Erikoisjoulupostikorttien mukana levitetty Petteri Punakuono -piirretty kertoo nimensä mukaisesti eräästä porosta. Petteri on leffassa vielä nuori poronvasa, jonka Salama-isä on yksi Joulupukin reen vetoepeleistä. Poika tahtoo seurata isänsä sorkanjälkiä, mutta eteneminen uhkaa tyssätä alkuunsa siihen tuttuun probleemaan. Punakuono kun on, hänen nenänsä tietysti hehkuu kuin vastakiillotettu lumilapio. Nenäongelman lisäksi tarinassa törmätään Myrsky-Maireen, joka uhkaa tekosillaan pilata koko joulun.
Petteri-piirretty ei teknisesti juuri päätä huimaa. Hahmot ja miljöö huokuvat amerikkalaisuutta. Elokuva on visuaalisesti kuin mikä tahansa animaatiotehtaan tusinajulkaisu. Porot ja tontut liikkuvat hiukan huolittelemattomasti ja piirrosjälki on halvan oloista. Juoni on sekin tusinatavaraa, mutta passannee perheen pienimmille selkeytensä vuoksi. Lisäksi tarinassa on hyvä opetus, joka kehottaa tietysti kunnioittamaan erilaisuutta ja lasta olemaan häpeämättä omaa outouttaan. Kaiken kukkuraksi Petterin tarinaa siivittää monta kivaa laulua (joiden sanoitus suomeksi on kuitenkin monilta osin töksähtelevä) ja kilttiä huumoria.
Leffan pohjoismaisesta julkaisusta puuttuu tyystin alkuperäinen ääniraita, jolla esiintyvät alkutekstien mukaan ainakin starbat John Goodman, Eric Idle ja Debbie Reynolds. Suomeksi puhutun ääniraidan esiintyjistä ei levyllä ole mainintaa, mutta ainakin yhden tunnistaa persoonallisesta kähinästä: Myrsky-Mairena hohottelee varmoin ottein Ulla Tapaninen. Tasoltaan kyseinen ääniraita kuulostaa paremmalta kuin muut pohjoismaiset vaihtoehdot. Norjaksi puhuttu on kaikkein onnettomin…
