Tällä vuosituhannella supersankarielokuvat ovat olleet varsin suosittuja. Ainakin niitä on tehty jo pitkä liuta. Useimmat tunnetut supersankarit ovat jo saaneet oman elokuvansa ja on joitakin tuntemattomiakin pääsyt valkokankaalle. Vuonna 2010 ilmestyi supersankareille irvaileva Kick-Ass, joka myöskin perustuu sarjakuvaan.
Kick-Ass eroaa useimmista muista supersankarielokuvista ja -sarjakuvista siinä, että tässä ei sankareilla ole mitään supervoimia. Kick-Assin sankarit eivät ole mitään supersankareita vaan ihan tavallisia ihmisiä. Elokuvan nimihenkilö Kick-Ass (Johnson) on kaveri, joka on lukenut liian paljon sarjakuvia ja päättää itsekin kokeilla supersankarina olemista. Mutta homma ei olekaan aivan kivutonta. Aluksi tulee turpiin, mutta pian kaveri alkaa oppimaankin jotain. Mutta hän ei olekaan ainoa supersankari kaupungissa, vaan siellä on ihan vakavasti otettavaa porukkaa.
Kick-Ass pyrkii olemaan kohtuullisen realistinen elokuva. Tässä ei kellään ole supervoimia ja sankareiden on opittava asiat kantapään kautta. Myös väkivaltaa on tavanomaista supersankarielokuvaa enemmän ja se on myös paljon realistisempaa. Veri roiskuu ja ihmisiin sattuu, kun heitä mätkitään. Dialogikin on varsin realistista. Kick-Assissa ei lauota tuhanteen kertaan kuultuja höpinöitä supersankaruuden suuresta vastuusta ja sen sellaista. Dialogi on tällä kertaa hyvin uskottavaa, eikä fuck-sanaa pelätä käyttää.
Kick-Ass on tarkoitettu satiiriksi supersankareille. Ihmiset vain yrittävät leikkiä supersankareita, mutta heillä ei ole ollenkaan taitoja taistella rikollisia vastaan ja vaikka olisikin, niin he tekevät sitä henkilökohtaisista syistä. Muutenkin viitataan paljon sarjakuviin ja muuhun populaarikulttuuriin. Viittauksia tehdään muun muassa dialogissa, hahmoissa ja musiikkivalinnoilla. Tehdään tässä myös pilkkaa elokuvien kliseistäkin. Mustaa huumoria on saatu hyvin mukaan.
Näyttelijätyön ja hahmojen kohdallakaan ei ole juuri valittamista. Elokuvan nimihenkilöä näyttelevä Aaron Johnson on itselleni ennestään tuntematon tapaus, mutta hän osaa kyllä näytellä varsin uskottavasti. Myös hänen hahmonsa on rakennettu hyvin. Varsin tyypillinen sankari, joka on ”siviilissä” hieman nössön oloinen kaveri ei ole ehkä maailman omaperäisin tapaus, mutta on kyllä onnistunut kuvaus tyypillisestä supersankarista. Nicolas Cage ei ole näyttelijänä loistanut tällä vuosituhannella, mutta nyt hän on päässyt mukaan hieman parempaan elokuvaan ja itsekin tekee kohtuulista työtä. Ei hän tosin ole siltikään ihan parhaimmillaan. Yhtenä uutena kykynä on Mindy McReadya/Hit-Girliä näyttelevä Chloe Moretz. Hän tekee todella hyvää työtä roolissaan, eikä edes ärsytä. Moretz saa hahmonsa tuntumaan hyvin uskottavalta ja aidolta. Hänen hahmonsakin on varsin epätavallinen. Tämä 12-vuotias tyttö kun kiroilee ja listii pahiksia väkivaltaisilla tavoilla. Ei muissakaan näyttelijöissä ja hahmoissa pahemmin valittamista ole.
Kick-Ass on brittiohjaaja Matthew Vaughnin kolmas elokuva, mutta hän on kyllä jo osoittanut olevansa lupaava ohjaaja. Hän on jo tehnyt aiemmin kohtuullisen Layer Caken ja ihan toimivan fantasiaelokuvan Stardustin. Eikä myöskään Kick-Ass ole mitenkään epäonnistunut elokuva. Tässäkin on tosin pienet vikansa. Käsikirjoituksessa on joitakin juonenaukkoja ja epäloogisuuksia. Tosin ne voivat olla myös ihan tarkoituksellisiakin. Myöskään kaikki musiikkivalinnat eivät olleet kovin onnistuneita. Mutta kokonaisuutena Kick-Ass on erinomainen supersankarielokuva, joka päihittää monet lajitoverinsa helposti.
