampain tuotantoyhtiöiden kanssa saadakseen teoksensa julki haluamassaan muodossa. Fyysisestä rasituksesta (henkisestä puhumattakaan) huolimatta taistelu kannatti, sillä Brazil on loistava elokuva, herkkä tulevaisuuden visio, aikamme satu jota tullaan tulkitsemaan ja ihailemaan vielä vuosikausia.
We're all in this together, kid.
Jokainen Orwellinsa lukenut tunnistaa heti Brazilin miljöön (omakseen?). Eletään maailmassa jossa kaikkea ja kaikkia hallitsee salaperäinen Taho, jonka aikeista ei välttämättä edes Taho itse ota selvää. Yksilönoikeudet ja sananvapaus eivät juuri ole muodissa, raikkaanväriset putkistot kylläkin. Sitten on Sam (Jonathan Pryce), tavallinen konttorirotta joka raataa tuhansien kaltaistensa lailla niska limassa arkistolabyrinteissa päivä toisensa jälkeen muurahaiskeon seassa - paetakseen unelmiinsa. Jokainen mieshän haluaa Samin lailla olla puhdassieluinen ritari, joka valkoisella ratsullaan pelastaa neitokaisen pulasta. Vaan miten Samin käykään kun unelmat ja todellisuus alkavat sekoittua keskenään kohtalokkaalla tavalla?
Yes! No! ... I don't know. I don't know what I want!
Kuten jo todettua, Brazil ammentaa visionsa pitkälti Orwellin klassikkoteoksesta Vuonna 1984, mutta on kaikkea muuta kun suora filmatisointi teoksesta. Gilliam on kirjan lähtöasetelman pohjalta rakentanut "perinteisen" tarinan yhden miehen taistelusta Systeemiä vastaan ja soppaa on höystetty astetta traagisemmalla Python-huumorilla, "klassisella" rakkaustarinalla sekä mitä absurdeimmilla visioilla 50-lukumaisen ulkoasun omaavasta tulevaisuuden (tainoh, menneisyyden) teknologiasta, jonka kaatuminen itse asiassa käynnistää koko kohtalokkaan ketjureaktion. Tärkeänä, pohdintaa herättävänä teemana toimii myös joutavan, nykyaikana jopa saksalaiset mittasuhteet saavuttaneen byrokratian vastustaminen. Lyhyesti: pienen ihmisen järki ja tunteet tässä suuressa, epäinhimillisessä maailmassa joka on kiinnostunut vain tuotantokyvyn ylläpidosta. Sekä tietysti rakkaus, joka läpäisee vaikka harmaan kiven. Ahdistavasta mutta tärkeästä sanomasta huolimatta hommaa keventävät (onneksi) pikimustan satiirin lisäksi Gilliamin nerokkaasti viljelemät viittaukset elokuvaklassikoihin aina Casablancasta Panssarilaiva Potemkiniin.
I'm sorry about that, Sir. Regulations.
Jonathan Pryce on elämänsä roolissa Samina, miehenä johon kaikkien on helppo samaistua. Jokainen meistähän on joskus perin itsekkäästi paennut kylmää todellisuutta omiin unelmiinsa, vaikka sitten "naiiveihin" ritari- ja prinsessafantasioihin. Ja unelmiahan ei kukaan voi ryöstää, ei edes maailman mahtavin sotilasmahti. Viimeaikaiset sodat ja väkivallanteot eri puolilla maailmaa tekevät täten Brazilin humanistisesta sanomasta yhä ajankohtaisemman, mitä se todennäköisesti onkin siihen asti kunnes jokaisella olennolla pallollamme on omat oikeutensa sekä sanojen- ja tekojenvapaus. Mikä ei valitettavasti taida tapahtua omana elinaikanani, eikä välttämättä edes jälkeläisteni elinaikana. Brazil luo kuitenkin "itsekkäästi" uskoa ja toivoa yksilölle, ja tähän Jonathan Prycen loistava roolisuoritus sopii kuin tupee Mauri Pekkariselle. Muista roolitöistä voisi mainita mm. Robert De Niron veikeän roolityön salaperäisenä putkiasentajarikkurina, Michael Palin valtion virkamiehenä jolla ei taida olla ihan puhtaita jauhoja pussissaan sekä Kim Greist mystisenä "Femme Fatalena" joka kääntää päähenkilön kohtalon vallan ylösalaisin.
