Elokuva sijoittuu puolittain epämääräiseen aikaan tulevaisuudessa (oikeastaan vielä elokuvaa tehtäessä tulevaisuutta) alkaen klo 8.49 aamulla. Gilliamin tulevaisuudessa jopa viemäriputket ovat TV-mainonnan arvoisia, johtohenkilöt varoittelevat terroristeistä ja tarkoituksellisen antiikkinen tekniikka vyöryy jokaisesta kuvasta. Tässä tulevaisuudessa ei lennellä kiiltävillä sukkuloilla, Gilliam osoittaa, että minkään ei tarvitse näyttää futuristiselta olematta sitä silti.
Päähenkilö on Sam Lowry (Pryce), kurja pikkuvirkamies byrokratian syövereistä. Hän on yksi massasta ja silti erilainen: hänellä on unelmia. Keskellä tukahduttavaa järjestelmää Sam tuntuu pysyvän pystyssä vain unelmiensa kautta, lentämällä Ikaros-puvussa pelastamaan rakastettuaan. Ja eräänä päivänä hän tapaa naisen, jonka on unissaan nähnyt.
Brazil on surrealistinen ja pohdintaa vaativa mestariteos, jonka julkaiseminen oli vaakalaudalla aikoinaan sen epätavallisen loppuratkaisun vuoksi. Gilliamille ominainen Monty Python-huumori näkyy useista kohtauksista ja hahmot ovat meheviä: Sam Lowryn äiti Ida (Helmond) outoine harrastuksineen, elämääkin tärkeämmät putkimiehet ja kaiken pahan alku ja juuri: mystinen korjausmies Tuttle (DeNiro). Elokuva on pitkä, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen yhtenä Gilliamin parhaimmista. Se vetää vertoja jopa mestari Fellinin töille.
