Väkisinkin katsoja asettuu Kummisedän puolelle leffassa.

23.5.2003 10:12

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Godfather
Valmistusvuosi:1972
Pituus:168 min

Sisilialaisessa Corleonen kylässä sikisi suku, jonka stooria seurataan Kummisetä-saagassa. Ykkösosa keskittyy Marlon Brandon esittämän suvun päämiehen, Vito Corleonen luovimiseen, niin mafiasukujen kuin omienkin keskuudessa. Mario Puzo väänsi alkutarinan josta Francis Ford Coppola kehitti oivan leffatrilogian.

Kummisetää pidetään muiden mafialeffamaakareiden harmiksi ja leffa-arvostelijoiden kiusaksi genren mittatikkuna. Kaikki Kummisedän jälkeen tulleet alan teokset alistetaan vertailuun Coppolan trilogian kanssa. Ja pirullista hommassa on se että Kummisetä on todella hyvä leffa. Mutta vertailussa tahtoo jäädä jalkoihin hyviäkin pläjäyksiä.

Marlon Brando Don Corleonena vetää pumpulipuikot poskissa roolin jonka uskottavuus olisi ollut koetuksella monen muun herran asettuessa Brandon tilalle. Vankkumaton mielipide on että ilman Brandon palkkaamista rooliinsa, olisi Kummisedän jatko-osat jääneet tekemättä.
Al Pacino omapäisenä Corleonen poikana oli taustatietojen mukaan Coppolan valinta, josta ohjaaja oli joutua hyllyllekin. Tuottajaporras olisi halunnut silloisen ykkösstaran Robert Redfordin näyttelemään italialaisen mafioson poikaa! Myös toinen kauhistus Ryan O’Neal oli tapetilla. Onneksi ukko-Coppola piti päänsä vaikka executive producer oli pestannut varaohjaajan kuvauspaikoille ohjaajan vanaveteen, siltä varalta että Coppolalle olisi annettu kenkää.

Kummisedän tarina ei sinänsä esittele mitään uutta auringon alla. Suku sählää, kilpailevat mafiaveikot mäheltää sen minkä kerkiää, ja lopulta vihtahousu korjaa satoa sieltä sun täältä. Homman juju onkin toteutustapa. Tummasävyinen leffa, jossa puhutaan vain silloin kun on sanottavaa ja tapetaan ilman turhia koukeroita, pitää otteessaan vaikka kestoa on lähemmäs kolme tuntia. Väkisinkin katsoja asettuu Kummisedän puolelle leffassa.

Coppola kekkasi ottaa palkkionsa pikku riskillä lipputuotoista. No siinähän milli jos toinenkin löysi tiensä ohjaajan tilille. Samalla menestys pisti painetta kakkososan tekemiselle. Aikansa pullikoituaan kakkonen ja vielä kolmonenkin valmistuivat.

Arvosteltu: 23.05.2003

Lisää luettavaa