Vuonna 1993 valmistunut elokuva Sniper päätähtenään kivinaama Tom Berenger sai paljon monipuolista palautetta. Jotkut pitivät elokuvasta, kun taas jotkut haukkuivat sen maanrakoon. Allekirjoittanut seurasi kyseisen elokuvan monta, monituista vuotta sitten ja mielipide… no tulipahan ainakin yksi uusi elokuva katsottua. Ja kuinka ollakaan, melko tuntematon ohjaaja Graig R. Baxley väsersi elokuvalle jatko-osan reilu yhdeksän vuotta myöhemmin. Budjetti oli pieni, eivätkä tuottajat antaneet elokuvalle pitkää valmistusaikaa. Päätähdeksi saatin ykkösosasta tuttu Tom Berenger.
Tom Beckett (Berenger) on eläkkeelle vetäytynyt, entinen laivaston tarkka-ampuja. Lokoisat eläkepäivät häiriintyvät CIA:n pyytäessä Beckettiä vielä yhteen, viimeiseen tehtävään. Kliseisyys jyllää, kun Beckettin Tomppa hetken epäröinnin jälkeen kiel… eikun suostuu toimeksiantoon. Tehtävänä on tappaa tärkeä kosovolainen poliittinen kohde. Mestarillinen tarkka-ampuja ei tietenkään pärjää pahojen slaavien maalla yksin, vaan tarvitsee apulaisen. Apupojaksi hommataan kuolemaan tuomittu, entinen armeijan mies Cole (Bokeem Woodbine). Kaikki ei ole kuitenkaan surprise, surprise sitä miltä näyttää ja Beckett joutuu turvautumaan kaikkiin taitoihin selvitäkseen vaarallisesta tehtävästä hengissä.
Kyllä olisi elokuvamaailma pärjännyt hyvin ilman tätäkin jatko-osaa. Sniper 2 ei tuo katsojalle mitään uutta, ennennäkemätöntä taikka mullistavaa. Tarina on naurettavan yksinkertainen ja ontto. Beckettin Tomppa lähtee vihollisten maalle tappamaan kohdetta apupoika mukanaan, (*jännitystä, jännitystä), loppuratkaisu ja the end. Siinäpä taisi mitä luultavammin olla Ron Mitan ja Jim McClainin huikea käsikirjoitus. Juoni etenee – tarinan simppeliyden huomioon ottaen – verkkaasti ja nopeaan tahtiin. Koko elokuvan yleisidea on todella kulunut ja loppuun käytetty. One Man, one bullet, one kill, one story, one movie, one ending… mitäpä me television turruttamat katsojat emme olisi näistä ennen nähneet? Kliseisyyttä on mukana roimasti ja koko elokuvan kulku on helposti ennalta-arvattavissa. Siirappinen ja muka-surullinen loppuratkaisu saa katsojassa aikaan huutonaurut kökköisyydellään.
Kivikasvojen kivikasvo Tom Berenger sopii hyvin kyynisen ex-sotilaan saappaisiin. Berenger mörisee nasevia kommentteja tyyylin Deer? Do I look like fucking deer?! Pientä karisman kipinää voisi Berengerin suorituksesta havaita, ehkäpä jopa tyyliäkin. Berengerin tyylipuhdas roolisuoritus jääkin elokuvan ainoaksi ylpeilyn aiheeksi. Harmittavaa kylläkin, Berenger ei pysty millään keinoin yksin pelastamaan rankasti uppoavaa elokuvaa, jonka kyljessä ammottaa valtaisa reikä. Apupoika Colea näyttelevä Bokeem Woodbine ei osaa näytellä yhtään, vaan sortuu armottomaan yliesittämiseen. Woodbine ei onnistu korostamaan mitään Colen vähistä ilmeistä, vaan vetää roolinsa tylsä perusilme kasvoillaan, surkuhupaisia one-linereita laukoen. Myöskään pienissä osissa olevat sivunäyttelijät yrittävät esittää oikeita näyttelijöitä, mutta nämä ns. ”yritykset” jäävät todella vähäpätöisiksi ja kolkoiksi.
Sniper 2 on lyhyesti sanottuna turha elokuva turhasta aiheesta. Elokuvasta hyvien asioiden etsiminen on turhaa touhua, koska turhamaisesta tusinatarinasta ei ole saatu kehiteltyä yhtikäs mitään, muuta kuin kliseistä ja turhaa kakanjauhantaa. Sääliksi käy Berengeriä, kun kasvonsa ja elkeensä meni mies tuhlaamaan tähän turhuuteen.
