Michael Bay on tunnettu toimintaelokuvistaan, joissa juoni jätetään taka-alalle ja annetaan ruudin paukkua ja rakennusten räjähdellä. Bad Boys (1995) oli suuri menestys lippuluukuilla ja se avasi Baylle portit muihin suuriin tuotantoihin. Myös elokuvaa tähdittäneet Martin Lawrence ja Will Smith tulivat tutuiksi suurelle yleisölle. Kun Bad Boys sitten menestyi niin hyvin, niin päätti Bay vääntää vielä entistä suuremmalla budjetilla varustellun jatko-osan, jossa käyttöön otettiin uudenaikaisia ja tyylikkäitä tietokoneella väsättyjä hidastuksia.
Mike Lowrey (Will Smith) ja Marcus Burnett (Martin Lawrence) ovat Miamin poliisivoimille työskenteleviä kyttiä, jotka saavat tehtäväkseen selvittää huumekauppa, jonka takana on ekstaasipillereitä sinne tänne osteleva ja myyvä kroisos Johnny Tapia (Jordi Mollà).
Juoneen ei ole nähty juuri millään lailla vaivaa, sillä se on hyvin samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa. Juoni on kuitenkin suunniteltu niin, että ympäristö vaihtuu tiuhaan tahtiin hyvin erilaiseksi. Tällä metodilla taataan räjäytettävien rakennusten ja takaa-ajojen vaihtelevaisuus ja näin myös katsojan mielenkiinto. Takaa-ajo-kohtaukset on toteutettu muuten näyttävästi, mutta leikkaukset ovat paikoittain liian nopeita ja kamera heiluu välillä suunnattoman paljon. Tarkkasilmäisiä katsojia tämä ei häiritse, mutta muille siitä saattaa olla harmia. Jotkin ammuntakohtaukset ovat liian yksitoikkoisia ja pitkiä, sillä niissä ammutaan sinne tänne ilman että käytetään mitään erikoistehosteita, mutta niitä onneksi on harvassa.
Olen jo vähän aikaa sitten huomannut, kuinka huono näyttelijä Martin Lawrence oikeasti on, ja tämä elokuva sinetöi sen lopullisesti. Tyyppi vääntelee naamaa ja äänensävyään rasittavuuteen asti, heittää surkeaa alapääläppää ja kaiken lisäksi vielä ylinäyttelee raivostunutta hyvin epäuskottavasti ja ärsyttävästi. Ainoastaan hänen huumesekoilu huvitti. Will Smith on parissa elokuvassaan vielä ihan siedettävä, mutta tässä mies vetää tapansa mukaan liian överiksi. Hän ilmeisesti luulee, että ”motherfucker” -hölötys on coolia ja hauskaa, mutta todellisuudessa se on erittäin ärsyttävää. Bad Boys II sisältää myös pari draamakohtausta, joissa Smith suorittaa leffan parhaimmat kohtauksensa. ”We ride together, we die together. Bad boys for live.” – repliikki ei ole ollenkaan huono veto, päinvastoin, se tekee elokuvan loppuosasta vakavamman.
Vaikka huumori on avutonta eivätkä näyttelijät vakuuta, on Bad Boys II toiminnallisuutensa ansiosta keskivertoa parempi äksönpläjäys, jopa Michael Bayn parhaimmistoa, jota tuskin liian pitkän kestonsa takia jaksaa montaakaan kertaa katsoa.
