Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous oli yllätyshitti muutama kesä taaksepäin ja nyt sarjan kolmas osa on ilmestynyt elokuvateattereihimme ja saanut sarjan – ainakin vähäksi aikaa – päätökseen. Puolestani tällaiseksi se saisi jäädäkin, vaikka elokuvan lopussa vihjaillaan jatko-osan suuntaan.
Ensimmäisestä osasta pidin paljon (4,75/5), toki pienine heikkouksineen (kuten lievä ylipituus) mutta niistä ei kovin välitä, kun leffa on hemmetin viihdyttävä ja mukaansatempaava. Toisesta osasta pidin hieman vähemmän (4/5), mutta sekin toimii vaikka alkaakin hitaan puoleisesti ja silläkin on pituutta hieman liikaa. Mutta entä sitten sarjan kolmas osa?
En osaa oikeastaan päättää, kuinka paljon siitä pidän, mutta olisin valehtelija, jos en sanoisi etten saanut siitä niin paljon viihdykettä irti kuin kahdesta ensimmäisestä. Elokuvassa on toki aika paljon humoristisia kohtauksia, eikä se ole niin synkkä kuin olen saanut arvosteluista ymmärtää, mutta synkin näistä kolmesta se ehdottomasti on.
Maailman laidalla olisi voinut edetä nopeammalla tahdilla ensimmäiset 100 minuuttia, mutta viimeinen tunti vetää vertoja millekään aikaisemmissa elokuvissa. Muutamia aiempia efektitemppuja lukuun ottamatta (sisältäen vesiputous, joka johtaa Ahdin arkkuun), suurin osa elokuvan suuresta budjetista on selvästi kulunut elokuvan lopputaisteluun.
Elokuvalla on heikkouksia, mm. sen kesto. Kesti liian kauan saada Depp kankaalle ja viimeisten kohtauksien aikana hän taas viettää liikaa joutoaikaa siellä. Vähintään 20 minuuttia olisi voinut leikata pois, ja muutama sivujuoni poistaa siinä samalla. Chow Yun-Fatin näyttelemä hahmo on miltei tarpeeton ja kaarre, joka pitää sisällään Naomie Harrisin hahmon, on yhtä arvattava kuin se on tylsä.
Kuitenkin Pirates of the Caribbean -sarja on valtava kesäajan kassamagneetti, joten pidättyväisyyttä taikka loogisuutta ei siltä pitäisi odottaa suurissa määrin. Elokuvan kenties suurin ongelma kuitenkin on se, että sen ensimmäisellä 2/3:lla ei ole paljolti toimintaa, mutta loppu melkein hyvittää tuon vääryyden.
Maailman laidalla toimii teknisesti täydellisesti! Kuvaus-, leikkaus- ja efektityöntekijät ovat tehneet hienoa työtä; samaa voi sanoa puvustuksen ja lavastuksenkin suunnittelijoilta ja toteuttajilta. Säveltäjä Hans Zimmer käyttää kahdesta aikaisemmasta osasta tuttuja teemoja ja vähän uuttakin. Ja saatiinhan Keith Richardskin säveltämään kappale tähän elokuvaan.
Elokuvan casti on mahdollisesti yhtä tehokas kuin sen edeltäjissä. Depp ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäisessä osassa, mutta hän on vieläkin elokuvan ankkuri ja on kiva katsoa, kun hän on selvästi pitämässä hauskaa. Minua satuttaa hieman se, että Barbossa ei ole yhtä pelottava kuin ensimmäisessä elokuvassa, mutta häntä on silti mukava katsoa, pääosin Rushin suorituksesta johtuen. Ja yllättäen, melkeinpä loppu castista vakuuttaa. Knightley on ottanut muutaman askeleen eteenpäin jokaisella osa-alueella, ja tämä on ehdottomasti hänen paras vetonsa tässä sarjassa. Bloom on ok, kuitenkin huomioiden sen, että hänelle ei ole annettu paljon työstettävää. Jack Davenport ja Jonathan Pryce eivät saa yhtä paljoa ruutuaikaa kuin edellisissä osissa, mutta molemmat antavat eheät suoritukset. Keith Richards tekee pienen cameo-roolin Jack Sparrow’n isänä, joka on merirosvosäännöstön valvoja, ja vanha rokkari suoriutuu ei kovin kummoisesta roolistaan kunnialla, vaikka hieman humalaiselta näyttääkin! (Tiedä sitten, oliko hän oikeasti, vaiko ei.) Tom Hollander ei koskaan tee paljoa lordi Beckettina, mutta Bill Nighy astuu hänen peliinsä Davey Jonesina, joka on paremmin rakennettu ja pelottavampi hahmo kuin hän oli ensimmäisessä elokuvassa.
Maailman laidalla oli minulle pienoinen pettymys, sillä odotin sarjan ehkäpä ykkösen ylittävää osaa, mutta ei nyt ihan niin käynyt. Mutta sanoisin, että tämä tulee luultavasti olemaan paras kesän aikana elokuviin saapuvista kassamagneetti-elokuvista.
nimimerkki: Mara
