Ohjaaja & käsikirjoittaja Neil Marshall on tullut tutuksi pienimuotoisista, mutta sitäkin tehokkaimmista kauhuelokuvista joissa tunnelma on ollut painostavasti kohdillaan. Vuonna 2002 ilmestynyt ihmissusielokuva (Dog Soldiers) on yksi lajityypin onnistuneimmista teoksista. Todellinen läpimurto tapahtui 2004 ensi-illan saaneessa ja edelleen yhdessä lähivuosien tehokkaimmassa kauhuseikkailussa (The Descent) jossa pieniryhmä naisia jää jumiin luolaan keskinäisten riitojen ja ulkopuolisen uhan kanssa. Vuonna 2008 Neil Marshall yhdisti huvittavasti (28 Päivää Myöhemmin) ja (Mad Maxin) viihdyttävän sekopäisessä (Doomsday) elokuvassa. Neil Marshall on myös ohjannut jaksoja tv-sarjoihin (Game of Thrones), (Hannibal) ja (Westworld).
Kuten yleensä pätevänkin uran tehnyt ohjaaja niin Neil Marshallin vuoro oli lyödä kirves kiveen Mike Mignolan luoman (Hellboy) rebootin kanssa ja tuloksena on hölmön muovinen toimintafantasia jonka yritys olla astetta rankempi versio Guillermo del Toron versioihin nähden, mutta epäonnistuneeksi yritykseksi tämä lopulta jäi. Neil Marshall on nyt palannut historiallisen kauhufantasian pariin The Reckoning nimisellä elokuvalla.
Vuonna 1665 ruttoepidemia riehuu Englannissa kuin Korona nykypäivänä. Grace Haverstockin (Charlotte Kirk) aviomies Joseph (Joe Anderson) saa ruttotartunnan ja päättää tehdä itsemurhan. Paikallinen maanomistaja Squire Pendleton (Steven Waddington) epäilee ikävien tapahtumien kautta että Gracella on miehensä kuoleman ohella noidallisia voimia. Grace pidätetään ja tapausta saapuu tutkimaan pahamaineinen John Moorcroft (Sean Pertwee) apulaisensa Ursulan (Suzanne Magowan) kanssa. John Moorcroft aloittaa julmat kuulustelut ja oikeudenkäynnin Gracen kanssa. Jatkuvan tuskan keskellä Grace alkaa nähdä ihmisten kärsimyksestä nauttivan Luciferin (Ian Whyte) ympärillään. Hiljalleen Grace alkaa ymmärtää että kaikella tällä julmuudella on lopulta jokin suurempi tarkoitus.
The Reckoning on synkän alakuloinen kauhufantasia aikakaudelta jolloin ihmiselämän arvo ei merkannut yhtään mitään. Neil Marshall on luonut tarinan ytimeen voimakkaan kuvauksen tavallisen naisen julmasta kärsimyksestä ja siitä kenellä tuohon aikaan on oikeus epäillä toista noidaksi ja millä perusteilla. The Reckoning etenee sopivan rauhallisesti ja Graceen kohdistuvat kuulustelukohtaukset on toteutettu vastenmielisesti. The Reckoningin valttikortti on audiovisuaalisen hienosti luotu taustamaailma jossa mätänevät ja palavat ruumiskasat, sairaat & kasvomaskiset ihmiset ja likaiset kadut suorastaan herättävät löyhkäävän tunnelman tarinan ympärille. The Reckoning on jonkinlainen kaukainen sukulainen vuoden 2010 Christopher Smithin ohjaamalle ja Sean Beanin tähdittämälle (Black Death) elokuvalle.
Neil Marshallin, Edward Evers-Swindellin ja Gracea esittävän Charlotte Kirkin käsikirjoittaman The Reckoning tarinan hahmot ovat melkoisia pahan ja ilkeyden perinkuvia. Muutamat takaumat Gracen ja Josephin välillä yrittää hieman tuoda valoa juonen ympärille. The Reckoning vetää välillä homman totisen koomiseksi kaikella huutelulla ja raivoamisella. Neil Marshall päästää mopon totaalisesti käsistään hurmeisessa finaalissa.
Charlotte Kirk on pääroolissa varsin pätevä kaiken kärsimyksen kestävänä Gracena. Brittikonkari Sean Pertwee vetää sydämettömän ihmishirviö Mooncroftin roolin mukavasti yli. Steven Waddington on ärsyttävän ylimielinen maanomistaja joka tekee vallallaan mitä tahtoo. Ian Whyten pimeissä nurkissa lymyävä Lucifer on koomisen hurja ilmestys.
Kokonaisuutena The Reckoning on tylyn tehokas noitavainokuvaus ruttoepidemian keskellä.