All I can say, is, don't fall at the last fence! The finishing post's in sight! See you in the paddock... Keep your eye on the ball!
Gilliamin tragikoominen taistelu elokuvansa sanoman puolesta oli jo sinänsä oman elokuvan arvoinen. Hollywoodin isot herrat eivät ymmärtäneet rainan unenomaista tyylittelyä, tulkinnanvaraisesta loppuratkaisusta puhumattakaan. Täten teoksesta leikattiin häpeilemättä jenkkimarkkinoille n. 20 minuuttia lyhyempi versio, joka perinteisen "häpiend"-loppuratkaisun kera ei tehnyt lainkaan oikeutta Gilliamin visioille, mikä johti siihen että ohjaaja sanoutui täysin irti tästä leikkauksesta. Teoksen ilmestyttyä kriitikot olivat (oikeutetusti) haltioissaan mutta kansa ei ymmärtänyt teosta, ja äänesti lompakollaan. Ajan kuluessa Brazil on kuitenkin saavuttanut sen arvostuksen, minkä se puhtaasti ansaitsee. Tekijät ylittivät itsensä luomalla kauniin, aidosti koskettavan sadun joka on paitsi ylistys humanistisuudelle, rakkaudelle ja haaveille, myös elokuvataiteen riemuvoitto. Tällaisia elokuvia ei tehdä enää. Ja sekös ketuttaa.
Brazil...
where hearts were entertaining June
We stood beneath an amber moon
And softly murmured "someday soon"
We kissed and clung together
Then, tomorrow was another day
The morning found me miles away
With still a million things to say
Now, when twilight dims the sky above
Recalling thrills of our love
Theres one thing Im certain of.
Return I will to old Brazil...
John Lennonjohto
Käyttäjä , 106 arvostelua
Arvosteltu: 19.01.2005
Katsottu: DVD
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Vähemmän ilmeiset jouluklassikot
Jokainen luo omat jouluperinteensä ja monet sulattavat kinkkunsa sesonkielokuvia katsellen. Uutta katseltavaa jouluksi etsivältä valikoima ei nopeasti lopu kes... Lue loput
Nollateoreeman takana
The Zero Theoremista (2013) on helppo vetää nopeita yhtäläisyyksiä Terry Gilliamin aiempiin ohjaustöihin, etenkin tunnettuihin Braziliin (1985) ja 12 Apinaan (... Lue loput
Aiheeseen liittyvät uutiset
Snyderin jäljissä muutkin ohjaajat ovat alkaneet vaatia omia leikkausversioitaan julki – paitsi yksi
Ohjaaja Zack Snyderin oma - tai lähempänä hänen alkuperäistä suunnitelmiaan - ollut näkemyksensä parjatusta sarjakuvafilmatisointi Justice Leaguesta on viimei... Lue loput
Näyttelijä Katherine Helmond on kuollut
Mm. kulttikomediasarjasta Kupla ja useista Terry Gilliam -elokuvista tuttu teksasilaissyntyinen näyttelijä Katherine Helmond on kuollut agenttitoimistonsa muka... Lue loput
Mitä ihmettä: Terry Gilliamin ikuisuusprojekti valmistuu?!
Ohjaaja Terry Gillaim (12 apinaa, Brazil) on jo vuosia yrittänyt saada valmiiksi elokuvaa legendaarisesta Don Quijotesta. Miguel de Cervantesin luoma satiirine... Lue loput
Bob Hoskins eläkkelle
Brittinäyttelijä Bob Hoskinsin, 69, on ilmoitettu eläköityvän. Päätöksen taustalla on viime syksynä diagnosoitu Parkinsonin tauti, minkä myötä Hoskins on jo al... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Herkkä tulevaisuuden visio ja aikamme satu jota tullaan tulkitsemaan ja ihailemaan vielä vuosikausia.
John Lennonjohto 19.01.2005 12:57
Tyylistä huolimatta Brazil ei ole ongelmaton.
Jurpo 01.07.2009 03:44
Ottaa alustakseen orwellmaisen dystopian ja lisää siihen annoksen Gilliamin pikimustaa huumoria sekä päiväunimaista kerrontaa.
Arsi T. Elokolikko 12.01.2009 05:19
Videot
Kuvat
HAL9000
Käyttäjä
24.01.15 klo 18:06
Pelimies
Käyttäjä
11.01.15 klo 19:28
ratisti
Käyttäjä
23.12.13 klo 21:29
Anzalone
Käyttäjä
08.11.13 klo 09:59